Dark City on liian kunnianhimoinen elokuva.

23.6.2002 01:26

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: , ,
Alkuperäinen nimi:Dark City
Valmistusvuosi:1998
Pituus:100 min

Pieniä pelinappuloitahan me kaikki ollaan joidenkin suurempien voimien johdatelemana. Tällä ajatuksella leikitään myös tässä rainassa. Tämä matrixmainen asetelma on aina herkullista pohdittavaa. Ajatuksessahan todellakin piilee niitä humaaneja filosofisia lähtökohtia, niitä perimmäisiä kysymyksiä joiden ääreen ihmispolot joutuvat aika ajoin.

John Murdoch herää yhtäkkiä joissain prostituoidun ruumis vierellään. Muisti on mennyt, siis oikein kunnolla, kunnes se turhapuromaiseen tyyliin alkaa palailemaan pätkittäin. No heti alussa jo selitetään kuinka muukalaiset ovat rakentaneet kaupungin, jossa ihmiset toimivat koekaniineina. Tarkoituksena on että muukalaiset oppisivat ihmisten käyttäytymisen ja pystyisivät täten sulautumaan rotuumme. Pian John huomaa olevansa myös yksi koehenkilöistä, joitain ratkaisevia poikkeuksia lukuunottamatta. Se ratkaisu miksi elokuvan asetelma pläjäytetään katsojan eteen heti jää ihmetyttämään. Jonkinlainen asioiden selvittyminen tarinan edetessä olisi varmasti ollut mielenkiintoisempi ratkaisu.

Pääroolin esittäjä Rufus Sewell on tälle katsojalle tuntemattomampi tapaus. Ihan mallikelpoisesti äijä ympärillä olevaa muuttuvaa maailmaa ihmettelee ja pällistelee. Kiefer Sutherlandin esittämä hullu tiedemies on maneerien ja kliseiden täyttämä hahmo. Aika suhteellisen vastenmielistä katsottavaa. Muutenkin tarina pyöriikin oikeastaan uskomattoman pienen henkilömäärän ympärillä. Jotenkin henklögalleria jää vain ohueksi ja syö myös täten uskottavuutta, jos nyt niin voidaan tässä tapauksessa edes todeta, sekä juuri sen oikean scififiiliksen aikaan saantia.

Dark City on liian kunnianhimoinen elokuva. Sen ongelmaksi koituu se pointti että se yrittää olla syvällisempikin teos, mutta sortuu valitettavasti efektisirkuksen alle. Tällainen pimeä meininki on aina mukavan painajaismaista katseltavaa. Tälläkin kertaa ajoittain tuossa unenomaisuudessa onnistutaan välillä loistavastikin, kunnes taas päädytään johonkin ”ei niin uskottavaan” kohtaukseen joka romuttaa katsomisfiilikset sama tien. Ylenpalttinen efekteillä mässäily, joka on huonoimmillaan myös tylsää katseltavaa.

Arvosteltu: 23.06.2002

Lisää luettavaa