FC Venus (2005)

Suomalaisia draamoja vaivaa se ettei niissä ole tarpeeksi suuria jännitteitä, mielenkiintoisia hahmoja eikä niiden välisiä jännitteitä, tarpeeksi suuria tunteita eikä yksinkertaisesti sellaista juonta joka kantaisi loppuun asti. Siksi ne päätyvätkin yleensä valitsemaan näiden sijasta tavallisen suomalaisen sinkun tai pariskunnan jolla on kaikki ne ongelmat joita tavallisella ihmisellä on, paitsi että sinkulla/pariskunnalla on näitä huolia paljon enemmän ja ne on esitetty klišeisesti ja huonosti näytellen. Komedioissa on sama piirre, minkä lisäksi niiden huumori on huonoa eikä naurata. FC Venus yrittää yhdistää nämä kaksi tyylilajia onnistuen ottamaan kummastakin niiden kompastuskivet ja huonot puolet mutta vähänlaisesti jo muutenin niukkoja hyviä puolia.

Juoneen kuuluu ns. "romanttista komediaa" (eli paljon "suomalaiseen huumorintajuun sopivaa" eli tylsää huumoria sisältävää dialogia miehen ja naisen välillä) jotka ilmaantuvat tässä nimenomaisessa elokuvassa lähinnä Peten (Summanen) ja Annan (Haapkylä) muodostaman parisuhteen muodossa. Välillä taas potkitaan hiukan palloa. Kuten Arsi tuossa allani toteaakin, asetelma on hyvin laskelmoitu: mieskatsojille jalkapalloa ja naisille nyyhkimistä. Nooh, itse olen sitä mieltä että kyllä toi urheilu on kamalaa ja satun myös olemaan mies joten en tältä osin kuulu FC Venuksen kohderyhmään.

Romantiikasta puuttuu täysin se jännite mikä Wanhan Hywän Ajan draamoista löytyi. Mestariteokseen vertaaminen on toki epäreilua mutta "Casablanca" nyt yksinkertaisesti vaan luo romantiikkaa aivan toisella tasolla. FC Venuksesta myös puuttuu kaikki muu draaman sisältö paitsi se ns. romantiikka, eli se jää siltä osin melko ohueksi kokemukseksi. On noita ihmissuhdehuolia omastakin taakaa, kiitos vain. Jalkapallosta taas puuttu täysin se jännite mikä matsissa pitäisi olla, eikä ottelun lopputuloksella muutenkaan ole väliä kun juonen loppuratkaisu on joka tapauksessa ilmiselvä. Muutenkin kaikki juonikuviot ovat liian ennalta-arvattavia että niitä jaksaisi jännityksellä seurata koko ajan.

Näyttelijöitä vaivaa lähes kaikkia epäluonnollisuus. Tämä tuntuu muutenkin olevan suomalaisten näyttelijöiden tyypillinen ongelma. He eivät yksinkertaisesti ole luontevia rooleissaan. Muitakaan valopilkkuja ei paljoa löyty. Käsikirjoituksen flopatessa täysin ei siis ole mitään mikä pelastaisi kokonaisuuden. Ei tämä silti maailman huonoin leffa ole. Osan aikaa FC Venus nimittäin melkein kohoaa sille paljon puhutulle "ihan ok" -tasolle eikä tämä muutenkaan ihan surkeinta surkeutta edusta. Varsinkin ylimaskuliinisuuden ihannoinnin lokaaminen (esim. miesten joukkueen nimi on FC He-Man) on aina paikallaan. Valitettavasti raina yllättää positiivisesti vain hetkittäin. Kannattaa FC Venus kerran katsoa jos vaikka lainaan saa, tai sitten vuokrata. Mitään kovin syvällistä tai ikimuistoista katsottavaa ei kyllä kannata odottaa. Jalkapallofanit saanevat tästä minua enemmän irti.

Pisteet:
Arvosteltu: 19.08.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Miihkali
Tähtääjä
95 arvostelua

FC Venus. Miesten peli. Naisten säännöt. Suomennettuna: sen verran jalkapalloa, että naisihmisten ei tarvitse (paljolla) väkivallalla uhaten raahata miehiään leffaa katsomaan, ja sen verran romanttista hömpötystä, että naisyleisö voi pari kertaa tukeutua nenäliinoihinsa.

Okei, siinä lipsahti pari yleistystä, mutta ei se mitään, sillä yleistyksille pohjautuu myös komedia FC Venus. Joona Tenan ohjaamassa kepeässä kotimaisessa naiset ja miehet löytävät sukupuolten välisen sotakentän pelistä, jota sodat lakkauttavaksi sodaksikin tituleerataan. Jämädivariporukan äijien matsinjälkeiset kaljanhuuruiset jalkapalloanalyysit ja makkarin hikiset sukat riittävät liikkeellepanijaksi vedonlyönnille ja Naiset versus Miehet -matsille, jossa panoksena on elämä ja kuolema: siis matka joko MM-Saksaan tai jalkapallotton loppuelämä.

Pelottavan hyvin Arsikin itsensä tunnistaa leffasta. Vaikka mutaiset nappulat ja pallopelille haiskahtavat sukat todistavat tätäkin kirjoittelua huoneen nurkasta ja jalkapalloknoppitietoutta tuopin takaa jakavassa miekkosessa on jotain liian tuttua, niin maaliin FC Venuksen kuittailu ei kanna. Pyörii korkeintaan kahden tolpan kautta maaliviivalle ja jää nököttämään viivalle odottaen turhaan verkkovierailua. Pari halpaa vitsiä ja teennäisyys tappavat tunnelmaa kuin keskikentän sumppu kaunista lyhytsyöttöpeliä.

Letkeyttä FC Venuksesta ei puutu. Eikä myöskään osaavia kotimaisia tähtösiä. Tena ei saa Petteri Summasesta, Suomen kenties monipuolisimmasta näyttelijästä, irti sitä mitä esim. Vuoksenmaa parhaimmillaan, mutta suoritus on silti hyvä. Rasila paukuttaa tutulla rasilamaisella innolla läppää (mikä ei siis ole ollenkaan huono asia) ja naisosasto on mukavan freshiä – jopa blondin jalkapallotietämyshuumori menee läpi keveyden tämän vuoksi. Isänmaan toivoissa Summasen Vellu-hahmon rakkaudenkohdetta esittänyt Lotta Lehtikari on nyt lähinnä kolmantena pyöränä Peten (Summanen) ja Annan (Haapkylä) jalkapalloharrasteen potkimassa suhteessa. Karismaattisen osan vetää joka tapauksessa The Koutsia esittävä Taneli Mäkelä. Aika moni muu näyttelijä olisi vajonnut auttamattomasti nolon huumorin puolelle L. Rautakoskena, kaikentietävänä koutsihahmona. Välähdyksinä nähdään myös mm. Miklu sekä Aki Riihilahti (jonka futisteksteistä olisi voitu kaivaa annos tunnetta leffaankin).

FC Venuksen ongelma on siinä, että vaikka jalkapallon pitäisi olla tunteita nostattava trillerimäinen kuningaspeli, niin taistelu on melko vaisu. Sama pätee myös suurennuslasin alla olevaan rakkaustarinaan, joka ei tarjoa minkäänlaista nostatusta. Leffa menee tasaisena pikkukivana iltapalana, mutta ei yhtään sen suurempana. Lähinnä alkusarjan matsina Itävalta-Puola. Suuret pelit ovat ihan toisaalla.

Pisteet:
Arvosteltu: 03.06.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
702 arvostelua

Suomalainen elokuva teki historiaa, kun FC Venuksen uusintafilmatisointioikeudet myytiin Saksaan. Jalkapalloaiheinen ihmissuhdekomedia viihdyttää ja tuo hyvän mielen, mutta elokuvallisesti se on aika köykäistä tavaraa. Mieli pyyhkiytyy melkein heti, kun DVD:n on poistanut masiinasta. "Katoinko äsken jonkun elokuvan?" Sitä samaa tyhjänpäiväistä valtavirtatuotantoa, jota suomalainen elokuva on viime aikoina harmittavan usein edustanut.

Juoni: Miestensä jalkapallohullutukseen kyllästyneet naiset haastavat miehet jalkapallo-otteluun. Rankan harjoittelun jälkeen matsi koittaa ja panokset ovat suuret.

Elokuvan esittelemä maailma on teennäinen ja hahmot pinnallisen yksipuolisia. Hahmojen syventämisyritykset ja draamalliset viritelmät eivät toimi, vaan jäävät kliseiden tasolle. Meininki onkin koko ajan hyvin tuttua, jopa kliseistä. Ennalta-arvattavuus myös vaivaa koko ajan, seuraavan kohtauksen pystyy jokainen jo pari elokuvaa nähnyt ihminen arvaamaan. Voi sitä tunnetta, kun arvasin sanatarkasti erään lauseen. Ärsyttävän kotimaiseen tapaan radiohitit soivat taustalla.

Dialogi on parhaimmillaan mukavan raikasta ja useissa kohtauksissa huumori toimii. Hyvät näyttelijät Hannu-Pekka Björkman, Petteri Summanen, Jukka Rasila, Taneli Mäkelä ja Laura Malmivaara ansaitsevat parempaa kuin tällaiset tyhjänpäiväiset roolihahmot tyhjänpäiväisessä elokuvassa, mutta hyvin he tietenkin näyttelevät. Suomen Julia Roberts eli Minna Haapkylä on yhtä huono näyttelijä kuin amerikkalainen esikuvansa. Debyyttinsä ohjaava Joona Tena ainakaan tämän perusteella ole mikään ohjaajalupaus, tuleva Suomen Stephen Herek.

Aivoille lepoaikaa antava draamakomedia on ihan hauska, mutta elokuvallisesti todella huono. Sujuva kerronta pitää otteessaan keston ajan, mutta vain keston ajan. Elokuvan haamu lähtee hyvin pian pääkopasta pois ja "ihan kiva" -tunne olikin vain hetken huumaa. Kevyttä viihdettä kaipaavalle FC Venus tarjoaa kivan lauantai-illan ja miksei jopa torstai-illankin.

Pisteet:
Arvosteltu: 08.07.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Thoke
Tykittäjä
591 arvostelua

Kymmenen vuotta futista pelasin ja sitten tuli vamma ja pakko lopettaa, joten pidän futiksesta, mutta FC Venus ei jotenkin kolahtanut.

Tokihan FC Venuksessa on paljon hauskoja kohtia, mutta ikävä kyllä mukaan on sotkettu turhan lällyn siirappista draamaa.

FC HeMan on äijäjoukkue seiskadivarissa, ja heidän vaimonsa ja tyttöystävänsä eivät voi sietää futista. Kun naisille selviää miesten suunnittelevan reissua Saksan MM- kisoihin, he suuttuvat, ja Anna (Minna Haapkylä) heittää äijille haasteen: Jos naiset voittavat futismatsin heitä vastaan, miehet eivät lähde reissulle, ja jos taas miehet voittavat, naiset kustantavat heidän matkansa. Naiset nimeävät joukkueensa (yllätys, yllätys) FC Venukseksi. Joukkueeseen pääsyn ehdot ovat, että jokaisen pitää olla harrastanut seksiä jonkun FC HeManlaisen kanssa vuoden sisään. Hyvät asetelmat, joista olisi voinut kehkeytyä vaikka minkälainen komedia, mutta ikävä kyllä mukaan piti sotkea ärsyttävän ylipirteää hössötystä ja siirappia, eikä sovi unohtaa ärsyttävää nykymusiikkia.

Leffa olisi toiminut paremmin puhtaana komediana. Jos olisi unohdettu turha mukadramaattisuus ja surkea musiikki, elokuva olisi voinut olla vaikka kuinka hyvä, mutta ikävä kyllä kun sille pakolliselle draamapuolelle päästään, päällimmäisenä tunteena on ärsytys ja ketutus. No onneksi leffassa on myös hyvinkin hauskoja kohtauksia, kuten esimerksiksi kun Sebastian (Janne Virtanen) tietämättään harrastaa seksiä naisten maajoukkueen maalivahdin kanssa (Laura Malmivaaara) (hän siis pääsee näin ollen FC Venuksen riveihin), kun äijät tästä kuulevat, he katsovat yhdessä naisten maajoukkeen matsia ja luettelevat: "Maajoukkueen numero 11, Seba ei pane. Ei pane!" Tästä repäistiin parhaat naurut.

FC Venus sortuu turhaan draamaan ja ärsyttävään musiikkiin. Näin ollen on vaikea antaa enempää pisteitä. Ja puolikas boonuspiste siitä, että leffaa kuvattiin muun muassa Porin Kartanon kentällä ja Musan "Wembleyllä". Aineksia olisi ollut parempaankin, sääli että kävi näin.

nimimerkki: The Wolf

Pisteet:
Arvosteltu: 03.02.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

The Wolf
Tähtääjä
73 arvostelua

Ajatus, että Suomen kaltaisessa jalkapallon kehitysmaassa tehdään jalkapalloelokuva on jo niin erikoinen, että Kuningaspelin suurena kannattajana oli aivan pakko syöksyä tekelettä leffateatteriin katsastamaan. Odotukset olivat hyvinkin ristiriitaiset.

Naiset, miehet ja jalkapallo - siinä tämän leffan pyhä kolmiyhteys. FC Venusta ei tietysti voi puhtaasti jalkapalloleffaksi kutsua, mutta positiivisen paljon siinä kuningasjalkapalloa käsitellään. Niille, jotka eivät tässä jääkiekko-Suomessa sitä tiedä, voi faktana heittää, että jalkapallo on ylivoimaisesti tämän ihmisten asuttaman pallon harrastetuin ja yleensäkin suurin urheilulaji ja pallopeli. On hienoa havaita, että vihdoin jääkiekko-Suomessakin tehdään elokuvan muodossa kunniaa suurelle ja mahtavalla jalkapallolle!

FC Venuksen tarina on yksinkertaisuudessaan siinä, että naiset haastavat miehet jalkapallo-otteluun. Panoksena ottelussa on, ei enempää eikä vähempää kuin miesten naisten mielestä överiksi mennyt jalkapalloharrastus eli käytännössä melkein koko elämä. Vaimoilla ja tyttöystävillä keittää pahemman kerran yli, kun äijät ilmoitusluontoisesti kertovat lähtevänsä kolmeksi viikoksi Saksan ensi kesän MM-kisoihin pelejä katsomaan. Anna (Minna Haapkylä) lyö miesten kanssa humalaspäissään vetoa, että naiset voittavat kesän kestävän treenin jälkeen miesten seiskadivaria pelaavan FC Hemanin. Poikakaveri Pete (Petteri Summanen) ei saa Annan päätä kääntymään ja veto on lyöty lukkoon. Vedon panos on siinä, että jos naiset voittavat miesten on lopetettava jalkapallon seuraaminen ja luovutettava MM-kisoihin ostettavat liput naisille parempaa käyttöä varten. Jos miehet voittavat, naiset eivät saa enää koskaan nalkuttaa heidän jalkapalloharrastuksestaan. Naisporukka alkaa kasata porukkaansa kas!aan ja joukkueen nimeksi tulee FC Venus. FC merkitsee eräälle naisporukasta Fucking Cool.

Naiset saavat värvättyä tarpeeksi pelaajia kasaan ja niinpä alkaa toivottomalta tuntuva treenaaminen. Anna on juniorina ollut lupaava futaaja ja hän ottaa valmennusvastuun. Naisista kukaan muu ei ymmärrä jalkapallosta käytännössä yhtään mitään. Naisille jalkapallon seuraaminen on enemmän miesten ahteriosaston tuijottamista kuin mitään muuta. FC Venuksen maalivahdiksi vapautuu yllättäen ammattilaiskentiltä Suomeen palaava, Annan lapsuudenystävä Carita (Laura Malmivaara). Ongelma on vain siinä, että peliin sovellettavien sääntöjen mukaan Carita ei ole alkuun kelvollinen joukkueeseen, koska hänellä ei ole ollut seksisuhdetta kenenkään miesten joukkueen jäsenen kanssa. Tämä hoituu kuitenkin erään torvelon ansiosta hyvinkin helposti. Valmentajaksi FC Venus saa kovan tason ammattilaisen, kun Annan isä, Lauri Rantakoski (Taneli Mäkelä) palaa Espanjan valmennuspestiltään kotimaahan. Lauri saa vähän ryhtiä naisten porukkaan ja parin kuukauden treenaus elokuun lopun peliin voi tosimielessä alkaa.

Leffan pääparina nähtävä Minna Haapkylä ja Petteri Summanen saavat selkeästi eniten kangasaikaa. Haapkylän hahmoon keskitytään syvällisimmin, mikä tässä tapauksessa on vähän väkisin väännetyn tuntuista draamaa. Muusta, varsin nimivahvasta näyttelijäkaartista nousee esille Laura Malmivaara, Taneli Mäkelä ja Lotta Lehtikari. Lopulle porukasta jää aika pahasti statistin rooli. Näyttelijäsuoritukset ovat kohtalaisen hyvällä tasolla, vaikka välillä dialogi on sen kuuloista, että edes tämän tason näyttelijät eivät saa siitä uskottavan kuuloista. FC Venus suihkii siinä mielessä hyvinkin tuttuja draama- ja romanttisen komedian latuja, että alkupuolella homma on rentoa ja kaikilla kaikki hyvin ?meininkiä humorististen kohtausten säestyksellä. On juhannuksen juhlintaa jne.

Sitten alkaa leffan varsinainen huumoriosuus, kun seurataan naisten onnetonta räpellystä jalkapallon saloihin tutustuttaessa. Tietysti sitä draamaakin on sen verran, että perinteinen ongelmallinen isäsuhde ja parisu!hteen kriisit pitää tietysti saada mukaan. Se Suuri Ottelukin on sitä vakavampaa osastoa. Pääparina Haapkylä ja Summanen menettelevät, vaikka Summanen ei pääse roolissaan oikein irrottelemaan. Mäkelä on aika uskottava valmentajan roolissaan. Nimekkäästä näyttelijäosastosta ei siten heikkoa lenkkiä löydy, vaikka osa rooleista onkin aika kliseisiä. Pikkurooleissa omana itsenään vilahtavat maajoukkueiden Sanna Valkonen, Mikael Forssell ja Aki Riihilahti. Heillä on jopa kirjoitettu replikoitavaakin.

Käsikirjoittajista toinen kuuleman mukaan inhoaa ja toinen rakastaa jalkapalloa, ja kohtuullisen onnistunutta huumoria leffaan on saatu, ehkä tästä törmäyksestä johtuen. Perinteinen kysymys, "kukas se siellä paitsiossa on?" löytyy totta kai valikoimasta. Jalkapallosta tietävän ja siitä mitään tietämättömän näkemyksistä on tietysti suhteellisen helppo repiä huumoria. Jalkapallon sijasta elokuvan keskiöön tämän tyylisessä tarinassa voisi ottaa aivan hyvin jonkin muunkin naisia ja miehiä stereotyyppisesti erottelevan asian.

Tekijöille on pakko nostaa hattua siitä, että jalkapallo pysyy oikeastaan koko ajan leffan keskiössä. Esimerkiksi eri hahmojen työkuvioita ja muuta "ylimääräistä" tuodaan vain muutaman henkilön osalta viittauksenomaisesti esille. Tästä plussaa! Miinusta tulee sitten varsinaisen pelaamisen uskottavuusongelmasta. Erinäisiin jalkapallon piirteisiin ei tietysti pitäisi pikkutarkasti tarttua, mutta muutamasta asiasta on pakko mainita. Kohtaukset on tehty perinteiseen urheiluelokuvatyyliin niin, että esim. pallon potku on leikattu useasta pätkästä. Tämä on tietysti pakko tehdä, kun porukassa ei näytä olevan yhtään pelitaitoista naista. Sama koskee suurelta osin kyllä miesporukkaakin. Esimerkiksi Annan pitäisi osata sentään potkaista palloa uskottavan näköisesti, koska junnuna on HJK:ssakin maaleja mättänyt. Haapkylän potkut ovat valitettavasti tukijalka takana ja takakenoisesta asennosta vedettyjä rääpäisyjä. Malmivaara onnistuu maalivahtina ehkä hivenen uskottavammin, mutta ammat!tilaissarjojen pelaajan pitäisi käsitellä palloa aika paljon paremmin. Loppupelissä on muutamia kohtalaisesti kuvattuja seinäsyöttökuvioita, mutta suurimmaksi osaksi kuvataan sateesta märkien pelaajien kasvoja ja pelin isompi kuva jää sekavaksi. Tämähän on ongelmana kaikissa urheiluelokuvissa, joten siitä ei voi kotimaistakaan porukkaa hirveästi rokottaa. Leffan loppu on liian söpö ja tavanomainen.

FC Venuksen parissa viihtyy pari tuntia ihan mukavasti, ja se tarjoaa komedia ystävillä taatusti vähintään muutaman naurunpyrskähdykset. Semmoinen leppoisan rento kotimainen elokuva, josta ei mitään sen syvällisempiä kannata odottaa. Elokuva, josta löytyy jalkapalloa, ei voi ikinä olla täysin huono!

nimimerkki: J.O.

Pisteet:
Arvosteltu: 09.01.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

J.O.
Vieras