Early Summer

Miltein maagisen kaunis ja herkkä perhetarina, joka aukenee länsimaisellekin katsojalle helposti, selkeistä kulttuurieroioista huolimatta. Upein näyttelysuoritusten ja Ozun ilmiömäisen tunnelmanluonnintaidon avuin Early Summer kohoaa yhdeksi koskettavimmista näkemistäni elokuvista, jossa ei turhia alleviivailla tai sorruta edes sentimentalismiin. Varsinainen feel good -elokuva Early Summer ei ole, vaikka sitä katsoessa huomaa paikoin hymyilevänsä leveämmin, kuin aikoihin. Etenkin lapsinäyttelijöiden eläytymistä rooleihinsa seuraa väkisinkin hymyissäsuin. Early Summer käsittelee tärkeitä ja arkisiakin asioita, joita voi hyvin soveltaa myös länsimaiseen maailmankuvaan, kun mistään äärimmäisistä kulttuurieroista ei kuitenkaan ole kyse. Ozun kamera ei turhia liiku, vaan pysyy liikkumattomana matalassa perspektiivissä, liikkuen ainoastaan leikattaessa hahmosta toiseen, mitä ei usein tapahdu sitäkään. Early Summeria voi hyvällä syyllä (vähän kuluneesti kyllä) kutsua ajattomaksi mestariteokseksi. Säilynyt jo lähemmäs 60 vuotta yhtä helpostilähestyttävänä ja puhuttelevana, joten olisi rikos, ellei tämä säily vielä seuraavillekin sukupolville.