Desperado (1995)

Toimintakohtaukset hivelevät silmiä.

Robert Rodriguez on yksi visuaalisimpia ohjaajia, joita olen nähnyt. Varsinkin hänen töistään Sin City oli visuaalisuudessaan ainutlaatuinen ja Planet Terror tarkoituksellisen koominen. Kaikki kuitenkin alkoi El Mariachista, josta nuori Rodriguez voitti useita palkintoja ja sai luottolauseen ohjata ison budjetin elokuvia. Siinä missä El Mariachi oli pienen budjetin elokuvaihme, sen jatko-osa Desperado on visuaalisen toiminnan ja komiikan yhteen nivoutuma.

Desperadon päähenkilö on edellisestäkin elokuvasta tuttu El Mariachi, kiertelevä kitaransoittaja, jonka oikeaa nimeä ei kukaan tiedä. Hän haluaa kostaa tyttöystävänsä kuoleman kaikille huumekeisareille, joita Meksikosta löytyy, ja lähtee Bucho-nimisen (Joaquim De Almeida) gangsterin päänahkaa jahtaamaan. Sitä ennen Mariachi kuitenkin kohtaa uuden rakkauden Carolinan (Salma Hayek) muodossa.

Näyttelijätyö on kelvollista. Kukaan näyttelijöistä ei sorru suoranaiseen roolinsa överiksi viemiseen. Antonio Banderasin esittämä El Mariachi on vaiteliaampi, kuin Mariachia edellisessä osassa esittänyt C. Gallardo, mutta silti puheliaampi kuin Clint Eastwood monissa lännenelokuvissaan, mikä tekee hänestä helpommin lähestyttävän hahmon. Eniten katsojien mieleen jää kuitenkin Rodriguesin ystävän, ohjaaja Quentin Tarantinon roolityö Pick-Up Guyna, sillä hänen hahmonsa puheet ja vitsit ovat kuin suoraan miehen omista elokuvista.

Toimintakohtaukset hivelevät silmiä. Rodriguezin tyylin mukaisesti hahmot lentelevät monia metrejä ilmaan laukausten voimasta ja räjähdyksetkin on ilmeisesti jätetty tarkoituksellisen epäaidoiksi. Elokuvan yksi seksikohtaus Carolinan ja Mariachin välillä on ohjattu myöskin hienosti ja on yksi kuumimmista, mitä olen kunnon elokuvissa nähnyt.

Tämä on yksi parhaista toimintaelokuvista, mitä olen nähnyt, ja onkin hieno ajatella että sen jatko-osa, Once Upon A Time In Mexico on vielä tätäkin parempi!

Alzu
Käyttäjä, 21 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 06.01.2009
Katsottu: Kotona

Kovin veristä ja hikistä on elämä Rodriguezin Meksikossa.

Robert Rodriguezin El Mariachi –trilogia on siinä mielessä vekkuli tapaus, että ensimmäisen "omakustanteen" alle neljännesmiljoonasta dollarista budjetti pomppasi ohjaajan menestyksen myötä aluksi monikymmenkertaiseksi ja lopulta ihan kolmekymmenen miljoonan dollarin Johnny Depp –tuotannoksi. Desperado (1995) on se keskimmäinen osa, ohjaajan tyylille uskollinen ja latinoveren lailla kiehuva kovistelu.

Sitten ensimmäisen osan El Mariachi on joutunut kokemaan kovia ja aloittaa tiukan, jopa Peckinpah-hengessä suoritettavan, liukuhihnateloituksen pistääkseen syyllisten päät pölkylle. Antonio Banderas ei ole aivan uskottavampia ehdokkaita kostonenkelin rooliin, varsinkaan kun mr. Mariachi oli ensimmäisessä osassa vielä nyt vain pikkuroolissa vilahtavan C. Gallardon heiniä. Steve Buscemi pääsee näyttelemään Buscemi-nimistä moottoriturpaa eli ts. rooli on kirjoitettu häntä varten. Uransa alkutaipaleella tiuhaan Rodriguezin leffoissa viihtynyt Salma Hayek on hänkin mukana kurveineen hämmentämässä sangen kuumana kiehuvaa kokonaisuutta. Ja kuten arvata saattaa, viileästi liikehtiessäänkään Salma ei pääse lämpötilaa laskemaan…

Tuttuun tyyliin Rodriguezin leffan kokonaiskuva haiskahtaa lialle, hielle ja verelle. Hylsyt lojuvat tulikuumina hiekalla heti verilammikoiden vieressä ja jokaisen pahisäijän sänki näyttää lähinnä hiekkapaperilta. Ja siihen sitten El Pistoleron äijäkästä luotisadetta… pahimmillaan se meno on kuin Il divo –jätkät olisivat paskaisina leikkimässä sotaa, mutta parhaimmillaan mukaansa vievää tyylittelyä. Kitarat soivat tyylikkäästi ja viimeisessä ja selkeästi kunnianhimoisimmassa osassa näkyvät perisynnit (lähinnä coolistelevien kohtausten irrallisuus) eivät ole vielä havaittavissa, päinvastoin nyt sisällöksi kelpaavat vain tyylitelty/liioteltu räiskintä, pääparin kipinöinti ja ne kuulut tarantinomaiset sanailut. Pistäytyypä itse Quentinkin ruudulla parin vitsin verran.

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 741 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 15.09.2007
Katsottu: DVD

Desperado on harmiton, mutta viihdyttävä leffa ja myös yllättävän originelli.

Robert Rodriquez ponnahti elokuvamaailman tietoisuuteen vuonna 1992 ohjaamallaan pätkällä El Mariachi, joka on saanut syystä tai toisesta kulttimaineen. Kuuleman mukaan vain 7000 dollaria maksanut elokuva ei mitään erikoista tarjonnut, mutta kun Rodriquezille lykättiin kolme vuotta myöhemmin aivan erikokoinen budjetti käyttöön niin tulostakin alkoi syntyä. Desperado on löyhästi El Mariachin tapahtumiin liittyvä westernimäinen toimintaleffa. Kovasti sitten edellisen leffan ulkomuodoltaan muuttunut El Mariachi mielii kostoa rakastamansa naisen tappamisesta vastuussa olevalle Bucholle. Ennen kiistakumppanien kohtaamista miestä kaatuu kuin heinää ja ehtiipä El Mariachi tietenkin myös löytää uuden sydänkäpysen vierelleen haavoja ja kolhuja paikkailemaan.

Desperado on yllättävän viihdyttävä ja omalaatuinen leffa, vaikka juoni ei monimutkaisuudellaan häikäisekään ja pelkkä mäiskintä on lähinnä pääosassa. Kohtauksissa on käytetty mielikuvitusta ja elokuva rullaa koko ajan sopivalla temmolla eteenpäin. Eritysmaininnan ansaitsee elokuvan aloitus, joka tempaa välittömästi mukaansa. Kun miespääosaa esittävän Antonio Banderasin aisaparina keikistelee vielä salaisten päiväunieni ykköskohde Salma Hayek niin mielenkiinto pysyy takuuvarmasti yllä. Toisin kuin Salman vaatteet, sillä meksikolaiskaunotar nähdään kummia väristyksiä aikaansaavassa petikohtauksessa onnenpekka Antonion kanssa. Herrrrrrkullista!

Desperado on harmiton, mutta viihdyttävä leffa ja myös yllättävän originelli. Rodriquez on tiettävästi tekemässä kolmatta osaa meksikolaisesta kitaransoittajasta, joten jään mielenkiinnolla odottamaan Antonion ja Salman seuraavia säkenöintejä.

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 10.09.2001
Katsottu: Kotona