Gothika (2004)
- Tuotantovuosi:
- 2004
- Ohjaajat:
- Mathieu Kassovitz
- Pääosissa:
- Halle Berry, Penelope Cruz, Robert Downey Jr
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 100 min
- Genret:
- Trilleri, Kauhu
Miranda Grey (Halle Berry) on psykiatri, joka tipahtaa potilaaksi murhattuaan miehensä. Mirandalla itsellään ei ole tästä muistikuvia, vaan hänen muistinsa päättyy hetkeen, jolloin sateisena yönä keskellä katua seisonut tyttö loimahtaa liekkeihin. Tästä starttaa varsin kiemurainen juoni, joka ehtii poukkoilla suuntaan ja toiseen koko kestonsa ajan. Juoni on silti äärimmäisen kaavamainen ja kliseinen. Valot välähtää, Haamu ilmestyy hetkeksi kuvaan, Halle Berry kirkuu kehkonsa pihalle ja sitten kukaan ei usko arvon tohtoriamme. Tälläistä menoa jatkuu sitten koko leffan ajan, eri paikoissa ja eri tilanteissa.
Ohjaajana toimiva Mathieu Kassovitz ei juurikaan vakuuta. Toki hollywoodin sanavalta ja tökkö käsikirjoitus saattavat olla tiellä, mutta Kassovitz ei juurikaan kehuskele omaperäisyydellä. Visuaalinen ote on ihan kiitettävän hieno, varsinkin värimaailma on onnistunut. Kerronnan Kassovitz saa pidettyä kohtuu tiiviinä ja elokuvansa jopa mielenkiintoisena, aina puoleenväliin asti. Tästä alkaa alamäki, jota ei juuri pelasta kun Halle Berry kirkaisee kauhusta tuhannen ja yhdennen kerran. Leffa tuntuu jotenkin pitkäveteiseltä ja hitaasti matelevalta, vaikka erityisen tylsiä hetkiä ei juuri ehdikkään syntyä. Jos volume on tarpeeksi kovalla on nukahtaminenkin mahdotonta, kiitos räväkkäiden kliseisten säikyttelyäänien. Kunnollista kauhua ei pääse syntymään, katsojaan säikäytetään kerta toisensa jälkeen ja kyllähän äänien pompatessa kattoon on ihan luonnillista säikähtää hetkeksi, mutta painostava yleisfiilistä, tai Miranda Greyn ahdinkoa ei saada tuotua katsojalle asti.
Loppuunasti sinnittely ei palkitse millään lailla, mysteereihin saadaan latteita selityksiä, eikä leffa jätä mitään katsojan omanajattelun varaan. Lopputekstien lähtiessä taustalta pärähtää soimaan Limp Bizkitin Behind Blue Eyes, joka nollaa fiilikset täysin (ja tämähän on vieläpä Bizkittien parhaita biisejä!). Äänimaailma jää muutenkin hieman köyhäksi. Äänitehosteet ovat sitä perinteistä huutoa ja vinkumista, eikä tasapaksun huono musiikinkaan teemoilta löydy kehumista.
Gothikassa nähdään kaksi tämän hetken parhaita naisnäyttelijää. Pääroolissa oleva Halle Berry ja turhan pienessä sivuroolissa oleva Penelope Cruz. Berry on roolissaan hyvä. Hahmo on kirjoitettu yhtä ohuen ohueksi kuin snelmannin leikkeleet, mutta Berry saa hahmoonsa syvyyttä ja jopa uskottavuutta (joka muuten leffalta jääkin melko pieneksi). Toinen mainitsemisen arvoinen näyttelijä(tär) Penelope Cruz vetää myös hyvän roolin, melko psykoottisena potilaana, tai niin psykoottisena kuin Hollywood rajat antavat myötä. Olisi ollut kiva nähdä Cruz revittelemässä paljon enemmän, sillä hullua hän osaa selvästi esittää hyvin, eikä sorru ylilyönteihin, pitäen hahmonsa kuitenkin todella kaukana tavallisuudesta. Muutenpa näyttelijäsuoritukset ajavat asiansa, mutta muut kuin nämä kaksi näyttelijää, eivät saa puhallettua hahmojaan eloon.
Gothika on melkoinen pettymys. Se ei tarjoile kovinkaan mieleenjääviä irtonaisia kohtia, kokonaisuudesta nyt puhumattakaan. Alku lupailee keskivertoa parempaa trilleriä, mutta jo puolimatkassa meno alkaa olla sen verran väsynyttä, ettei katsoja kertakaikkiaan osaa enään pelätä tulevia tapahtumia. Rautalangasta vääntäminen ei ainakaan paranna asiaa, eikä Kauhuelämyksiä etsivien kannattaa suunnata katseensa jonnekki aivan muualle, sen sijaan rentoa popkorn viihdettä etsivien ja hollywood kliseisiin tottuneiden kannattaa vuokrata (korostan vuokrata) tämä pätkä ja leikkiä että on nähnyt kauhua.
nimimerkki: Siperia Jones
Halle Berry näyttelee pääosaa tässä Mathieu Kassovitzin (La Haine, Crimson Rivers) hyytävässä kauhutrillerissä, joka ei katsojalle montaa lepohetkeä anna. Elokuva toistaa totuttuja tapoja luodessaan painajaismaista tunnelmaa, mutta tekee sen todella tyylillä. Tapahtumapaikka jo itsessään on karmiva, värisävyt ovat hienoja ja psykedeelinen musiikki kerrastaan loistavaa. Lisäksi Berryn roolisuoritus tohtori Miranda Greynä ei varmasti jätä kylmäksi.
Berry esittää naisvankimielisairaalan psykiatria Miranda Greytä, jonka elämä näyttää olevan kaikin puolin tasapainossa. Nainen on taitava työssään ja naimisissa sairaalan johtajan kanssa. Eräänä iltana hän joutuu liikenneonnettomuuden vuoksi ajamaan kiertotietä kotiinsa, ja kohtaa tiellä nuoren häiriintyneen tytön. Tämän jälkeen hän menettää muistinsa. Seuraavaksi hän herää mielisairaalassa - tällä kertaa potilaan roolissa. Hän saa kuulla tappaneensa oman miehensä. Tämän jälkeen naisen elämä onkin yhtä helvettiä.
Olen nähnyt useita kauhuelokuvia, ja tämä kuuluu ehdottomasti pelottavimpiin. En suosittele herkille ihmisille, sen verran ahdistavia kohtauksia elokuva sisältää. Jos taas pidät piinaavista kauhuelokuvista, tämä on ehdottomasti katsomisen arvoinen.
nimimerkki: g-sport
Arvostelija
g-sport
Vieras
Elokuvissa on se mielenkiintoinen puoli, että ne koskettavat ihmisten mieliä eri tavoin. Vaikka elokuvan toteutus joiltakin osin mielestäni 'tökki', se ei ollut päälimmäisenä häiritsemässä.
Mieleenpainuvinta itselleni oli ihmismielen järkkyvyyden kuvaus. Kuinka ulkopuolinen voi samaistua esimerkiksi psykoosin kokeneen/ siinä elävän henkilön maailmaan? Se, että voi hetken samaistua, saada aavistuksen - vaikkakin tässä fiktiivisen - siitä mahdollisesta kauhusta, erilaisista aistimuksista ja kokemusten yllätyksellisyydestä, tuo mahdollisuuden ymmärtää ja toivottavasti näin myös auttaa psyykkisesti hädässä olevia paremmin.
Jos ajattelisi omalle kohdalleen - jos jonain päivänä jokin sinällään pieni kemiallinen muutos tapahtuisi juuri Sinun aivoissasi? Jos Se olisi juuri se ratkaiseva 'lenkki', joka tähän asti on pitänyt ajatukset ja elämän rajat suhteellisen selkeinä? Ja eräänä päivänä tätä rajaa toden ja 'kuvitelman' välillä ei enää olisikaan?! Mitä sitten? Ehkä elokuva ei loppujen lopuksi olekaan niin kaukana todellisuudesta...
nimimerkki: Ajattelija
Arvostelija
Ajattelija
Vieras
Kauhufilmit/trillerit eivät edelleenkään ole minun suosikkileffojani, mutta jostakin syystä niitä aina vaan tuntuu kantautuvan vuokraamosta kotiin. Gothikasta minulla ei oikeastaan ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä, paitsi että tiesin Halle Berryn näyttelevän pääosaa ja se nyt riitti tällä kertaa läpäisemään seulan.
Berry näyttelee naismielisairaalassa työskentelevää psykiatria tai vastaavaa, joka hieman tylsän prologin jälkeen huomaa heräävänsä samaisen mielisairaalan kaltereiden väärältä puolelta. Berryä syytetään vakavasta rikoksesta, jota hän itse ei muista tehneensä, eikä kukaan entisistä työkavereistakaan tunnu uskovan naisparkaa. Ainoa joka tietää tapahtumien todellisen kulun on kummitus, joka aina välillä ilmestyy pelottelemaan Berryä ja meitä katsojia kovan metelin saattelemana. Jos juoni minun kertomana kuulostaa typerältä, niin sitä se kyllä olikin.
Elokuva oli niin ennalta-arvattava kuin elokuva vain voi olla. Jokainen arvaukseni tulevista tapahtumista taisi mennä nappiin, eikä se kerro kovin positiivista tarinaa käsikirjoittajien mielikuvituksesta. Klisheitä klisheitten perään vilisi alusta loppuun ja taistelin nukahtamista vastaan viimeisen puoli tuntia, vaikka käsillä olivat jo loppuratkaisun huippuhetket. Berrylle, Cruzille ja Downey Juniorille elokuva on varmaankin ollut nopea ja helppo tapa tienata muutama miljoona esittämällä omia perusilmeitä ja heiluttemella luojan suomia aika-ajoin. Kuka tahansa säikähtää kohtauksia, joissa volume yhtäkkiä nostetaan maksimiin, mutta mitään kunnollista trillerimäistä jännitettävää leffa ei tarjoa.
Arvostelija
Jaqqe Nakuttaja
Vieras
Goottivärisävytteinen leffa, joka sijoittuu vankimielisairaalaan jossain päin Ameriikkaa. Paikkakunnalla ei ole suuremmin merkitystä. Varsin loogisesti ajatteleva rikospsykiatri Miranda Grey (Berry) pääsee maistamaan omaa lääkettään. Hän huomaa yhtäkkiä itse viruvansa potilaiden keskellä syytettynä aviomiehensä murhasta. Mirandalla on total blackout, eli hän ei muista yhtikäs mitään. Leffan edetessä vyyhti lähtee purkautumaan ja tapahtumat alkavat selvitä.
Traileri lupaili tiukkaa trilleriä ja kyllähän Gothika sitä osittain onkin. Leffan nimi ja värisävyt viittaavaat selkeästi nykyään kohtuullisen pinnalle pulpahtaneeseen goottimeininkiin, mutta muuta yhtäläisyyttä tuon meiningin kanssa ei olekaan. Selkeä markkinamiesten keksintö viedä paketti tuohon suuntaan ja kokonaisuus tuntuu melko laskelmoidulta ratkaisulta kaikkinensa.
Naistähteyttä leffasta ei ainakaan puutu sillä Halle Berry ja Penelope Cruz ovat tämän ajan kuumimpia nimiä Hollykylässä. Penelope Cruzin osa jää melko lopulta melko pieneksi, Halle Berryn leffahan tämä on.
Sinällään leffassa ei ole uusia elementtejä vaan pikemminkin nippu vanhoja yhdisteltynä. Mixissä on mukana perinteistä trilleriä, vankilaleffaa ja "kuudetta aistia". Lopussa alkoi tuntumaan että ideat oli loppuneet kesken, tai kässäriä ei ole jaksettu miettiä enempiä, sen verran tavanomaiseksi loppu muotoutui. Leffalla on hyvät hetkensä ja ne muodostuvat hyvin pitkälle katsojan peloittelukohdista. Siitä vaan tyttö- tai poikakaverin kanssa leffaan ja kädestä kiinni... IIK!























































