Deep Blue Sea (1999)
- Tuotantovuosi:
- 1999
- Ohjaajat:
- Renny Harlin
- Pääosissa:
- Aida Turturro, Jacqueline McKenzie, LL Cool J, Michael Rapaport, Samuel L. Jackson, Thomas Jane
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 105 min
- Genret:
- Toiminta, Trilleri, Kauhu
Keskiarvo
Arvostelut (5): 
Pikatuomiot (341):
Oma pikatuomio
Meidän suomalaisten oma Hollywood-ikoni Harlinin Renny halusi vääntää oman versionsa Tappajahaista. Tietenkin Rennymäiseen tapaan tarinaa oli muutettava enemmän järisyttävämmäksi. Mitäpä jos laittaisimme keskelle syvää sinistä merta tutkimuskeskuksen, jossa kansikuvakiiltomaiset tutkijat muuntelisivat jättiläiskokoisia haita löytääkseen lääkkeen altzheimerin tautiin? Ja lisäksi vielä laitaisimme mukaan "pikku" onnettomuuden, jotta hait pääsisivät valloilleen ja alkaisivat jahdata tutkijoita? Uulalaa, siinäpä vasta elokuva. Eikun vain vajaa 80 milliä hynää pömpeliin, sekä laajasti erikoistehosteita ja kliseitä niin pätkä on valmis. Näin ajatteli luultavasti Rennypoika ennen elokuvan tekoa. Ja no, ajatuksia soveltaen lopputulos ei ole aivan sitä parhainta a-luokkaa.
Deep Blue Sea on Hömppäviihdettä isolla hoolla. Mitään järkeä tai realistisuutta on turha mennä hakemaan, sillä niitä ei vaan yksinkertaisesti ole. Jo pelkkä juoni kuulostaa siltä perinteiseltä mambojamboteknomäiskeeltä, jossa naiset heiluvat letti auki, avonaisine kauluksineen litimärkinä kauhusta kirkuen, kun iso paha hai tulee vauhdikkaasti perässä. Vauhtia tästä mäiskepätkästä ei puutu. Renny ei ole turhaan kursaillut kustannusten kanssa ja on luultavasti heittänyt hiiteen ohjekirjat, jossa määrätään käyttämään toimintaa elokuvissa säästeliäästi. Välillä meno menee jo niin reilusti hömppäviihteen puolelle, että oksat pois. Ainakin katsoja saa nauraa epärealistisuuksille ja viihtyä katsellessa muka-coolien tutkijoiden menoa.
Näin jälkikäteen mietityttää, miksi ihmeessä Samuel L. Jackson vaivautui tähän projektiin mukaan. Tietenkin samppamaiseen tapaan näyttely on karismaattista, mutta kokonaisuutena Sampan roolihahmo on aivan turha. Muutamat tieteislöpinät ja se oli siinä. No ehkäpä Renny houkutteli Sampan mukaan näyttämällä suurta rahasäkkiä, kuka tietää? Ja ehkäpä Sampan kasvot painettiin mainosjulisteisiin, jotta Rennyn nimi ei näkyisi liian suurena. Rennyn nimihän voisi karkoittaa maksavat asiakkaat tiehensä. Muut näyttelijät ovat melko tuntemattomia, jotka keikaroivat kameran edessä ylidraamattisine eleineen. Vielä laiheliiniltä (huom: viisi vuotta ennen Punisheria) näyttävä Thomas Jane on saanut sankarin viitan ylleen ja yrittää esittää päivän pelastavaa superheroa, jolla on hymy tiukassa ja vaatteet niukassa. Räp-artistina paremmin tutuksi tullut LL Cool J on "supercoolin" kokin roolissa. Ja sattuuhan se kokkimme olemaan vielä pappikin. Ou jea, ja Jeesuksen oppeja saarnaten ja verenhimoisia killerhaita mätkien homma etenee liukkaasti eteenpäin.
Tusinakirjoittajien Donna Powersin, Wayne Powersin ja Duncan Kennedyn käsikirjoitus ei ole päätä huimaavaa sanailun neroutta vaan simppeli parin sivun nivaska, jota on käytetty mitä luultavammin vessapaperina. Toimintakohtaukset improvisoidaan, ellei jopa koko elokuva ollut alunperin improvisoitua. Onneksi sentään jotain kehuttamisen aihetta vahingonilon ja viihdyttävyyden lisäksi elokuvasta löytyy. Nimittäin Trevor Rabinin säveltämä mahtipontinen musiikki kuulostaa komealta, ja lisää tuntuvasti intensiivisyyttä jokaiseen kohtaukseen.
Kokonaisuutena Deep Blue Sea on yliampuvaa hömppäviihdettä, jota katsoessa voi olla hyvillä mielin vahingoniloita Rennyn ns. saavutukselle. Järkeä ei löydy, mutta viihdyttävyyttä sitäkin enemmän.
Pisteet:
Arvosteltu: 02.11.2008
Katsottu: Kotona
Renny Harlinilla ei mennyt 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvulla kovinkaan hyvin. Hän on ohjannut melko käsittämätöntä roskaa, kuten Kurkunleikkaajien saari ja Driven. Deep Blue Sea on hieman parempi kuin kaksi aiemmin mainittua leffaa. Tosin tämäkin leffa on Rennyn tuotannossa sitä keskitasoa.
Tutkijaryhmä on merellä sijaitsevalla tutkimuslaitoksella etsimässä lääkettä alzheimerin tautiin. Sinne tulee myös rahoittajayhtiön tarkastaja (Jackson) katsomaan, että siellä homma pelaa. Homma ei kuitenkaan pelaa niin kuin pitää. Hait, joista pitäisi saada sitä lääkettä, ovat tulleet yliälykkäiksi ja vahvoiksi, ja ne ovat irti. Nyt onkin tutkimuslaitos ja siellä olevat ihmiset vaarassa.
Deep Blue Sea tuntuu hieman Jurassic Parkin ja Tappajahain yhdistelmältä. Dinosaurukset on vain vaihdettu verenhimoisiin haihin ja trooppisen saaren sijasta ollaan valtamerellä olevalla ex-öljynporauslautalla. Kummatkin leffat ovat kyllä antaneet oman osansa tähän leffaan. Ihminen touhua luonnolla kohtalokkain seurauksin. Deep Blue Sea ei sentään sorru suoranaiseen lainailuun, vaikka yhdessä kohdassa nähdään hain hampaissa auton rekisterikilpi, joka nähtiin jo Tappajahaissa.
Deep Blue Sea on kuitenkin aika tavanomainen Renny Harlinin leffa. Mokia ja epäloogisuuksia riittää vaikka millä mitalla. Ryskettä on, mutta järki ei päätä pakota. Muun muassa on melko huvittavaa katsoa, kuinka hai ui ilman ongelmia vedessä, vaikka vesi ulottuu miestä vain vyötärölle. Haikaan ei näytä kovin aidolta. Elokuvaan on myös pistetty ripaus huumoria. Ja kyllä muutama kohtaus onkin pientä hekotusta herättäviä. Elokuvaa ei voi sanoa kovin pelottavaksi tai jännittäväksi, mutta ihan kivasti tunnelmaa rakennetaan elokuvan alussa musiikin avulla. Tosin tunnelman rakentelu unohdetaan aika pian ja aletaan keskittymään haiden ja ihmisten kamppailuun olemassaolosta.
Ei näyttelijöissäkään suurta kehumisen aihetta ole. Tosin ei heitä voi aivan surkeiksikaan haukkua. Samuel L. Jackson tekee todella loistavaa työtä ja yksi hänen kohtauksistaan on melko hupaisa. Rap-artistina tunnettu LL Cool J ei ole varsinaisesti hyvä näyttelijä, mutta hän tuo hyvin huumoria mukaan. Muut näyttelijät ovat melko mukiinmeneviä. Ihan hirveitä roolisuorituksia ei kuitenkaan nähdä.
Deep Blue Sea on ihan perusviihdyttävä Renny Harlinin leffa, joka kannattaa katsoa aivot nollilla. Ei tämä mitään suurta elokuvataidetta edusta, mutta kelpaa paremman puutteessa.
nimimerkki: Ville
Pisteet:
Arvosteltu: 05.06.2007
Katsottu: DVD
Kliseemeri velloo,
ja seassa ui mutanttihai!
Vilkuillako kelloon,
vai yrittää katsella vain?
Moista kyselivät monet asteltuaan ulos leffateatterista vuonna 1999. Kovimmat tappajahaifanit monottivat varmasti naapurin auton sardiinipurkiksi silkasta kiukusta. Osa kieltäytyi syömästä tonnikalaa ainakaan kuukauteen (huom. ei koskenut opiskelijoita). Oli sanomattakin selvää, että Rennyn maine ei juuri noussut, vaikka pari edeltäjää oli ollut isoja taloudellisia floppeja.
78 miljoonaa dollaria maksanut haijännäri Deep Blue Sea taisi lopulta jopa maksaa itsensä takaisin, mikä on melkoinen saavutus floppeihin vajonneelta Rennyltä. Varsinkin, kun stoori seilaa legendaarisesta Jawsista tutuilla aalloilla. 2000-lukulisänä hait ovat sentään geenimanipuloituja, superälykkäitä terroristeja, joiden ainoa tehtävä on tappaa viattomia ihmisrukkia. Kaikki tietenkin tapahtuu vedenpinnan alapuolella seikkailijaneropattiemme räjähdysalttiissa laboratorioissa. Fysiikan lait eivät tällä näyttämöllä toimi, vaan jättihait parveilevat vyötärön korkuisessa vedessä, ja ovien takana vaanivat vesimassat ovat sangen ihmisystävällisiä. Yeah, that's real hömppämovie.
Oli meno sitten kuinka karseaa tahansa, täytyy täällä suunnalla myöntää: ei, en hukkunut tylsyyteen tai edes joutunut mörköhain puremaksi. Itse asiassa se oli leffa, joka pääsi puraisemaan jollakin katalan viihdyttävällä tavalla - ainakin vartin ajaksi. Suuri ansio tähän on herroilla Trevor Rabin & Samppa L. Jackson. Ensinnäkin T. Rabinin mahtipontinen teemamusiikki vie mukanaan ja toiseksi "poppispiirien lastenraiskaajan" kaima onnistuu surkeassakin roolissa olemaan cool.
Saattaapi olla, että jokin taho on luvannut löytöpalkkion sille, joka löytää järjenhivenen Deep Blue Seasta, mutta viihdearvoltaan leffa edustaa Harlinin leffojen parhaimmistoa. Se riittää tällä kertaa pariin pongoon, ja kun musiikkiosastolta kajahtelee mainitun mahtavasti, voi tuollaiset sangen keskivertaiset pojot lahjoittaa haiden vietäväksi. Mutta sympatiaa riittää niillekin, jotka saivat trauman pelkästä trailerista, ja jotka nyt hoilaavat Deep Blue Sea -laulun toista säettä valkoseinäisessä huoneessaan:
Tähtiparvi parkuu
ja perässä ui mutanttihai!
Pötkiäkö karkuun
kuten tekivät fysiikan lait?
Pisteet:
Arvosteltu: 08.06.2005
Katsottu: DVD
Pieni lääkäriporukka muokkaa haiden geenejä saadakseen lääkkeen alzheimerin tautiin. Tämä tapahtuu kelluvassa laboratoriossa merellä. Geenimanipuoloidut hait ovat isompia ja älykkäämpiä jne. Tulee myrsky ja hait pääsevät sattumien seurauksena irti. Tutkija/lääkäriporukka on tottakai jumissa alhaalla, ja koettaa päästä ylös ja ulos, pois armottomien haiden hyökkäyksiltä. Huoneissa on vesi korkealla, tottakai.
On se muuten kumma, kun hai on melkein kaksi metriä korkea, niin se ui helposti lantion korkuisessa vedessä, piileskelee kalusteiden takana ja syöksyy syvyyksistä kuin Tappajahai konsanaan. Ero on siinä, että Tappajahai oli tehty tyylillä, innolla ja ammattitaidolla, vaikka Spielberg olikin vielä nuori ja kokematon. Deep Blue Sea on täynnä mokia, ennalta-arvattavuuksia ja suoria Jaws lainauksia.
Samuel L. Jackson tekee hyvän suorituksen, joka tosin saa koomisen lopun. Muut näyttelijät ovat mitä ovat.
Eipä silti, suosittelen kuitenkin elokuvan katsomista. Sen aikana saa nimittäin nauraa. Kaikille mokille, epärealistisuuksille ja muillekin jutuille nauraa kyllä. Ainoat oikeasti ihan hauskat hahmot ovat musta kokki, sekä tietenkin tämän papukaija.
Eli siis: Jos haluat katsoa hyvän haileffan, katso Tappajahi (osa 1), älä tätä. Mutta jos haluat nauraa, katso tämä.
Pisteet:
Arvosteltu: 15.07.2003
Katsottu: Kotona
Harlinin Rentsan ”iloinen” haielokuva ei haise, ei maistu, eikä myöskään tunnu miltään erityiseltä. Nimekkäitä näyttelijöitä on mukana vain yksi, Samuel L. Jackson, jonka rooli viisaita puhuvana tohtorina on loppujen lopuksi melkoisen turha. Muutkaan hahmot eivät niin kovin erityisiä ole, sen verran luonnetta heillä kuitenkin on, että hain haukatessa katsoja voi tuntea edes pikkuisen sääliä. Kaikin puolin ehjin heebo on sankari – totta kai - ja jottei homma menisi ihan arjalaisen ramboilun puolelle, myös aivan päinvastaiselle hahmolle on annettu tilaa näyttää kykyjään haijahdissa.
Jännitysmomentit ovat kohdallaan, vaikka tarina onnahteleekin kuin kolmijalkainen gorilla. Siinähän ärjyy, mutta jos ei ärjyisi, ei olisi niin staili ja jättekul. Stoorissa ollaan avomerelle rakennetussa tutkimuslaitoksessa, jossa kehitellään lääkettä muistiongelmaisille. Lääkettä saadaan superhaiden superaivoista. Tottahan toki sattuu onnettomuus ja hait pääsevät tutkijoidensa kimppuun. Isoja paukkuja ja veristä vettä! Jiihaa! Kyllähän tätä paremman puutteessa veivaa.
Pisteet:
Arvosteltu: 29.01.2003
Katsottu: Kotona
