Dracula, pimeyden ruhtinas (1966)
- Alkuperäinen nimi:
- Dracula - Prince Of The Darkness
- Tuotantovuosi:
- 1966
- Ohjaajat:
- Terence Fisher
- Pääosissa:
- Andrew Keir, Barbara Shelley, Charles Tingwell, Christopher Lee, Fransisc Matthews, Suzan Farmer
- Maat:
- Iso-Britannia
- Pituus:
- 90 min
- Genret:
- Kauhu
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (49):
Oma pikatuomio
Dracula, pimeyden ruhtinas on nostalginen vampyyritarina lähes neljänkymmenen vuoden takaa, ja sen arvosteleminen ei todellakaan ole helppoa. Niin paljon legendaarisen tarinan mukana on surkeampiakin surkeampia elementtejä, joita katsoessa viihtyvyys on kaukana. Tällaisia elokuvia kuitenkin tarvitaan, eikä tulos ole yhtä huono kuin mitä osasummia summatessa voisi olettaa.
Onnettomia näyttelijäsuorituksia ja kömpelyyttä elokuva sisältää enemmän kuin ihminen normaalisti kestää. Huonot tehosteet kuten vampyyrien hauskat hampaat ja amatöörinäyttelijät vielä menevät myöhäisillanviihdykkeenä, mutta kauhuelokuvien ylittämätön ongelma on niiden perinteinen juoni. Elokuvaa katsellessa tulee väkisinkin mieleen, että näitä klassikkojako meidän on syytettävä myöhemmistä kauhuviritelmistä (esim. Tiedän mitä teit viime kesänä), joissa pääpari selviää joka tilanteesta viime hetkellä, mutta se hiukan vähemmän ruudussa aikaa viettänyt kaksikko kuolee, ja joissa loppuratkaisu tulee kaikista hassuimmalla tavalla ja se onneton juoni korvataan pienellä annoksella avoimia kaula-aukkoja.
Juoni on lyhykäisyydessään seuraavanlainen: Pari englantilaispariskuntaa on lomamatkalla Karpaateilla, ja heitä varoitetaan menemästä lähellekään erään edesmenneen Kreivi Draculan linnaketta. Arvatkaapa tässä välissä tottelevatko seikkailijat käskyjä vai menevätkö he suoran surman suuhun? Tai herääkö Pimeyden ruhtinas henkiin näiden tomppeleiden ansiosta?
Oikein vastattuanne voitte jatkaa tästä: Älkää ottako tätä sisällötöntä kauhupätkää vakavasti, vaan varautukaa kestämään aimo annos tahatonta komiikkaa, ja ajanhampaan nakertamaa kuvaa. Elokuvan hyvyys löytyy sieltä vampyyrien keskeltä, kun vain jaksaa katsella. Eri asia, voidaanko hyvyyttä palkita kovin monilla pisteillä. Ja jos sitä hyvyyttä ei löydä, niin on tämä niillekin katsojille ainakin jonkinlainen tahattoman komiikan mestariteos.
Pisteet:
Arvosteltu: 12.04.2004
Katsottu: Kotona
Kaksi englantilaista, yläluokkaista paria lomailee Karpaateilla. Parien miehet ovat veljekset. Heitä varoitetaan menemästä linnaan eräässä paikassa, mutta kun ajuri ottaa hatkat, ja vaihtoehtona olisi pieni puunhakkaajan hökkeli, niin tottakai pitää mennä linnaan. Vain toinen naisista tajuaa että paikassa piilee vaara, mutta hänkään ei osaa selittää sitä. Muut eivät oikein usko tähän. Linnassa palvelija nimeltä Klove tarjoaa heille illallisen ja huoneet. Hän kertoo että hänen isäntänsä, kreivi Dracula, kuoli ilman perillisiä, ja määräsi testamentissaan että linnan pitää olla aina valmis matkailijoitten varalta. Kloven tarkoituksena on kuitenkin tappaa yksi heistä, ja valuttaa tuoreet veret isäntänsä tuhkan päälle, jolloin kreivi Dracula kokee ylösnousemuksen... Tässä hän tietenkin onnistuu, ja Dracula is back in the business.
Elokuvan on ohjannut Terence Fisher, joka ei oikein vakuuttanut ohjaajan taidoillaan, muttei se ohjaus nyt aivan surkeaakaan ollut.
Näyttelijöistä kaikki muut ovat ihan hukassa, paitsi Draculaa esittävä Christopher Lee, joka kuuluu ehdottomasti suosikkinäyttelijöihini, ja joka nytkin vetää aivan mahtavan suorituksen. Myös paikallista pappia esittävä Andrew Keir vetää roolinsa ihan hyvin. Kässärissä ei juuri ole juonenkäänteitä, mutta kun alkaa katsomaan Draculaleffaa, tietää varmasti mitä tuleman pitää, joten siitä ei voi valittaa.
Miksi siis täydet pisteet? Koska tällaista elokuvaa on todella hauska katsoa! Pläjäys on oikeasti viihdyttävä, ja vaikka siitä ei kauhua enää löydykään, niin se korvataan tahattomalla komiikalla! Ja viihdettä tulee muiltakin osin elokuvaa. Korostan, että nykyään kun tämän pläjäyksen tuijottaa läpi, kannattaa ottaa roimasti camp asennetta, eikä odottaa muuta kuin viihdyttävää puolitoistatuntista.
Elokuva on järjestyksessä kolmas Dracula leffa. Aikaisempia en muista nähneeni, mutta jos ne ovat yhtä hyviä, niin ne ovat todella hyviä.
PS. Jos joku ihmettelee miksei Dracula puhu mitään, ei edes legendarista Mai njheim is Dräkkhilää! huudahdusta, se johtuu siitä, että Christopher Lee ei suostunut puhumaan repliikkejään. Hänen mielestään ne eivät edistäisi hänen tulemistaan vakavasti otetutksi näyttelijäksi, ja näinhän se tosiaan oli. Onneksi Mr.Lee sai sittemmin sen halutun arvostuksen, sillä se hänelle tosiaan kuuluu.
Pisteet:
Arvosteltu: 28.06.2003
Katsottu: Kotona
