Hymypoika (2003)
- Tuotantovuosi:
- 2003
- Ohjaajat:
- JP Siili
- Pääosissa:
- Evi Suppala, Jarkko Niemi, Jenni Banerjee, Jussi Nikkilä, Laura Malmivaara, Mervi Takatalo, Reino Nordin, Ville Kivelä, Ville Virtanen
- Maat:
- Suomi
- Pituus:
- 106 min
- Genret:
- Draama
Keskiarvo
Arvostelut (6): 
Pikatuomiot (257):
Oma pikatuomio
Hymypojasta on kuultu aika ristiriitaista kommenttia. Toiset ovat tykänneet, ja toiset taas lytänneet maan rakoon. Itse kuulun kutakuinkin keskikastiin. Pitänee myös muistaa, että leffa sai viime vuonna parhaan pohjoismaalaisen elokuvan palkinnon.
Yksi kaveriporukan jäsenistä (Taavi) saa ison talon perintönä. Hän ei itsekään tiedä vanhempiensa kohtaloa. Taavin järjestämissä bileissä kaverit saavat idean. "Kuvataanpa kaikki panomme videolle" kuuluu idea. Pojat sopivat yhteiset pelisäännöt. Tästä eteenpäin kaikki ei sujukaan aivan ongelmitta, ja viattomana alkanut leikki alkaa muuttua turhan vakavaksi...
Hymypojan kaikki näyttelijät ovat hyviä ja henkilöt aidonoloisia. Tästä kuulunee kiitos myös hyvälle näyttelijäohjaukselle. Harvoin nuorten elämää osataan lähestyä yhtä uskottavasti kuin tässä leffassa. Myöskin leffan tekninen puoli on erinomaisesti hoidettu.
Leffan alku on mukavaa katsottavaa. Loppupuolella mukaan tulee kuitenkin turhan saarnaavia piirteitä. Koko leffa muuttuukin jotenkin synkemmäksi. Ei voi sanoa, että katselukokemuksen jälkeen olisi mitenkään mukava olo.
Olipa Hymypojasta sitten mitä mieltä tahansa, niin sitä ei voitane kiistää, että leffalla on selvä sanoma. Nimittäin se, että maailma on muuttumassa pelkäksi pornoksi, ja että oikeaa rakkautta pitäisi osata arvostaa. Tässä suhteessa leffa onkin oikeassa, tosin sen olisi voinut ilmoittaa hieman vähemmälläkin paasaamisella.
Hymypoika ei ole pornoa eikä alastomuus ole siinä itsetarkoitus. Leffaa pitää tulkita pinnan alta, eikä keskittyä vain ja ainoastaan siihen mitä näytetään. Itse en ainakaan haukkuisi leffaa tyhjänpäiväiseksi, vähän turhan sensaatiohakuiseksi kylläkin. Kyllä tämä ainakin Levottomat 3:n päihittää 10-0.
nimimerkki: jake #23
Pisteet:
Arvosteltu: 02.12.2004
Katsottu: DVD
Arvostelija
jake #23
Vieras
Jaahans, tällekin Sekoboltsille on saapunut "kohufilmi" Hymypoika. Leffasta olen kuullut paljon pahaa, mutta myös hyvää. Leffa markkinoi itseään aika hyvin viime vuonna. Hymypojasta kaikki puhui. Turhaa jäkätystä, tämä leffahan on surkea.
Yksi kaveriporukan kavereista (Taavi) saa isohkon perinnön. Pojan vanhempien kohtalo on hänelle itselleen vielä hämärän peitossa. Tunnevammaiseksi jäänyt Taavin järjestämissä bileissä kaverit saavat idean. "Kuvataas kaikki panomme videolle" kuului idea. Säännötkin saatiin kasaan. Tämän jälkeen kaikki meneekin p*rseelleen. Osa porukasta huomaa, että eihän sitä pesää noin vain saada. Joku on vielä neitsyt, joku taas niin epätoivoinen että yrittää saada rasiaa raiskaamalla. Yhdellä sentään menee hyvin.
Leffa yrittää olla liikaa ajatuksia herättävä, mikä ärsytti minua suuresti. En tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Leffa alkoi kepeästi, mutta muuttui tummasävyisemmäksi loppua kohden.
Vuoden 2003 säälittävimpiä virityksiä. Juoni on ponneton, näyttelijät hukkuvat harmaaseen massaan. Puoli tähteä täytyy antaa Taavin komiasta Mersusta :). Leffasa ei sitten mitään muuta hyvää löydy. Dialogi on kakkaa, ohjaaja yrittää liikaa Ameriikkojen malliin. Soundtrack oli myös huono. Ai niin, leffakin oli huono. Tästä leffasta jäi **skanmaku suuhun, kiertäkää kaukaa. Teitä on varoitettu
nimimerkki: Screwball
Pisteet:
Arvosteltu: 25.05.2004
Katsottu: DVD
J-P Siili tuli minulle tutuksi kohtuullisen onnistuneen Julian totuudet TV-sarjan myötä. Kunnon kohuhakuisen markkinoinnin saattelemana ilmestynyt Hymypoika olikin sitten jo Siilin oikea leffaproduktio. DVD-version ilmestyttyä oli korkea aika tarkistaa tapaus. Joko nyt olisi suomalainen nuorisoelokuva saamassa uudenlaisen tuoreen otteen ja sitä myöten nosteen kaiken tyhjän päiväisen hapatuksen sijaan.
Lukiosta juuri kirjoittanut opiskelijapoikaporukka erinäisten yhteensattumien kautta saa päähänsä kuvata omia seksikokemuksiaan videolle. Ja näin muodostetaan kerho, jossa asiaa porukalla ruoditaan. Parhaan nauhan tuottaja palkitaan hymypoika-patsaalla ja tietenkin kadehninnalla ja kunnialla. No, ei aikaakaan kun ollaan tuotannon vankeina ja aiheeseen perehtyminen johtaa turhankin kohtalokkaisiin seurauksiin.
Itse juonessa saattaisi olla ideaa ja aihetta vaikka mihin. Jonkinmoista moralisoinnin häivääkin on jopa havaittavissa. Julian totuuksissa yllättännyt rosoinen leikkaustyyli ja kerronnallisuus ovat jonkin verran tallella. Itse tarinaan ei kuitenkaan saada aikaan draivia jota ilmeisesti tyylillä yritetään hakea. Roolihahmot jäävät ikävän puiseviksi ja etäisiksi hahmoiksi, mikä ei kuitenkaan ole missään nimessä nuorten näyttelijöiden syy. Näytteleminen on yllättävänkin tuoretta ja luontevaa, parempaan päin siis ollaan koko ajan matkalla. Nuoret eivät vain onnistu pelastamaan puisevalta tuntuvaa kokonaisuutta.
Koko rainasta, ihan alkumeteiltä asti, vain ikävästi paistaa läpi että nyt isot pojat ovat tekemässä koko kansaa kohauttavaa menestyselokuvaa ja suurta nuorisohittiä. Ehkä innostus todellakin jäi alkuidean tasolle ja muu pääsi unohtumaan. Itseasiassa epäilyttää näkeekö suuri yleisö tekijöiden tarkoittamaa viestiä ollenkaan. Edes sitä toivottua kohua ei saatu aikaan, joka olisi iloisesti viidakkorummun lailla hoitanut kuningasosan leffan markkinoinnista. No, ei tällä lopputuloksella tehty "Selinejä", ei todellakaan. Itse asiassa leffan perusaihe alkaa ontumaan aika pian ja tuntumaan jopa lapsellisenkin naivilta.
Käsikirjoittajana enemmän tutuksi tullut Aleksi Bardy on ilmeisesti innostunut myös aiheesta tällä kertaa oikein kunnolla ja on myös tuottajan ominaisuudessa leffassa mukana. Ehkä kuitenkin olisi kannattanut panosta olennaiseen; hyviin henkilöhahmoihin ja tarinaan. Radiohitit soi ja nuorista yritetään repiä paljasta pintaa esiin. Lopputulos on ylimarkkinointiin pohjautuva tyhjyys, joka tiivistyy elokuvan sisällöksi. Samoin toteutus joka ontuu elokuvalliseti todella pahasti. Kyllä varmaan YLEn tuotannoissa vielä oltaisiin ainakin näytetty hyvältä, mutta jo kotimaisen nykytason mukaan ei pärjätä, ainakin suurin osa vuoden 2003 kotimaisista leffoista menee komeasti ohi ja hyvä niin.
DVD-julkaisun taso on ihan hyvää luokkaa, tosin markkinointirummutuksen ohessa olisi odottanut myös lisäsälän määrän olevan ruhtinaallisempi. Mukana pari musiikkivideota, traileri ja 20 minuuttinen making of -pätkä, joka jää vaisuksi trailerin uusintapyörittelyksi.
Pisteet:
Arvosteltu: 08.05.2004
Katsottu: DVD
Taavi, Jere, Markus ja Sami ovat helsinkiläisiä poikia ja heillä kaikilla on pakkomielle seksistä. No, eikös kaikilla miehillä ole, kun keskiverto mies ajattelee seksiä, joka kuudes sekunti. Ainut omituinen asia heppujen puuhissa on se, että Taavi tahtoo vain kuvailla kaiken talteen. Sitten Taaville humpsahtaa perintönä suuri ja kallis omakotitalo. Pojat bilettävät kuin viimeistä päivää ja sattumalta Taavi päättä perustaa hymypoikakerhon, jossa nähdään miten "kyrpä menee pilluun."
Leffaan ei voinut mitenkään suhtautua neutraalisti. Kuukausi on mennyt lukiessa uutisia pillastuneista äideistä joiden kakrut ovat nähneet trailerin ja katsoessa kaiken maailman keskusteluohjelmia, joissa tekijät keksivät syitä miksi tämä on tärkeä suomalainen elokuva. Tekijöiden pitäisi hypätä järveen. Tämä ei todellakaan ole mikään tärkeä elokuva vaan todella turha. Koko juttu perustuu vain tirkistelylle. Alastomuutta on todellakin hieman enemmän kuin keskivertoelokuvassa ja jotenkin tämä tuntuu 15-vuotiaille pojille tehdyltä pornoleffalta. Ihan tarkoituksella tehty, paljon alastomuutta vaativa leffa, jotta pojat voivat tuijottaa lumoutuneina naisvartaloa. Onko tuo naisen vartalo niin ihmeellinen juttu? No, onhan se teini-ikäisille, joilla hormonit hyrrää. Onneksi olkoon tekijät, te saitte minut katsomaan sen.
JP Siilin ohjaus ei ole elokuvan synkimpiä asioita. Hän näyttää puolet elokuvasta tavallisen digitaalikameran läpi ja se tuo tiettyä läheisyyttä filkkaan. Näyttelijät taas ovat toinen juttu. Eivät he näyttele niinkään hirveän huonosti vaan hahmot ovat surkeita. Jussi Nikkilän Taaville on tehty tökerö tekosyy siihen miten hän on niin outo. Leffan ajan hän etsii totuutta vanhempien kuolemasta ja onhan se hirviää, kun totuus paljastuu. Vanhempien kuolema on siis looginen syy tähän perverssiöön. Okay. Reino Nordinin Jere on leffan pervoin ja paskin tyyppi, mutta minä en ainakaan vihannut häntä. Ville Kivelän Sami on pojista hieman kokemattomampi ja minä ainakin sain sellaisen käsityksen, että se johtuu siitä, koska hän ei ole mikään Adonis. Siis eihän Sami ole ruma, mutta hän on hieman tukevampi. Hienoa tekijät, nyt te olette antaneet sellaisen kuvan, että tukevat saavat vain raiskaamalla.
Hymypoika on auttamattomasti surkein leffa vuonna 2003. Siitä ei löydy mitään muuta hyvää kuin satunnaiset seksivitsit ja Henry Saaren ja Mariahin "cameot." Tämä minuutin pituinen kohtaus on kiinnostavampi kuin koko loppu leffa.
Pisteet:
Arvosteltu: 15.11.2003
Katsottu: Teatterissa
Erittäin hyvä kotimainen! Kävin kattomassa jonku ennakko esityksen kotkassa ja kyllä yllätti. Vaikka onki vähän raju niin kyllä rainan sisältö on sen arvoinen että pieni ravistelu on oikein. Kyse ei todellakaan ole vain pornosta, vaan elokuvasta joka ehkä enemminkin kysyy väkeviä kysymyksiä sen vaikutuksista varsinkin nuoriin ja muihinkin asioihin kuten seksuaalisuuteen, rakkauteen, ja koko yhteiskuntaan yleensäkin. Näin ainakin itse sen koin.
Tämän elokuvan pointti ei ainakaan ole mikään lässytys tai ympäripyöreä saarnapläjäys, vaan melko realistinen kuvaus ihmismielen vääristymistä ja hätiköidyistä valinnoista kaikkialle tunkevien yliseksuaalisten käytösmallien paineen alla.
Paras kotimainen mitä olen pitkiin aikoihin nähnyt. suosittelen, mutta vaatii kyllä katsojaltaan tiettyä ennakkoluulottomuutta ja avointa mieltä tarinan kuitenkin ollessaan kohtuullisen rankka.
Tarina joka uskaltaa tarttua vaikeaan ja miltei täysin vaiettuun aiheeseen ottaen siihen myöskin väkevästi kantaa. Sen ollessa ainakin minun mielestäni aivan liian harvinaista varsinkin elokuvissa. Ehkä tämä jopa virkistää julkisenkin keskustelun tasoa aiheesta. Kun ei vaan tosiasiat hautautuisi liioiteltujen kohuskandaalihälyjen alle.
Roolisuoritukset ovat uskottavia ja myös visuaalinen puoli paikoin jopa nerokasta sekä moniulotteista. Musiikkipuolikin osuu kohdilleen ja seuraa tarinaa tyylikkäästi. Kyseessä ei ole hervoton riemukimarameininki mutta ei mikään täysi tuomionpäiväkään. Mielestäni ajatuksia herättävä ja monin puolin hyvä elokuva. Hakkaa monet viimeaikaiset ylivoimaisesti.
nimimerkki: N 82
Pisteet:
Arvosteltu: 03.10.2003
Katsottu: Teatterissa
Arvostelija
N 82
Vieras
No johan pomppas. Urbaanilegendan mukaan seksikokemuksia filmataan salaa Fight Club –hengessä. Koska näin tehdään kuulemma tuolla Euroopassa, niin eipä muuta kuin aiheesta suomifilmiä valkokankaalle - ikäänkuin täkyksi Härmän hörhöille.
Muutama lukioikäinen kaverus toheltaa keskenään ikäistensä lailla. Kotibileissä yksi kaveruksista tallentaa videolle aktin jos toisenkin, ja poppoo saa päähänsä alkaa salaa kuvaamaan omia ja toisten suorituksia. Taustalla painaa itsekullakin omanlaisensa kotiolot ja salakuvaukset alkavat saamaan sairaita piirteitä. Ja kun vielä toinen saa ja toinen taas ei, niin paineet kasautuvat ja purkautuvat vistolla tavalla.
Alkuun leffa on hauska. Harmittoman ja peittelemättömän esityksen parissa viihtyy. Puolenvälin jälkeen hauskuus on kaukana, kun kankaalle levitetään sänkypelien sairaita puolia. Välillä meininkiä yritetään keventää, mutta vuorottelu raskaan ja kevyen kuvan kanssa ei oikein onnistu, kuin katsojan pää on sekaisin heavysession jäljiltä.
Koitan ajatella niinkin naivisti, että tarkoitus ei ole tehdä leffalla rahaa sillä helpoimmalla tavalla: paljasta pintaa ja rankalla tavalla, niin johan lehdet kirjoittavat ja lippukassa kilahtelee. Toivon mukaan tekijät ovat halunneet tuoda esille muita syvällisempiä asioita. Toteutuksesta voi olla montaa mieltä.
80-luvulla Täältä tullaan elämä –leffa kuvasi silloista ajan henkeä, ja Hymypojalle lienee suunniteltu päivitettynä samaa tehtävää. Lätäkön takaa tulee Fight Clubin lisäksi mieleen American Psycho- ja Crash-leffat, mutta niissäkin toteutustapa oli erilainen ja hyväksyttävämpi kuin Hymypojassa.
K-15 on ilman mitään jossittelua liian alhainen raja. Ilmeisesti alun huvittelu oli harhauttanut rajan vetäjät. Kun leffa tulee viralliseen ensi-iltaansa, niin voi vain kuvitella minkälaisen hulabaloon kampe aiheuttaa lukioiden käytävillä. Ennen h-hetkeä on tietysti media pitänyt huolen siitä että ko. ikäiset tietävät sopivan tarpeeksi leffasta, ja tarpeeksi raflaavasti esitettynä. Ja sitten tulevat susanna päivärintojen viralliset keskustelut elokuvien moraalista. Ja kaikki vain lisää mielenkiintoa Hymypoikaa kohtaan.
Leffa oli mahdollisuus katsastaa ennakkoesityksenä, ja tuottaja Olli Haikka alusti tilaisuuden julistamalla vaatimattomasti, että he ovat tuoneet uuden leffagenren Suomeen.
Elokuvassa harmittaa se että hienot roolisuoritukset ja suomalaisittain hyvä kässäri jäävät panopanopöhellyksen varjoon. Uusia tuoreita kykyjä on aina mukava nähdä, ja leffa toimii kaikesta huolimatta heidän ponnahduslautanaan parempiin leffoihin.
Hymypojalle ei voi antaa puolivillaisia pisteitä. Joko 1 tai 5. Päädyin ensimmäiseen. Ei ole minun leffa. Enkä oikein osaa suositella sitä muillekaan. Vaihtoehtoisille suuntauksille löytyy omat kanavansa. Massoille suunnattu valkokangas ei ole oikea paikka läväyttää kritiikittömästi kaikkia aiheita silmille. Piste.
Pisteet:
Arvosteltu: 30.09.2003
Katsottu: Teatterissa
