Desperado
- Tuotantovuosi:
- 1995
- Ohjaajat:
- Robert Rodriguez
- Pääosissa:
- Antonio Banderas, Joaquim de Almeida, Quentin Tarantino, Salma Hayek, Steve Buscemi
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 104 min
- Genret:
- Komedia, Toiminta, Rikos
- Elokuvasarja:
- El Mariachi, Desperado, Once Upon A Time In Mexico
Robert Rodriguezin El Mariachi –trilogia on siinä mielessä vekkuli tapaus, että ensimmäisen "omakustanteen" alle neljännesmiljoonasta dollarista budjetti pomppasi ohjaajan menestyksen myötä aluksi monikymmenkertaiseksi ja lopulta ihan kolmekymmenen miljoonan dollarin Johnny Depp –tuotannoksi. Desperado (1995) on se keskimmäinen osa, ohjaajan tyylille uskollinen ja latinoveren lailla kiehuva kovistelu.
Sitten ensimmäisen osan El Mariachi on joutunut kokemaan kovia ja aloittaa tiukan, jopa Peckinpah-hengessä suoritettavan, liukuhihnateloituksen pistääkseen syyllisten päät pölkylle. Antonio Banderas ei ole aivan uskottavampia ehdokkaita kostonenkelin rooliin, varsinkaan kun mr. Mariachi oli ensimmäisessä osassa vielä nyt vain pikkuroolissa vilahtavan C. Gallardon heiniä. Steve Buscemi pääsee näyttelemään Buscemi-nimistä moottoriturpaa eli ts. rooli on kirjoitettu häntä varten. Uransa alkutaipaleella tiuhaan Rodriguezin leffoissa viihtynyt Salma Hayek on hänkin mukana kurveineen hämmentämässä sangen kuumana kiehuvaa kokonaisuutta. Ja kuten arvata saattaa, viileästi liikehtiessäänkään Salma ei pääse lämpötilaa laskemaan…
Tuttuun tyyliin Rodriguezin leffan kokonaiskuva haiskahtaa lialle, hielle ja verelle. Hylsyt lojuvat tulikuumina hiekalla heti verilammikoiden vieressä ja jokaisen pahisäijän sänki näyttää lähinnä hiekkapaperilta. Ja siihen sitten El Pistoleron äijäkästä luotisadetta… pahimmillaan se meno on kuin Il divo –jätkät olisivat paskaisina leikkimässä sotaa, mutta parhaimmillaan mukaansa vievää tyylittelyä. Kitarat soivat tyylikkäästi ja viimeisessä ja selkeästi kunnianhimoisimmassa osassa näkyvät perisynnit (lähinnä coolistelevien kohtausten irrallisuus) eivät ole vielä havaittavissa, päinvastoin nyt sisällöksi kelpaavat vain tyylitelty/liioteltu räiskintä, pääparin kipinöinti ja ne kuulut tarantinomaiset sanailut. Pistäytyypä itse Quentinkin ruudulla parin vitsin verran.
Robert Rodriquez ponnahti elokuvamaailman tietoisuuteen vuonna 1992 ohjaamallaan pätkällä El Mariachi, joka on saanut syystä tai toisesta kulttimaineen. Kuuleman mukaan vain 7000 dollaria maksanut elokuva ei mitään erikoista tarjonnut, mutta kun Rodriquezille lykättiin kolme vuotta myöhemmin aivan erikokoinen budjetti käyttöön niin tulostakin alkoi syntyä. Desperado on löyhästi El Mariachin tapahtumiin liittyvä westernimäinen toimintaleffa. Kovasti sitten edellisen leffan ulkomuodoltaan muuttunut El Mariachi mielii kostoa rakastamansa naisen tappamisesta vastuussa olevalle Bucholle. Ennen kiistakumppanien kohtaamista miestä kaatuu kuin heinää ja ehtiipä El Mariachi tietenkin myös löytää uuden sydänkäpysen vierelleen haavoja ja kolhuja paikkailemaan.
Desperado on yllättävän viihdyttävä ja omalaatuinen leffa, vaikka juoni ei monimutkaisuudellaan häikäisekään ja pelkkä mäiskintä on lähinnä pääosassa. Kohtauksissa on käytetty mielikuvitusta ja elokuva rullaa koko ajan sopivalla temmolla eteenpäin. Eritysmaininnan ansaitsee elokuvan aloitus, joka tempaa välittömästi mukaansa. Kun miespääosaa esittävän Antonio Banderasin aisaparina keikistelee vielä salaisten päiväunieni ykköskohde Salma Hayek niin mielenkiinto pysyy takuuvarmasti yllä. Toisin kuin Salman vaatteet, sillä meksikolaiskaunotar nähdään kummia väristyksiä aikaansaavassa petikohtauksessa onnenpekka Antonion kanssa. Herrrrrrkullista!
Desperado on harmiton, mutta viihdyttävä leffa ja myös yllättävän originelli. Rodriquez on tiettävästi tekemässä kolmatta osaa meksikolaisesta kitaransoittajasta, joten jään mielenkiinnolla odottamaan Antonion ja Salman seuraavia säkenöintejä.
Arvostelija
Eetu Nortiainen
Vieras






















































