Gosford Park
Keskiarvo
Arvostelut (4): 
Pikatuomiot (65):
Oma pikatuomio
- Tuotantovuosi:
- 2001
- Ohjaajat:
- Robert Altman
- Pääosissa:
- Bob Balaban, Charles Dance, Jeremy Northam, Kristin Scott Thomas, Maggie Smith, Michael Gambon, Tom Hollander
- Maat:
- Iso-Britannia/USA/Saksa/Italia
- Pituus:
- 137 min
- Genret:
- Draama, Rikos
Marraskuu 1932. Joukko aatelisia, miljonäärejä sekä muita kuuluisuuksia palvelijoineen saapuvat viettämään metsästysviikonloppua Gosford Parkin hulppeaan kartanoon. Ylhäisö majoittuu yläkerran ylellisiin huoneistoihin ja palvelusväki taas alakerran vaatimattomampaan kortteeriin. Viikonlopun ohjelmaan kuuluu metsästystä, musisointia ja päivällistämistä sekä palvelijoiden osalta työn raskaan raatamista, mutta ulkokullatun kulissin takana juorutaan ja juonitellaan niin liikeasioista kuin rakkaudestakin. Kaikki tämä kuitenkin keskeytyy, kun illan isäntä löydetään murhattuna kirjastosta. Melkein kaikilla näyttää olevan syy tappaa isäntä ja kun Englannin poliisivoimien "parhaimmisto" saapuu paikalle, menneisyyden haavat ja mätäpaiseet revitään auki.
Ja elokuva perustuu Agatha Christien alkuperäisteokseen? Ei nyt sentään, vaikka perusjuoni ja loppuratkaisu ovatkin Christien tyylisiä. Muuten Gosford Park on täysin altmanilainen filmi ja epäilemättä hänen värikkään uransa kruunu. On se vaan niin ihmeellistä miten joku onnistuu tekemään näin täydellisen spektaakkelin! Tavoilleen uskollisena Altman on miehittänyt niin pää- kuin sivuroolitkin nykypäivän arvostetuimmilla kasvoilla ja jo sen puolesta, että näyttelijäkaartiin kuuluvat Maggie Smith, Helen Mirren ja Stpehen Fry voi sanoa, että filmi on upea. Brittitähtien paraatimarssin lisäksi Gosford Park sisältää erinomaisen hauskaa ja nokkelaa dialogia (kiitos Oscar-voittaja Julian Fellowesin) sekä Altmanin erikoisuutena niin sanotun "deep focus" -kuvauksen.
Niille, jotka väittävät ettei elokuvassa tapahdu mitään, voi sanoa, että elokuvassa tapahtuu jopa liikaakin, ja se on epäilemättä valittajien aivoille liikaa. Gosford Park on yksi maailman hienoimmista elokuvista; tapahtumarikas taideteos, jonka jokaisesta henkilöstä saisi vaikka oman elokuvan!
Pisteet:
Arvosteltu: 03.03.2008
Katsottu: Kotona
Rikas ja vastenmielinen Sir William ja hänen yhtä epämiellyttävä vaimonsa järjestävät suuret viikonloppujuhlat kartanossaan Gosford Parkissa. Kutsuvieraiden joukossa on mm. maailmansodan veteraani, amerikkalainen elokuvatuottaja jne. Heidän mukanaan on myös prikaatin verran palvelijoita, jotka ovat vielä persoonallisempia kuin isäntänsä. Viikonloppu keskeytyy isännän kuollessa veitsi rinnassaan ja murhamysteeri on valmis.
Mikä murhamysteeri? Takakannessa mainostetaan murhaa suuresti, mutta minusta se on täysin sivuosassa, sillä ei ole mitään merkitystä elokuvan kannalta. Elokuvan suurin virhe on se, ettei siinä tapahdu mitään. Yli kaksi tuntia on haasteellinen seurata, jos siinä ajassa ei ole mitään tapahtumaa. Katsoja alkaakin puutumaan jo tunnin jälkeen ja vain elokuvan kerrassaan upeat lavasteet, luokkaerojen kuvaaminen ja talonväen sisäinen maailma jaksavat pitää hereillä.
Visuaalisesti elokuvassa ei ole moitittavaa. Näyttelijät osaavat työnsä ja ohjaus on tunnelmallista. Mutta sisältö puuttuu täysin. Arvoitukseksi jää, mihin Altman pyrki eepoksellaan.
nimimerkki: Jumikuppa
Pisteet:
Arvosteltu: 24.06.2003
Katsottu: DVD
Leffa sijoittuu aikaan ennen toista maailmansotaa, Englantiin. Joukko rikkaita ja ylhäisiä englantilaisia saapuu viettämään viikonloppua Sir. William McCordlen kartanoon. Yläkerroksissa asuvat itseään täynnä olevat pohatat, ja alakerrassa yötä päivää puurtavat palvelijat. Päivällä syödään suureellinen päivällinen, juodaan teetä, keskustellaan ja metsästetään. Yöllä isäntä kuolee, ja hänet löydetään veitsi rinnassaan. Poliisi ei anna vieraiden poistua. Alkaa arvuutteleminen, kuka on murhaaja.
Gosford Park on hienosti tehty elokuva. Ohjaus toimii hyvin, näyttelijät vetävät roolinsa mukavasti jne. Mutta leffan ongelmia ovat tylsyys ja pituus. Mitään ei tapahdu. Takakannessa sanotaan että kyseessä on murhatrilleri. Se on harhaanjohtamista... draama tämä ennemminkin on. Välistä tunnelma on viihdyttävä, ja alku on kiinnostava. Kaikki edellytykset hyvälle leffalle. Valitettavasti elokuva kestää liian pitkään, koska siinä ei tapahdu mitään. Pituus ei haittaisi, jos jotakin tapahtuisi, vaan kun ei tapahdu.
Murhaa pohjustellaan pari tuntia, sitten se tapahtuu. Selvittelyt ovat nopeat ja löyhät, loppu jää auki. Toki on mukavaa että katsoja saa hieman itse pähkäillä, mutta se vaatisi, että koko leffa olisi mielenkiintoinen, ehkä tragikomedinen jne. Kuten American Beauty.
Ehkä olen moukka, mutta tämä nyt ei vain uppoa... ei ei. Ylistetty, palkittu, mutta turhaan. Kaksi pistettä on maksimi.
Pisteet:
Arvosteltu: 20.06.2003
Katsottu: VHS
Gosford Parkia on kehuttu ja palkittu vähän siellä sun täällä. Sen pää- ja sivurooleissa näkyy sellaisia kasvoja, ettei tekelettä ihan mitättömäksi voi haukkua. Odotukset olivat siis korkealla, kun kiekko lähti pyörimään.
Elokuvaa markkinoidaan Agatha Christie- tyyppisenä murhamysteerinä, mutta ihan sellaisesta ei ole kyse. On marraskuu 1932 ja joukko pintaliitäjiä saapuu palvelusväkineen vanhan Sir Williamin (Gambon) luo Gosford Parkiin ihan vaan huvin vuoksi, metsästelemään rahaa ja tappamaan aikaa. Herrasväen joukossa on niin näyttelijöitä kuin kaikesta valittavia ladyjäkin. Palvelusväen puolella on ulkoisesti värittömämpiä mutta muutoin paljon mielenkiintoisempia hahmoja. Kummassakin maailmassa on lopulta omat yhtäläisyytensä.
Kun ilmapiiri sekä talon ylä- että alakerrassa on tasoittumaan päin, isketään puukolla. Sir William tulee murhatuksi peräti kaksi kertaa, mutta tämä tapahtuma ei juuri kyyneltä silmään kirvota. Herran vieraina ollut yläluokan väki jää surkuttelemaan lähinnä itseään, jos mitään surkuteltavaa löytävätkään ja palvelusväki tekee samoin. Tarkkaavaisuuden ei saa antaa herpaantua missään välissä, sillä leffasta ei löydy juuri mitään turhaa.
Christie-tyyppisenä hassuna poliisihenkilönä häärii Stephen "Jeeves" Fry. Hahmo on lähes yhtä nukkavieru ja outo kuin Columbo, mutta ei yhtä keskeinen. Ideana on, että katsoja saa vihdoin nähdä sellaisen tarinan, jossa hän joutuu itse päättelemään "kuka sen teki". Sen verran tekijät ovat joustaneet, että yksi potentiaalinen murhaaja osoitetaan.
Altmanin kerrontatapaa voisi ainakin tämän elokuvan puolesta verrata Woody Allenin Annie Halliin tai Hannah ja sisaret- filkkaan. Hahmoilla on paljon sanottavaa, mutta he kuulostavat luonnollisemmilta kuin Allenin itseään tutkiskelevat neurootikot. Tämä auttaa imeytymään paremmin Gosford Parkin tapahtumiin mukaan.
Huonoa sanottavaa itse leffasta on vaikea keksiä. Oikeastaan vain DVD:n kuoret olivat ikävät, kun kiekkopentele meinasi vääntyä poikki ennen kuin irtosi kotelostaan (eikö näihin ole vielä olemassa standardia?!).
Pisteet:
Arvosteltu: 10.12.2002
Katsottu: DVD
