Dersu Uzala (1975)

Jos kaikkien aikojen sympaattisimpia elokuvahahmoja pitäisi palkita, herra Dersu Uzala olisi vahvoilla haastamaan kaikenmaailman Gizmot ja Lassiet. Tämä, kieltämättä myös karvainen, ilmestys nimittäin kulkee Kurosawan vuoden 1975 luontodraamassa halki hankien ja kuumuuden luontoon itseensä luottaen ja elokuvakatsojaa syvemmälle elokuvan sydämeen opastaen.

Tuiskuistakin selviävän Goldi-heimolaisen Dersun tarina palkittiin aikoinaan parhaan ulkomaisen elokuvan palkinnolla. Ja etenkin kameratyöskentelylle sen suokin, sen verran nätisti Siperian suot ja sohjot kolmetuntiseen leffaan tallentuvat. Venäläiset näyttelijät hoitavat hekin osansa. Etunenässä sittemmin ministerinäkin vieraillut Yuri Solomin sekä juuri Dersua viikset väpättäen tulkitseva Maksim Munzuk.

Elokuva käynnistyy ennätysmäisen hitaasti. Rohkea kielivalinta (venäjä) ja päämäärättömän pitkät otokset eivät ainakaan helpota filkan seuraamista. Muutaman kerran etenkin puolentoista tunnin kohdalla joutuu kiristelemään hampaita, mutta simppelin tyly loppu ja erilaisten maailmojen kohtaamisen kuvailu palkitsevat lopussa. Kauneimmillaan kaikki tarkoituksellinen tarkoituksettomuus saa Kevin Costnerin Tanssii susien kanssa –elokuvan kuulun rakenteen näyttämään jopa kovin "lainatulta".

Hahmona Dersu on yksi kaikkien aikojen upeimmista. Metsästykselle elävä ja luonnon tasa-arvoisuuden, tai siis pikemminkin mahtavuuden, tunnustavan miehen tarinan tasolle ei aivan päästä kokonaisuuden kanssa. Kyseessä on elokuvasivistyksellisesti nätti pätkä, jonka massiivisuus käy välistä jopa luonnottomaksi, ja joka, mukavaa kyllä, paranee ajatuksen ja tapahtumien sisäistyessä syvemmin ja syvemmin.

PS. Harvemmin tallennusformaateistakin ruikuttava voi todeta, että DVD-versio ei tee kunniaa elokuvalle. Ja tämä ilmaisu on hyvin, hyvin kaunisteltu.

Pisteet:
Arvosteltu: 26.12.2007
Katsottu: DVD

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
703 arvostelua

1900-luvun alussa kapteeni Arsenjev (Solomin) on pienen sotilasosaston kanssa tutkimassa Siperian taigaa. Siellä he tapaavat paikallisen alkuasukkaan Dersu Uzalan (Munzuk). Hän alkaa opastamaan miehiä ympäri taigaa. Vuosia myöhemmin Arsenjev palaa takaisin ja tapaa jälleen Dersun. He alkavat taas kiertelemään taigaa.

Akira Kurosawa ei ole ollut enää Toshiro Mifunen kanssa tekemiensä samurai-leffojen jälkeen ollut niin vahvassa vedossa kuin aiemmin. On häneltä tullut toki hyviä leffoja samurai-leffojen jälkeenkin, mutta parhaat päivät olivat jo ohi. Tosin onhan Dersu Uzalakin hyvä, vaikkei Kurosawan parhaimpia olekaan. Tämä elokuva on tehty yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa. Elokuvassa on Kurosawan vaikutteita, mutta myös neuvostotyyli näkyy.

Dersu Uzala on melko vaikuttava ja paikoitellen koskettava luontokuvaus. Välillä tulee mieleen Disney-elokuvat, mutta vain etäisesti. Tämä elokuva näyttää todella upeasti Siperian taigaa. Luonnon upeus tulee todella hyvin esille. Myös Arsenjevin ja Dersun matka on toteutettu hienosti. Myös vuoropuhelut on toteutettu todella hyvin. Tosin myös Maxim Munsukin ja Juri Solominin roolisuoritukset parantavat leffaa huomattavasti. Koko elokuva tosin rakentuu pitkälti heidän varaansa. Leffasta löytyy myös hieman huumoria. Leffa kyllä sortuu välillä pitkäveteisyyteen, mutta tilanne korjaantuu aika äkkiä.

Mutta valitettavasti DVD-julkaisu on laadultaan hirvittävimpiä, mihin olen törmännyt. Joku älypää oli pistänyt alun perin laajakangasversion ihan järjettömään 4:3 kuvasuhteeseen. Tämä kyllä rajaa hirvittävästi tavaraa kuvan ulkopuolelle. Tästä leffasta varmaan voisi nauttia enemmän, jos julkaisu olisi ollut kunnon kuvasuhteella. Ei ole kovinkaan kivaa katsella, kun vain osa ihmisestä näkyy ruudulla. Välillä jopa kuulee jonkun puhuvan, mutta ei kuitenkaan näe puhujaa. Myös kuvalaatu on melko hirveää. Kuvassa on roskia ja muutenkin graafinen puoli on todella onneton. Nopeat liikkeet menevät välistä melko suttuisiksi. Huomaa selvästikin, että elokuva on siirretty suoraan VHS:ltä DVD:lle. Tekstityskin tulee ihan miten sattuu. Välillä teksti tulee pidemmän ajan kuluttua siitä, kun on repliikki puhuttu tai sitten se tulee paljon ennen repliikkiä. Eikä tässä ole mitään ekstroja.

Pisteet:
Arvosteltu: 29.03.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
474 arvostelua

Jossakin kaukana taigassa, 1900-luvun alussa, samoilee joukko venäläisiä sotilaita. Kapteeni Arseniev (Solomine) piirtää karttoja. Muuta kovin tähdellistä asiaa sotilailla ei siellä näy olevankaan. Luontoäidissä on ihan tarpeeksi vastusta koko joukolle. Pakkanen hiipii luihin ja tiikeri väijyy piilossaan. Eräänä päivänä sotilaisiin törmää metsästäjägoldi Dersu Uzala (Munzuk). Kapteeni tykästyy tähän metsien mieheen oitis, tämä kun osaa ampua paremmin kuin yksikään hänen miehistään ja tuntee metsät paremmin kuin hyvin. Goldista tulee kapun pitkäaikainen ystävä ja yhdessä nämä kaksi sekä kapteenin miehet yrittävät selvitä ankarista talvista ja petollisen kauniista kesistä hengissä. Ihan tulee mieleen Disney- yhtiöiden eläinelokuvat, joissa kissat ja koirat vaeltavat läpi vaarojen ja pelastavat toisiaan vuorotellen. Pakko on kuitenkin myöntää, että ne leffat jäävät tästä kauas taakse – vaikkei goldilla ole edes luppakorvia.

Dersu Uzala perustuu Vladimir Arsenievin kertomuksiin, joista ohjaaja Akira Kurosawa ja hänen käsikirjoittajakumppaninsa Nagibin laativat käsikirjoituksen. Upeissa metsämaisemissa kuvattu teos on juuri sellainen, josta joku saa loistavan unilääkkeen korvikkeen ja joku toinen taas löytää siitä uuden syyn ylistää ns. taide-elokuvia. Yleisesti ottaen kyseessä on Kurosawan, tuon japanilaisen mestarin, varmalla otteella piirtämä henkilökuva. Oikeastaan kuvassa on lopulta kaksi henkilöä, vastakohtainen pari, jossa toinen ei olisi olemassa ilman toista.

Ohjaajalle tyypillisiä jutusteluhetkiä on kyllin, mutta niiden teho jää ainakin videoversiossa olemattomaksi. Joku turkasen debiili on tyrinyt oikein perinpohjaisesti. Leffaa siirrettäessä laajakangaskoosta ahtaampaan kuvaan ei ruutuun ole sitten millään onnistuttu saamaan edes toista kahdesta keskustelijasta. Vuoden 1975 parhaana ulkomaisena leffana Oscarin napannut elokuva on pilattu niin railakkaasti näillä kaameilla kuvanrajauksilla, ettei sitä soisi kenenkään sellaisena näkevän. Jos muita versioita on liikkeellä, niitä kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Pisteet:
Arvosteltu: 18.06.2003
Katsottu: VHS

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
636 arvostelua