Dark City - varjojen kaupunki
- Alkuperäinen nimi:
- Dark City
- Tuotantovuosi:
- 1998
- Ohjaajat:
- Alex Proyas
- Pääosissa:
- Jennifer Connelly, Kiefer Sutherland, Rufus Sewell, William Hurt
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 97 min
- Genret:
- Trilleri, Sci-fi, Fantasia
"You heard of a place called Shell Beach?"
Vuonna (1994) surullisen kuuluisalla Brandon Leen tähdittämällä kosto-odyseijalla The Crow julkisuuteen nousseen Alex Proyasin neljä vuotta myöhemmin ohjaama scifi-pätkä Dark City on kovasti jäänyt seuraavana vuonna ilmestyneen toisen merkittävän scifi-leffan Matrixin jalkoihin. Dark City ammentaa monia visuaalisuuden ja genren henkiä samaan pakettiin, ja lopputuloksena on erinomainen film-noir henkinen scifi-trilleri - yhdistettynä Blade Runner-henkiseen neo-noir maailmaan.
Dark Cityn lähtökohdat voivat tuntua kliseisiltä ja tutulta tarinalta, mutta ne jätetäänkin heti pois tarinan alkaessa. Tavallinen mies John Murdoch (Sewell) herää kylpyammeesta tyyliin Saw, eikä muista mistään mitään. Hetken päästä puhelin soi, jonka ääni varoittaa Murdochia luottamasta kehenkään. Sen jälkeen Murdoch näkee naisen ruumiin ja tajuttuaan olevan epälty, päättää Murdoch lähteä etsimään vastauksia pimeästä kaupungista. Tietämättä että häntä ja kaikkia muitakin ihmisiä seurataan koko ajan.
Dark City on helposti yksi 90-luvun parhaimmista scifi-elokuvista, joka jäi ilmestyessään turhankin vähäiselle huomiolle. Alex Proyasin luotsaama käsikirjoitus pitää pihdeissään loistavasti, Murdochin tutkiessa mysteeriä ikuiselta vaikuttavan yön kaupungissa. Välillä tuntuu, että kukaan ei muista mitään läheisiltä hetkiltä. Proyas luo hienoa goottimaista tunnelmaa synkän kuvauksen keskelle ja tarinan keskipiste muistuttaakin jotain old-henkistä 50-lukua, joka antaa tarinalla hyvän film-noir hengen.
Visuaalisesti Dark City on upea. Muuttuva kaupunki, lavastukset ja välähdykset menneestä luovat upean kokonaisuuden. Murdochin päästessä mysteerin jäljille leffa hieman laskee, sillä mysteeri tuodaan katsojan eteen kuin seinä. Koko Dark City tapahtuu pimeässä, joitain yksityiskohtaisia valoja ja heijastuksia lukuunotamatta. Proyas kuvaa tarinan viimeistä pientä kuvaa myöten loistavasti, aina muuttuvasta perheen pöydästä haljenneeseen päähän.
Rufus Sewell näyttelee loistavasti itseään etsivänä ja mysteeriä tutkivana miehenä. Kiefer "Jack Bauer" Sutherland tekee yhden parhaista rooleistaan kaksinaismoralistisena lääkärinä Schreberinä. William Hurt tuo tarinaan film-noir henkisen etsivän, joka on koko ajan jäljessa Murdochista. Jennifer Conelly tekee onnistuneen roolin Murdochin vaimona Emmana. Richard O'Brian ja Bruce Spence tuovat sopivan uhan tuntua salaperäisinä muukalaisina.
Kokonaisuutena Dark City on visuaalisesti mestarillinen film-noir henkinen scifi-trilleri yhdestä muistonsa menettäneestä miehestä etsimässä vastauksia ikuisen yön kaupungista. Alex Proyasin ohjaama Dark City on kuin Memento yhdistettynä Blade Runneriin, josta tuli yksi 90-luvunlopun parhaista elokuvista.
nimimerkki: andy
Päähenkilö (Sewell) herää kylpyammeesta. Hän ei tiedä missä on tai edes kuka on. Hän kuitenkin osaa kävellä, pukeutua, lukea ja tehdä johtopäätöksiä. Huoneesta löytyy silvottu ruumis ja hän onnistuu livahtamaan poliisilta ja häntä jahtaavilta salaperäisiltä Muukalaisilta. Sattuman takia hän onnistuu saamaan tietoonsa nimensä, jolloin hän aloittaa jäljityksen. Lopuksi kaikki ratkeaa.
Dark Cityä voi kuvailla usealla termillä, mutta yksikään niistä ei pysty kuvaamaan elokuvan herättämää voimakasta vaikutelmaa. Visuaalinen ilme yhdistää taidokkaasti film noiriin liittyviä piirteitä massiiviseen arkkitehtuurin kanssa ja samalla rankan yliampuvaan scifijuonen siivittämä tarina lähestyy vääjäämätöntä loppua.
Näyttelijöiden suoritukset ovat laadukkaat. Pääroolissa kulkeva Sewell on usottava tyyppinä, joka huomaa joutuneensa hyvin vakavaan liemeen ja joutuu parhaansa mukaan selviämään siitä. Jennifer Connelly on paitsi loistokkaan kaunis, hän on myös huolestunut vaimo, jonka avioliitto ei ole ollut ongelmaton. Inhimillistä lämpöä tuo William Hurt ruudinkuivana komisario Bumsteadina, joka yrittää parhaansa mukaan jäljittää sarjamurhaajaa, joka kaikesta päätellen on pelkkä osanen vielä suuremmassa pelissä.
Elokuvan salaperäisten vastapelurien, Muukalaisten edustajana toimii Richard O'Brienin vähäeleinen ja karhea suoritus Herra Kätenä. Herra Käsi on epäkiitollisessa välissä, sillä kuolevan lajin edustajana hän ei kykene yksilölliseen identiteettiin, vaikkakin joutuu sitä yrittämään. Tulos on jonkinlaista harkittua tunteellisuutta. Kertovana ja selittävänä tekijänä on Kiefer Sutherlandin esittämä tohtori Schreiber. Schreiber on melkoinen altavastaaja ja kiinnostavan erilainen rooli yleensä kovanaamojen roolissa olevalta Surherlandilta.
Ainoa heikkous muuten erinomaisessa scifi-noirissa, joka pistää identiteetin ja ympäristön heittämään tuplavolttia kierteellä on loppuratkaisu. Jotenkin katsojalle tulee sellainen vaikutelma, että elokuva on pitänyt saada loppuun, jolloin näyttävä tuhokohtaus tuodaan esille. Tämä lommo estää muuten nerokkaan ja visuaaliselta ilmeeltään ainutlaatuisen elokuvan olemista ehdottomana klassikkona, vaan tekee siitä pelkästään erittäin hyvän elokuvan.
nimimerkki: Jurpo
Pieniä pelinappuloitahan me kaikki ollaan joidenkin suurempien voimien johdatelemana. Tällä ajatuksella leikitään myös tässä rainassa. Tämä matrixmainen asetelma on aina herkullista pohdittavaa. Ajatuksessahan todellakin piilee niitä humaaneja filosofisia lähtökohtia, niitä perimmäisiä kysymyksiä joiden ääreen ihmispolot joutuvat aika ajoin.
John Murdoch herää yhtäkkiä joissain prostituoidun ruumis vierellään. Muisti on mennyt, siis oikein kunnolla, kunnes se turhapuromaiseen tyyliin alkaa palailemaan pätkittäin. No heti alussa jo selitetään kuinka muukalaiset ovat rakentaneet kaupungin, jossa ihmiset toimivat koekaniineina. Tarkoituksena on että muukalaiset oppisivat ihmisten käyttäytymisen ja pystyisivät täten sulautumaan rotuumme. Pian John huomaa olevansa myös yksi koehenkilöistä, joitain ratkaisevia poikkeuksia lukuunottamatta. Se ratkaisu miksi elokuvan asetelma pläjäytetään katsojan eteen heti jää ihmetyttämään. Jonkinlainen asioiden selvittyminen tarinan edetessä olisi varmasti ollut mielenkiintoisempi ratkaisu.
Pääroolin esittäjä Rufus Sewell on tälle katsojalle tuntemattomampi tapaus. Ihan mallikelpoisesti äijä ympärillä olevaa muuttuvaa maailmaa ihmettelee ja pällistelee. Kiefer Sutherlandin esittämä hullu tiedemies on maneerien ja kliseiden täyttämä hahmo. Aika suhteellisen vastenmielistä katsottavaa. Muutenkin tarina pyöriikin oikeastaan uskomattoman pienen henkilömäärän ympärillä. Jotenkin henklögalleria jää vain ohueksi ja syö myös täten uskottavuutta, jos nyt niin voidaan tässä tapauksessa edes todeta, sekä juuri sen oikean scififiiliksen aikaan saantia.
Dark City on liian kunnianhimoinen elokuva. Sen ongelmaksi koituu se pointti että se yrittää olla syvällisempikin teos, mutta sortuu valitettavasti efektisirkuksen alle. Tällainen pimeä meininki on aina mukavan painajaismaista katseltavaa. Tälläkin kertaa ajoittain tuossa unenomaisuudessa onnistutaan välillä loistavastikin, kunnes taas päädytään johonkin "ei niin uskottavaan" kohtaukseen joka romuttaa katsomisfiilikset sama tien. Ylenpalttinen efekteillä mässäily, joka on huonoimmillaan myös tylsää katseltavaa.























































