Elät vain kahdesti (1967)

Viihdearvo on äärimmäisen korkea, mutta aivot on syytä pitää alikierroksilla.

Avaruus aiheuttaa riitaa USA:n ja Neuvostoliiton välillä. Näyttää siltä että neuvostoliittolaiset olisivat kaapanneet amerikkalaisten lennon. Britit arvelevat että Japania käytettäisiin moisten operaatioiden tukikohtana ja lähettävätkin parhaan agenttinsa, James Bondin (Sean Connery) sinne. Bond ottaa yhteyden Japanin tiedustelupalvelun päällikköön, Tiikeri Tanakaan (Tetsuro Tamba) ja hänen tarpeellisena apunaan on Aki (Akiko Wabayashi). Kolmannen osapuolen laskuun työskentelevä SPECTRE on operaatioiden takana, Bond pääsee jäljille vältellen paitsi rumia kobelaisia satamajätkiä, viekkaampia murhayrityksiä ja lentää myös gyrolla. Lopuksi tietysti kaikki menee hyvin, joskin SPECTREN hyytävä takapiru Ernst Stavro Blofeld (Donald Pleasence) pääsee pakoon.

Roald Dahlin käsikirjoittama Elät vain kahdesti ottaa haudanvakavan, eeppisen, kauhua lähentelevän vakoilu- ja kostojännärin, kuristaa sen kehtoon, polttaa ruumiin, ottaa sen nimen ja sujauttaa tilalle annoksen teknisiä innovaatioita ja laitteita, paiskaa yli 180 senttiä pitkän ja karvarintaisen Sean Conneryn keskelle Japanin omalaatuisuutta ja lisää soppaan huimaavan juonen jonka moninaiset käsittämättömyydet ja loogiset älyttömyydet eivät ehdi vaivata erinomaisen kerronnan ja meiningin napatessa mukaansa. Mukana on James Bondin itsensä lisäksi avaruuslentoa, suurvaltojen juonittelua kolmannen osapuolen avulla, sukellusveneitä, länsimaalainen vieraassa, eksoottisen kauniissa ympäristössä, gyrojet-aseita, autogiro, ninjoja, kaksi metriä pitkä henkivartija, sälää, roipetta ja vielä useaakin roolia palveleva tulivuori ja kaikki pysyy vielä koherenttina kokonaisuutena, vaikka meneekin korkealta yli hilseen.

Sean Conneryn suoritus on vankkaa Bond-laatua ja Donald Pleasence superroisto Blofeldina on arpineen, kissoineen, sormuksineen ja natisevine puheineen joista paistaa titaatinen äly puhdasta pahuutta. Tetsuro Tamba iloluonteisena Tiikeri Tanakana on myös vahva karismatuki Connerylle ja kokonaisuuden kruunaa erinomainen tunnusmusiikki Nancy Sinatralta.

Viihdearvo on äärimmäisen korkea, mutta aivot on syytä pitää alikierroksilla tai muuten tarinan käsittämättömät ylilyönnit alkavat vaikuttaa haittaavasti.

Jurpo
Tähtääjä, 563 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 14.01.2009
Katsottu: Kotona

Ihan kiva Bond-leffa, mutta tämä on Conneryn huonoin Bond.

Elät vain kahdesti on viides Bond-elokuva. Tässä leffassa nähdään myös Ernst Stavro Blofeldin naama ensimmäistä kertaa. Tämä on myös Sean Conneryn toiseksi viimeinen virallinen Bond-elokuva. Connery ilmoitti leffan teon aikana, että tämä on hänen viimeinen Bond-leffansa. Seuraava Bond-näyttelijä George Lazenby hoiti homman kuitenkin sen verran heikosti, että tuottajat päättivät kutsua Conneryn takaisin vielä yhteen Bond-leffaan.

Tässä pläjäyksessä jenkit menettävät yhden avaruusaluksistaan. Siitä he tietenkin syyttävät neukkuja ja kolmas maailmansota ei ole kaukana. Britit kuitenkin arvelevat, että neukut ovat syyttömiä kaappaukseen. He lähettävät James Bondin (Connery) tutkimaan asiaa. Aluksi täytyy kuitenkin lavastaa Bondin kuolema. Sitten Bond menee Japaniin ja tapaa sikäläisen tiedustelupalvelun pomon Tanakan (Tamba). Kaappauksen takana arvellaan olevan rikollisorganisaatio Spectre.

Onhan tämä ihan kiva Bond-leffa, mutta tämä on Conneryn huonoin Bond. Sean Connery ei ole enää samanlaisessa vedossa kuin aikaisemmissa Bond-leffoissa. Tämä on myös tavanomaisia Bondeja tylsempi. Tässä ei ole sitä samaa vauhtia ja toiminnallisuutta kuin muissa Bond-elokuvissa. Useimmat näyttelijät kuitenkin tekevät ihan hyvää työtä. Mutta aiempien Bondien tasolle tämä ei pääse.

Ville
Tähtääjä, 476 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 20.02.2005
Katsottu: DVD