Dogma (1999)

Kevin Smith on koonnut vakuuttavan joukon näyttelijöitä.

Uskontoa voi käyttää elokuvissa monella tavalla, Se voi olla kritiikin aiheena, kauhuelokuvan pohjana tai sosiaalisena viitekehyksenä. Kevin Smith yhdistää katolisen uskon, satiirin ja lauman absurdeja sivuhahmoja ja ottaa keskipisteeksi jokanainen Bethany Sloanen (Linda Fiorentino). Yläkerran emäntäkin (Alanis Morrissette) tekee ilmaantumisensa ja suorastaan virtuoosimaisesti Smith saa yleensä elokuvan tappavan Ben Affleckin toimimaan kokonaisuuden hyväksi.

Loki (Matt Damon) ja Bartleby (Ben Affleck) ovat joutuneet karkotetuiksi olemassaolon kauheimpaan paikkaan, Wisconsiniin ja he saavat tietää porsaanreiästä jonka avulla he voisivat palata taivaaseen. Kardinaali Glickin (George Carlin) kampanja katolisen kirkon imagon parantamiseksi taas on se porsaanreikä. Metatron (Alan Rickman), Jumalan Ääni taas kertoo Bethany Sloanelle, aborttiklinikan pettyneelle työntekijälle että häntä tarvitaan Lokin ja Bartlebyn pysäyttämisessä ja hänen ei tarvitse tehdä asiaa yksin. Mukaan tulevat profeetat Jay (Jason Mewes) ja Silent Bob (Kevin Smith) ja kaunistelevasti sanoen taivaasta astuva Rufus (Chris Rock), joskin Azrael (Jason Lee) mailoja heiluttavine kätyreineen (Barret Hackney, Jared Pfennigwerth, Kitao Sakurai) juonittelee omiaan.

Käsikirjoituksessa Kevin Smith revittelee mukaan irtonauruja ja satiiriakin, vaikka loppuratkaisu hieman töksähtääkin. Näyttelijäkaarti on juuri sopivalla ironian hengellä mukana ja uskontoa läimineen George Carlinin laitto kardinaaliksi on juuri sopivan hupaisa veto. Jason Mewes jauhaa koko ajan katkeamatonta alatyylin replikointia rikkinäiselle saappaalle väittelyn häviävänä Jayna ja Kevin Smith elehtii ilmeikkäästi Silent Bobina joka ei puhu. Alan Rickmanin sarkastisen kyllästynyt narina Metatronina on erinomaisen hauskaa kuultavaa ja tuo kokonaisuuteen keveyttä. Matt Damon ja Ben Affleck jäävät hieman ohuiksi Lokina ja Bartlebyna, joskin kaikista älyttömimmät episodit ovat heidän tekoaan. Linda Fiorentino pysyy mainiona järjen, skeptisyyden ja harkinnan äänenä keskellä mitä omituisinta ristiretkeä kohti New Jerseytä ja saa mukaan todellista karismaa ja vakautta.

Kevin Smith on siis koonnut vakuuttavan joukon näyttelijöitä omituiseen ristiretkeen ja vaikka uskonto onkin satiirin kohteena tulevat kaikista pisteliäimmät napaukset ihmiskunnalle itselleen. Huumori ei missään nimessä ole ilkeää ja vessahuumorin liittäminen korkeiden ajatusten kanssa yhteen ei ole heikko veto ja vetoaa niihin joihin sellainen huumori vetoaa. Elokuvaviittauksiakin on mukana, mutta jokin kokonaisuudessa tökkää. Hupaisia kohtauksia on mukana ja älykästä satiiria myös, mutta kokonaisuuden sisäinen dynamiikka on varsin laho ja loppuratkaisu rohkeudesta huolimatta sotii ankarasti hyvää tarinankerrontaa vastaan. Hauskoja hetkiä ja ideoita on luvassa, mutta veto ehtii loppua ennen töksähtävää loppua, mikä on harmillista.

Jurpo
Tähtääjä, 623 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 25.10.2009
Katsottu: Kotona

Uskontoon liittyviä asioita alkaa miettimään uudella tavalla.

Dogma herätti ilmestyessään vuonna 1999 melkoista kohua uskovaisten piirissä. Elokuvan katsottiin, ja varmaan jotkut katsovat vieläkin, pilkkaavan Jumalaa. Ihan suuren klassikon asemaan elokuva ei ainakaan vielä ole päässyt, mutta vei siihen vähän aikaa Brianin elämältäkin. Tosin pidän Brianin elämää parempana kuin Dogmaa.

Katolinen kirkko on päättänyt uusiutua ja se on tehnyt New Jerseyssä olevaan kirkkoon portin, jonka kautta kulkevat saavat kaikki syntinsä anteeksi ja pääsevät Taivaaseen. Myös kaksi Maapallolle karkotettua enkeliä (Ben Affleck & Matt Damon) saavat tietää asiasta, joten he päättävät kulkea portista. Mutta homma ei kaikkia miellytä. Uskonsa menettänyt aborttiklinikan työntekijä Bethany (Linda Fiorentino) saa tehtäväkseen estää langenneiden enkelien matka. Hän saa mukaansa kaksi varsin erikoista tyyppiä, Jayn (Jason Mewes) ja Silent Bobin (Kevin Smith). Mukaan lyöttäytyy myös Rufus (Chris Rock), joka väittää olevansa 13. opetuslapsi, mutta hänet jätettiin Raamatusta pois ihovärinsä takia. Porukka kohtaa matkallaan mielenkiintoista porukkaa. He törmäävät muun muassa jääkiekkomailan omistaviin tyyppeihin, joilla on lajin säännöistä omat käsityksensä ja Golgatalaisen, joka on kirjaimellisesti paska hemmo.

Dogma siis irvailee uskontoon liittyville jutuille. Kyytiä saavat niin käsitykset Raamatun sisältö kuin sen soveltuvuus nykypäivän oloihin. Monia muitakin uskontoon liittyviä asioita hämmästellään. Elokuva kyllä saa katsojan miettimään uskontoamme aivan uudella tavalla. Dogma on myös todella hauska elokuva. Elokuva perustaa huumorinsa verbaaliseen ilmaisuun ja siinä on välillä hahmojen juttuja kuunnellessa naurussa pidättelemistä. Myös useat muut jutut naurattavat. Hauskan tason elokuva pitää yllä lähes loppumetreille saakka, mutta homma lätsähtää pahasti viimeisen puolituntisen aikana.

Hahmot ovat todella hauskoja. Langenneita enkeleitä näyttelevät Matt Damon ja Ben Affleck ovat todella hauskoja. Tällä kertaa Affleck tekee vähintäänkin kohtalaista työtä. Voisin jopa melkein sanoa, että tässä nähdään yksi hänen parhaimmista roolisuorituksistaan. Bethanya näyttelevä Linda Fiorentino on myös aika hyvä. Jay ja Silent Bob, jotka on nähty muutamassa muussakin Kevin Smithin leffassa, ovat todella hupaisa parivaljakko. Jaylta lentää läppää todella paljon ja Silent Bob on muuten vain hauska. Chris Rockikin on todella hauska tyyppi.

Dogma on siis melko hauska satiiri kristinuskosta. Tämä kyllä naurattaa ja pistää ajattelemaan. Suosittelen tätä ehdottomasti. Tosin kiihkouskovaisten kannattanee pysyä erossa tästä.

Ville
Tähtääjä, 480 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 01.09.2006
Katsottu: DVD

Isolla kasalla julkimoita tähditetty tarina Jumalasta, uskonnosta ja myyteistä.

"Jos jostain ei ole tehty elokuvaa, se ei kiinnosta ketään." Näin toteaa Kevin Smithin ohjaaman Dogman alkupuoliskolla Serafi Metatron. Tämä lause kiteyttääkin Dogman olemassaolon tarkoituksen. Isolla kasalla julkimoita tähditetty tarina Jumalasta, uskonnosta ja myyteistä saa monet vetämää herneen nokkaansa. Vielä kun mukana on valtaisa annos huumoria, väkivaltaa ja jos jonkinlaisen pyhän olennon näkemyksiä seksistä ja päihteistä, voi elokuvan aiheuttaman kohuvastaanoton ymmärtää. Mutta parempi kertoa näkemyksiä uskosta näin, kuin jättää ne pölyttymään laiskan kansan ulottumattomiin.

Bethany Sloane (Linda Fiorentino) on dumpattu nainen, joka ei pysty saamaan lapsia. Usko Jumalaan on siis koetuksilla. Eräänä yönä Bethanyn luokse saapuu kuitenkin Metatron (Alan Rickman), joka antaa hänelle tehtävän Jumalalta: Bethanyn on matkustettava New Jerseyhyn estämään kahden langenneen enkelin matka kirkkoon ja tällä tavoin pelastamaan koko maailma kadotukselta. Kyllähän siinä maallisen tallaajan uskoa koetellaan, etenkin kun Rickmanin hahmo on mahdollisimman epäuskottava enkeliksi ja legendaarisen hauska Tequila-paukkuineen ja kuivahkoine juttuineen.

Bethanyn hankalaa tehtävää yhtään helpota se, että avuksi luvatut profeetat Jay (Jason Mewes) ja Silent-Bob (Kevin Smith) osoittautuvatkin marisätkiä poltteleviksi laiskureiksi. Maailman ahkerin runkkari ja liian puhelias Jay sekä tämän vastakohta puhumaton Silent-Bob tarjoavat hekin unohtumattomia hetkiä leffan kuluessa. Liian helppoahan pienen ristiretkeläisryhmän matka olisi, jos ei mukaan sotkeutuisi vielä Jeesuksen 13. opetuslapsi Rufus (Chris Rock) ja kaunis Muusa Serendipity (Salma Hayek). Langenneiden enkeleiden Lokin (Matt Damon) ja Bartelbyn (tällä kertaa ei-ärsyttävä Ben Affleck) tueksi saadaan mm. Golgatan paskasta syntynyt hirviö Golgatalainen sekä demoni Azrael (Jason Lee).

Monet naurut ja paljon ajateltavaa Dogma antaa kuin huomaamatta. Lähes jokainen huono päätös elokuvassa tehdään yllättäen päihteiden vaikutuksen alaisena. Jonkinlaista päihdevalistustako? Ehkei kuitenkaan, sillä enkelitkin näyttävät juovan paukkuja, ja olevan lähes yhtä hauskoja kuin huumefilosofi Jay. Mm. Jayn miettiessä onko pyhä kirja lopulta Raamattu vai Hustler, tai Bartelbyn verratessa taivaasta ulos lentämistä suhteen päättymiseen, katsoja joutuu samanaikaisesti naurahtamaan, mutta myös miettimään ilmaan heitettyjä aatteita. Ja aatteita on paljon, tämä leffa kestää montakin katselukertaa.

Dogma on taistelua hyvän ja pahan välillä, ja paha on tekevä kaikkensa päästäkseen pois Wisconsinista, jonne (humoristiseksi naiseksi osoittautuva) Jumala on hauskuuttaan sen tuominnut. Moisen tuomion edessä ei edes ikiaikainen kadotus kuulosta pahalta. Siinäpä sitä sitten seikkailua, käänteitä ja väkivaltaa (K-15) on luvassa yllin kyllin. Ainoa pikku miinus leffalle tulee lopun Jumalan erikoisesta ilmestymisestä.

Jos edellä olevat juonikiemurat ja hehkutukseni kuulostavat pahalta, voi jokainen tietenkin jättää elokuvan katsomatta, sillä meillä jokaisella on onneksi vapaa tahto katsoa tai olla katsomatta tätä hienoa elokuvaa. Minä suosittelen lämpimästi ensimmäistä vaihtoehtoa jo pelkästään hyvän huumorin ja hauskan Metatron-hahmon vuoksi, puhumattakaan niistä ajattelua vaativista pohdinnoista.

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 755 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 30.03.2004
Katsottu: Kotona

Elokuva esittelee mielenkiintoisia väittämiä uskonnosta.

Dogma kertoo kahden langenneen enkelin viimeisistä hetkistä maan päällä. Loki ja Bartleby ovat rellestäneet maan päällä niin kuin taivaassakin ja heitä jahtaavat Suvun Viimeinen (Bethany), Jumalan joukot ja Luciferin kätyrit.

Tapahtumia riittää ja Bethanyakin lähetetään jahtaamaan muun muassa siitä itsestään koostuva demoni. Jahdit ovat varsin tapahtumarikkaita ja niiden varrella esitetään erittäin mielenkiintoisiakin ajatuksia.

Erään mielenkiintoisen väittämän esittää Rufus, joka tipahtaa taivaasta Bethanyn avuksi ja väittää olevansa 13.apostoli. Tietenkään Bethany ei aluksi usko häntä, kaikkihan tietävät, että vakiintuneen käsityksen mukaan apostoleja oli kaksitoista, eikä kukaan heistä ollut musta. Bethany kuitenkin sietää Rufuksen mukana roikkumista ja ajan myötä tämä osoittautuu viisaaksi myönnytykseksi. Tosin Rufus esittää muitakin outoja väittämiä, jotka elokuvassa myöhemmin kuitenkin kumotaan.

Tapahtumat ovat varsin jännittäviä ja jahdattujen ja jahtaajien polut kohtaavat useaankin otteeseen. Eräässä vaiheessa, matkalla New Jerseyyn, Bethanyn joukot kaveeraavat langenneiden kanssa tietämättään. Kännipäissään Bethany paljastaa Bartlebylle kaiken ja apostolin palatessa torkuiltaan tilanne kiristyy. Rähinä alkakoon!

Lopulta Bartlebyn katkeruus johtaa osien vaihtumiseen: tähän asti rauhallisempi Bart pääsee veren makuun ja Loki yrittää toppuutella. Loki juopottelee ja vaihtaa puolta. Mutta kuinkas sitten käykään? Sen päätelköön jokainen itse- tai katsokoon leffan.

Elokuva esittelee mielenkiintoisia väittämiä uskonnosta. Myytteihin voisi upota kuin voi kuumaan puuroon, sen verran mielenkiintoisia ne ovat. Leffa vilisee nimekkäitä viihdemaailman tähtiä, vai mitä sanotte pääosien Matt Damonista ja Ben Affleckista? Puhumattakaan rock-tähti Alanis Morisettesta, joka esiintyy varsin omalaatuisessa roolissa, tyylilleen uskollisesti.

Nimimerkki: Kaisa Malinen

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 28.12.2002
Katsottu: VHS

Leffaa varmasti joko vihaa tai rakastaa, minä rakastan.

Todetaan heti kättelyssä, että kyseessä on elokuva joka ei jätä ketään kylmäksi. Olen lähes varma siitä, että sitä joko vihataan, tai rakastetaan. Jotkut tosikot päättävät, että kyseessä on Jumalanpilkkaa sieltä pahimmasta päästä ja lyövät yhden tähden, jotkut taas miettivät hieman ja huomaavat, että kyseessähän on vain oman, kieroutuneen kantansa Raamatusta esittävä viihteellinen taide-elokuva, jonka ulkokuoren ei kannata antaa hämätä. Leffaa voisi verrata Brianin Elämään. Kumpaakin haukuttiin ilmestymisen aikaan jumalanpilkasta, mutta Brianin elämä sai myöhemmin ansaitsemansa kunnioituksen. Saa nähdä käykö jo pienoisen kulttimaineen ansainneelle Dogmallekin niin.

Katolinen kirkko päättää uudistaa julkisivunsa, ja käynnistää "Catholism-Wow" kampanjan, jonka tarkoituksena on saada kaikki taas käymään kirkossa. Ensin vaihdetaan tunnus. Jeesus ristillä roskikseen, ja tilalle hymyilevä, silmää iskevä Buddy Christ (Jees-mies Jeesus) patsas. Sitten keksitään täydellinen ane. Kun porukka kävelee tiettyyn aikaan tietystä kirkonovesta sisälle, he saavat syntinsä anteeksi. Kaksi vuosituhansia maan päällä oleillutta, taivaasta karkoitettua enkeliä päättää kävellä tuohon kirkkoon, ja sen jälkeen lähteä taivaaseen. Valitettavasti tämä osoittaisi Jumalan erehtyneen, ja silloin kaikki olemassa oleva lakkaisi. Niinpä taivaasta annetaan käsky uskonsa menettäneelle katolilaisnaiselle lähteä estämään näitä enkeleitä. Mukaansa hän saa kaksi lukiolaiskaveria, urpot mutta hulvattomat "profeetat" nimeltä Jay & Silent Bob, jotka ovat muutamassa omassakin leffassaan seikkailleet. Matkaan tarttuu muitakin, kun taivaalta tielle tipahtaa Jeesuksen 13.Opetuslapsi Rufus, joka kertoo jääneensä Raamatusta pois koska oli musta, ja Raamattu on rasistinen. Matkalla tapaamme myös Golgatalaisen ulosteen, Muusan ja muutaman enkelin.

Elokuvaa ei missään nimessä kannata katsoa ryppyotsaisena Raamattu rintaa vasten likistettynä. Tällöin Dogman voisi käsittää jumalanpilkkana, mutta ei se ole sitä. Se on vinksahtanutta mustaa huumoria tarjoileva roskaelokuvan muotoon puettu taidepätkä, josta ainakin minunkaltaiseni henkilö jolle Raamattu ei ole mikään maailman tärkein juttu, eikä usko jumalaankaan ole kovin vahva, voi nauttia täysin rinnoin. En myöskään näe esteitä miksei kukaan uskovainen voisi nauttia tästä, kunhan ei liian vakavaksi rupea.

Linda Fiorentino on jees, Salma Hayek on ilo silmälle ja tekee jees suorituksen, Alan Rickman on loistava, Chris Rock on hyvä, Jayn ja Silent Bobin näyttelijät rulaavat, Matt Damon on jees eikä edes Ben Affleck onnistu pahemmin ärsyttämään. Ohjaus toimii, ja vitsit ovat harvinaisen tykkiä luokkaa.

Katsokaa klo. yhden ja kolmen välisenä aikana, älkääkä kovin ryppyotsaisella fiiliksellä, niin varmasti diggaatte. Loistoleffa, eikä tämä varmasti jäänyt viimeiseksi katselukerraksi.

Raato-A
Tykittäjä, 389 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 29.03.2004
Katsottu: Kotona