The Family Man - perhe on paras (2000)
- Alkuperäinen nimi:
- The Family Man
- Tuotantovuosi:
- 2000
- Ohjaajat:
- Brett Ratner
- Pääosissa:
- Nicolas Cage, Téa Leoni
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 120 min
- Genret:
- Komedia, Draama, Fantasia
Teräksen kova ja yksinäisenä viihtyvä liikemies Jack Campbell (Cage) tekee kovaa bisnestä, tienaa uskomattoman hyvin ja omistaa kaiken energiansa työlleen. Jouluaattona hän todistaa pientä episodia kulmakaupassa ja seuraavana aamuna tapahtuu jotain omituista. Jack herää maailmasta, missä hän on täydellisen toinen ihminen. Hän tekee erilaista työtä, on naimisissa nuoruusiän tyttöystävänsä, Katen (Leoni), kanssa ja on saanut kaksi lasta. Kokonaisuutena hän elää hiljaista ja näkymätöntä elämää.
Romanttisten komedioiden genre on vaikea, mutta Ratnerin ohjaama The Family Man on sitä onnistunutta päätä. Elokuva ei kuvaa suhteen aloittamisen vaikeutta, vaan jo käynnistyneen ja draamaa kokeneen suhteen vaikutusta ihmisiin ja ympäristöön. Nicolas Cage on vahvassa vedossa täysiin outoon elämään joutuneena Jackina ja kokee useita pelon, hämmennyksen ja epäuskon hetkiä. Ajan myötä hän sopeutuu uuteen elämäänsä pientä palkkaa ansaitsevana rengaskauppiaana ja sen pieniin iloihin ja suuriin velvoitteisiin. Téa Leoni on täydellisen uskottava vaimona jonka aviomies yhtäkkiä on muuttunut täysin erilaiseksi ja siltikin rakastaa miestään yli vuosikymmenen avioliiton jälkeen. Pääroolien vetäjät molemmat ovat erittäin hyvissä vedoissa ja saavat aikaan todellista kemiaa.
Brett Ratnerin ohjaus on melkoisen hienovaraista ja antaa näyttelijöiden ja käsikirjoituksen hoitaa kaiken työn. Dante Spinottin kuvaus saa aikaan lämpimiä tunteita. Käsikirjoitus on kaukaa haettu, mutta elokuva ei keskity omituiseen juoneensa, vaan enemmänkin pelkkään elämän kuvaamiseen. Kokonaisuus on lämmin, omalla tavallaan hauska ja ehdottoman viihdyttävä elokuva, joka ei todellakaan ole romanttinen, vaan enemmänkin karun realistinen kuvaus perhe-elämästä ja ihmisen pyrkimyksestä löytää onnellisuus.
nimimerkki: Jurpo
Miehen pään voi pistää monella tapaa sekaisin. Kieltämättä se, että mies herää eräänä aamuna vaimon vierestä ja lasten ääniä kuunnellen, ei kuulosta ihan siltä oudoimmalta keinolta. Mutta jos tällä miehellä ei oikeasti ole vaimoa, lapsia eikä talolainaa, niin homma muuttuu hankalammaksi.
The Family man kertoo perinteisestä elämänreittien valinnasta ja jossittelusta tutuin elokuvallisin keinoin. Pieni annos scifiä alkuun ja voidaankin jo kysellä: entäpä jos olisin silloin tehnyt niin, ja silloin näin, niin missä olisin? Onko reittini oikea? Hankalaksi menee pohdinta, kun välähdys vie Jack-ukon vieraaseen ympäristöön.
Itsekeskeinen Wall Streetin kasvatti on mitä oivin henkilö testaamaan miltä paskavaipan vaihto tuntuu, ja kuinka perheellinen joutuu tekemään kompromisseja oman navan ajattelun sijaan. Puvutkin vaihtuvat hauskoihin villapaitoihin. Luvassa on yllättävän mukavia noloja ja vaivautuneita hetkiä. Eikä melko lähellä tuttua maneereitaan reuhtova Nicolas Cage ole hänkään hassumpi mies harhailijan rooliin. Taitaapa kyseessä olla Cagen elämänmakuisin elokuva, sen takaavat epävireinen karaokesuoritus vaimokullalle sekä kakkuhassuttelu.
Se on myönnettävä, että Family man ei yritäkään olla muuta kuin hellyttävän opetuksen ja romantiikkaa tarjoava peruspaketti. Tarinakin venähtää hieman liian pitkäksi. Ns. naurukohtauksia on vain muutama. Silti ohjaaja Ratnerin filmografiassa tämä kiltti joulutarina on kirkkainta kärkeä. Cage ja hurmaava Tea Leoni onnistuvat perheongelmien setvimisessä ja kulkevat yli yhteisen elämän karikoiden. Danny Elfmanin siirappipintainen score toimii ja hei, Evoluution käsikirjoittajien tekstissä on oikeasti riipaisevia totuuksia ja oivia oivalluksia!
Kaiken tämän jälkeen hienointa on "menestystarinan määritelmän" muotoutuminen. Opetus taitaa olla se, että jokaisella on ikioma menestystarinansa?
Vuonna 1987 Jack Campbell lähtee lontooseen ja lupaa tyttöystävälleen Katelle palata vuoden päästä, mutta toisin käy. 13 vuoden päästä Jack on rikas liikemies jolla naisia riittää. Eräänä päivänä Jack herää omakotitalossa nuoruuden rakkaus Kate vierellään. Yhtäkkiä kaksi lasta ja koira tulevat sänkyyn pomppimaan. Hänellä ei ole enää huppuautoa ja hän tekee töitä rengaskaupassa. Jack saa tilasuuden nähdä miltä elämä näyttäisi jos hän olisikin mennyt naimisiin Katen kanssa.
Leffa on ihan tavallinen romanttinen komedia. Ihan viihdyttävä, mutta ei melkein mitään muuta. Leffassa on muutamia ihan hauskojakin vitsejä. Näyttelijät hoitavat hommansa hyvin ja leffa toimii. Olisihan aiheesta saanut väännettyä paremmankin leffan.
Mikään kovin hauska Family Man ei ole. Onhan tällä hyvätkin hetkensä. Ohjaajana nähdään ennen tomintakomedioita ohjannut Brett Ratner. Hän saisi ohjata vieläkin toimintakomedioita kun kerran osaa niitä tehdä. Myös Nicolas Cage sopii enemmän toimintapläjäyksiin. Leffa oli myös vähän liian pitkä. Ei tämä mikään kovin huono leffa ole, mutta ei myöskään mikään ihmeellisempi. Kyllähän tämän kertaalleen katsoo ihan mielellään.























































