Erämaa syö miestä (1998)
- Alkuperäinen nimi:
- Ravenous
- Tuotantovuosi:
- 1998
- Ohjaajat:
- Antonia Bird
- Pääosissa:
- David Arquette, Guy Pearce, Jeffrey Jones, Jeremy Davies, John Spencer, Robert Carlyle
- Maat:
- Iso-Britannia, USA, Tsekki
- Pituus:
- 97 min
- Genret:
- Trilleri, Kauhu
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (87):
Oma pikatuomio
Viimevuosituhannen loppupuolen elokuvista hyvin pieni osa on jäänyt pysyvästi historiaan. Tätä pohtiessani päätin hankkia itselleni joitain 90-luvun loppupuolen filmejä ja kuinka ollakkaan, tämä filmi sattui käsiini. TV:stäkin se oli tullut ja tuttuni olivat kehuneet, joten päätin ostaa sen, olihan elokuvassa varsin tunnettuja näyttelijöitä ja mielenkiintoinen aihe.
Erämaa syö miestä on kannibaalitarina, joka kertoo eräästä uudisraivaajien linnakkeesta, jonne saapuu eräänä iltana outo mies (Robert Carlyle) puolikuolleena. Järkyttyneenä tämä kertoo, kuinka heidän porukkansa eksyi kovassa lumimyrskyssä luolaan ja miten he joutuivat hengissä selvitäkseen syömään toisiaan. Velvollisuudentuntoiset miehet lähtevät katsomaan tuota kyseistä luolaa, mutta pian alkavat päähenkilömme, kapteeni John Boydin epäilykset alkavat herätä, intiaanimyytin salat aueta ja verta ja suolen pätkiä tipahdella.
Kuten Kustaa tuossa jo totesikin, elokuvan teemana on se, miten pitkälle pitää mennä jotta ihminen turvautuisi oman lajitoverin lihaan.
Elokuva ei juonestaan huolimatta ole täysiveristä kauhua, vaan mukana on, yllättävää kyllä, paljon toimintaelokuvamaista sysimustaa huumoria. Elokuvan ilmapiiri on kerrassaan outo, kun huumoria revitään jopa musiikkivalinnoilla ja jännittävillä hetkillä taustalla soikin iloista folkkia. Täysin vakava leffa ei pyrikkään olemaan, tai edes realistinen, mutta aiheensa kiinnostavuuden ja näkökulmansa kannalta se on todella mielenkiintoinen tapaus.
Ohjaajan pallilla häärääkin tälläkertaa nainen, eli Antonia Bird neljännen elokuvansa kimpussa. En ole Birdin muita leffoja nähnyt, joten olen tässä tapauksessa huono vertamaan hänen kykyjensä suuntaa, mutta kyllä tässä leffassa osaamista on ollut mukana. Omaperäinen tunnelma vaihtelee ahdistavasta äklöhupaisaan pieneen hekotteluun muutamassa sekunnissa, mutta kaikkea ei ole silti jätetty tämän varaan, vaan mukana on oikeasti jännittäviä hetkiä. Myös elokuvan ulkoasu uudisraivaaja -lookkeineen on komeaa katsottavaa.
Käsikirjoitus on hyvin laadittu ja nojaa mustaan huumoriin. Tapahtumat ovat värikkäitä, eikä elokuvan aikana kerkeä pitkästyä. Verta ei tästä tarinasta puutu, sen kummemmin kuin sisäelimiäkään, mutta pääpiirteisesti homma menee kuitenkin kauhuseikkailujännitysdraamaksi. Elokuvan sanoma ihmisten alkukantaisuudesta ja kunniallisuuden viemisestä loppuunasti tuodaan kohtuu hyvin esille, vaikkei olekkaan elokuvan jälkeen päällimmäisenä mielissä.
Näyttelijätyö on hienoa ja henkilöhahmot rakennettu suhteellisen hyvin, mitä nyt jokin henkilö sattuu jäämään vähän pahviseksi kulissiksi, mutta päähenkilöt ovat hyvinrakennettuja ja mielenkiintoisia.
Kaikinpuolin Erämaa syö miestä on suositeltava pläjäys kaikille splattereista, kannibalismista, kauhusta ja mustasta huumorista kiinnostuneille. Mitään hirveän hauskaa leffaa ei kannata kuitenkaan odottaa, sitä varten on olemassa Cannibal! The Musical, mutta jos pieni ilkikurinen hymähtely riittää ansiokkaan oudon ilmapiirin ja tapahtumien keskellä, tämä on sinun leffasi. Ei täydellinen, mutta ei huono. Hyvä viihdeleffa ja voi katsoa useampaan kertaan.
nimimerkki: Sano mitä sanot
Pisteet:
Arvosteltu: 18.02.2006
Katsottu: DVD
Elokuva sijoittu 1800-luvulle Amerikkaan uudisraivaajien maailmaan. Sotilaslinnakkeessa, joka todellakin sijaitsee jossain hevon kuusessa, oleva miehistö on sijoitettua luuserisakkia, joka ei oikein ole pystynyt sodassa ansioitumaan mitenkään. Eräänä iltana linnakkeelle raahautuu huonossa kunnossa oleva mies joka kertoo oman miehistönsä joutuneen kannibalismin riivaamaksi eksyttyään vuoristoon...
Elokuvan lähtöajatus siitä, kuinka pitkälle täytyy mennä ennenkuin lajitoverin lihaa pistellään poskeen, on kieltämättä sanoisinko herkullinen. Mukaan ängetään myös intiaanien muinainen myytti, jonka mukaan tietenkin syödyn uhrin voimat siirtyvät syöjälle. Ja kun kerran pääsee ihmislihan makuun alkaa vampyyrinomainen riivaus ihmismielen sokkeloissa. Erämaa syö miestä...niinpä!
Housut pois ja Trainspotting elokuvista pinnalle ponnahtanut Robert Carlyle esittää pääpahista, kannibalismin kouriin joutunutta Colghounia. Vastapelurina nähdään Guy Pearce joka muistetaan tänä päivänä loistavista pätkista Memento ja L.A. Confidential. Näyttelijätyö onkin elokuvan kantava voima. Mikä siinä pelastetaan, se aiheen ja tarinan kerronnassa menetetään. Aiheen rankkuuden merkeissä sorrutaan niihin samoihin tyylilajisotkuihin jolloin aiheesta ei oikein saada mitään irti.
Psykologisen piinan sijaan turvaudutaan toimintaan ja veren vuodatukseen. Tämä on elokuvan kannalta erittäin huono asia. Leffan mahdollinen rankka ote menettää mustan huumorin tuomalla kevennyksellä paljon. Kauhuelementtejä sisältävässä tarinassa sorrutaan liikaa turhanpäiväisiin gore-meininkeihin joka myös tekee elokuvalle hallaa.
Visvasirkuksen ja verenvuodatuksen ystäville Erämaa syö miestä varmasti antaa ajoittain elämyksellisiäkin hetkiä. Kokonaisuutena pläjäys on harmittavan ontuva. Hitaampi, totisempi ja osuvampi kerrontatapa olisi varmasti tehnyt ihmeitä. Eat me!
Pisteet:
Arvosteltu: 09.12.2002
Katsottu: DVD
