Chaplinin poika (1921)

Charles Chaplinin ensimmäinen pitkä elokuva, The Kid sai ensi-iltansa vuonna 1921. Se ei ole tärkeä pala elokuvahistoriaa ainoastaan sen takia, että se oli kyseisen henkilön ensimmäinen kunnollinen elokuva, vaan myös siksi koska se aikoinaan mullisti koko komediagenren. Komediat, jotka aikaisemmin olivat olleet pelkästään muutaman nauhan mittaisia hassutteluja ilman kunnollista juonta puhumattakaan minkäänlaisesta syvyydestä, saivat uuden suunnan Chaplinin pojan ilmestyessä. Ensimmäisessä elokuvassaan Chaplin sekoittaa onnistuneesti huumoria ja haikeutta ja laatii uudet säännöt koko lajityypille.

Nainen (Edna Purviance) hylkää vastasyntyneen lapsensa. Jonkin ajan kuluttua varsin hyvin tuntemamme pikkumies (Chaplin) löytää lapsen ja muutamien epätoivoisten yritysten löytää sille huoltajaa jälkeen päättää pitää pojan. Viisi vuotta myöhemmin poika ja kulkuri asuvat edelleen yhdessä ja ansaitsevat elantonsa siten, että snadi heittää ensin kiviä ikkunoihin, sitten saapuu paikalle yllättäen viiksekäs ja knallipäinen ystävämme ja kysyy mahdettaisiinko talossa tarvita uutta ikkunaa. Systeemi toimii suhteellisen hyvin kuin myös tämä lämminhenkinen koko perheen komedia.

Valitettavasti julkaisussa ei ole mukana alkuperäistä versiota vaan ainoastaan vuonna 1972 Chaplinin uudelleen julkaisema versio. Onneksi kakkoslevyllä on sentään kolme kohtausta jotka poistettiin elokuvasta vuonna -72. Tämä versio on 18 minuuttia lyhyempi kuin alkuperäinen ja se keskittyy enemmän kulkuriin ja poikaan, heidän suhteeseensa, jättäen lapsen vanhemmat miltei kokonaan taka-alalle. Tämä ei suinkaan ole huono asia sillä näin elokuva kulkee rasvatummin eteenpäin. Ja kyllähän Purviance ihan riittävän paljon saa kuvassa olla. Chaplinin pojassa on paljon hyvää, mutta yhtä asiaa ainakin voi toden teolla kehua. Ja se asia on musiikki. Se on kerta kaikkiaan loistavaa, miltei yhtä hyvää kuin Nykyajassa. Muutkin asiat ovat kunnossa. Komedian ja draaman sekoitus toimii paremmin kuin osaisi kuvitella. Chaplin onnistui sekoittamaan draamaa ja komediaa samalla tavalla myöhemmässä elokuvassaan Kaupungin valot (City Lights, 1931)

DVD:n kakkoslevyltä löytyy jälleen todella mittavat määrät lisämateriaalia. On trailereita, kuvagalleriaa, poistettuja kohtauksia ja dokumentteja. Mukana on myös paljon muuta kuvamateriaalia, joka on sinänsä ihan hyvä juttu, mutta osa niistä vaikuttaa jotenkin väkisin mukaan tungetulta, eikä kuvanlaadussakaan ole kehumista. Mukava juttu on, että kylkiäisiin on päässyt mukaan kokonainen elokuva "My boy" jossa Jackie Coogan esittää samantapaista roolia kuin The Kidissa. Jälleen kerran on mukana David Robinsonin esipuhe sekä kohtauksia Chaplin kokoelman elokuvista

Chaplinin poika on hauska, lämminhenkinen ja haikea kertomus vanhemman rakkaudesta lapseen ja se sopii taatusti koko perheelle. Kestoakaan ei ole paljoa joten ei leffan parissa pitkästyäkään pitäisi.

nimimerkki: Elokuvafriikki

Pisteet:
Arvosteltu: 29.08.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Elokuvafriikki
Vieras

Chaplinin Poika nauttii suurta arvostusta niin elokuvahistorioitsijoiden kuin sivistyneiden kansalaistenkin kesken. Omaan sivistykseeni elokuva marssi viime yönä ja täytyy kyllä sanoa, että elokuva on maineensa ansainnut.

Kaikkien rakastama kulkurimme on taas vauhdissa, tällä kertaa vähän koskettavimmissakin merkeissä. Köyhä äiti antaa lapsensa pois ja sattumien kautta vauva päätyykin kulkurille. Aikansa kohellettuaan kulkuri hyväsydämisenä päättää pitää vauvan, josta kasvaa hänelle oma hyvä poika.

Juonen kehittely on loistavasti toteutettua ja Chaplin todistaa olevansa elokuva-alan ensimmäisiä neroja. Tässäkin elokuvassa näkee, ettei Chaplin lukittautunut yhteen ainoaan genreen, vaan yhdisti tähänkin komediaan paljon draama-aineksia, jopa hyvin surullisia tapahtumia. Kaikkea Chaplin kuitenkin sekoittaa, eikä elokuva äidy liian surulliseksi, vaikka sääliä elokuvan tapahtumat paikoin keräävätkin.

Elokuvalla on suuri sanoma ja se viljelee sitä onnistuneesti. Leffa on täynä tunteita, niin iloa kuin suruakin, eikä se ole todellakaan liian pitkä. Elokuvan aikana kukaan katsojista tuskin tylsistyy.

Kaikin puolin Chaplinin poika on loistava tekele, se kuuluu yleissivistykseen. Kaikkien tulisi nähdä tämä elokuva, se vain on niin.

Vielä pieni kehu loppuratkaisusta: kerrankin ratkaisu on tarpeeksi lyhyt, eikä ylisiirappisuuksiin mennä.

nimimerkki: Sano mitä sanot

Pisteet:
Arvosteltu: 22.07.2005
Katsottu: VHS

Arvostelija

Sano mitä sanot
Tähtääjä
166 arvostelua

Meidän kaikkien tuntema pikku kulkuri löytää tepastellessaan aamukävelyllä sivukujalta hylätyn orpolapsen. Alkuun hieman vastentahtoisesti kulkuri joutuu ottamaan lapsen omaksi kasvatikseen, mutta pian hänessäkin herää isän rooli ja kahden katujen kasvatin välille syntyy vahva side, joka kestää niin köyhälistön kurjat asuinolot, virkavallan ahdistelun kun katukovisten uhittelutkin. Ja ainahan on toivoa paremmasta...

Charles Chaplin ei totisesti esittelyjä kaipaa. Jokaiselle meistä on lapsesta asti tuttu kömpelön kulkurin hahmo, josta paljastuu jokaisessa Chaplinin teoksessa yhä uusia piirteitä. The Kid on selvästi herkimmästä päästä: kulkuri joutuu olosuhteiden johdosta adoptoimaan pikkupojan itselleen ja ryhtymään isähahmoksi. Katsoja voi todistaa selkeää vertailua Chaplinin omaan lapsuuteen Lontoon työläisslummeissa. Ja kuten todettua, aina on mahdollista että unelmat toteutuvat ja parempi arki saattaa odottaa jo kulman takana...

Teknisesti elokuva on huippuluokkaa. Ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja-säveltäjä-näyttelijä Chaplinin käsissä teos on hillitöntä elokuvallista tykitystä alusta loppuun. Koskettaviakin piirteitä saavuttava tarina vyöryy eteenpäin saksalaisen parranajokoneen tarkkuudella ja määrätietoisuudella, hulvattomat gagit ja detaljit, joita on aivan liikaa tässä lueteltavaksi, seuraavat toisiaan (Kulkurin peitto, Pojan ja kulkurin yhteinen "yritys", yritykset hankkiutua vauvasta eroon etc.) ja valittamisen sanaa ei juuri löydy mistään. Näin mestarillista tunteiden aarreaittaa olisi mielellään tuijottanut kestoaan (50 min) enemmänkin.

Kaiken kaikkiaan The Kid on yleissivistykseen kuuluvaa kauraa Chaplinin ja elokuvataiteen ystäville ylipäätänsäkin, joka jaksaa viihdyttää, naurattaa, ehkä jopa hiukkasen tirauttaa kyyneleitäkin, vuodesta toiseen. Lopuksi mainittakoon että Warnerin Chaplin Collectionin kahden levyn julkaisu on laadultaan erinomainen. Kuvanlaatu on restauroitu sanoinkuvaamattoman upeaksi tämän ikäluokan filmiksi ja dokumenttien suma tyydyttää varmasti paatuneimmankin filmihullun kyselytulvan. Kaikin puolin suositeltava paketti.

Pisteet:
Arvosteltu: 15.07.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

John Lennonjohto
Käyttäjä
108 arvostelua

Nainen(Edna Purviance) lähetetään pois köyhäintalosta. Hän kantaa mukanaan pientä vauvaa, mutta ei kumminkaan voi pitää huolta tästä. Hän jättää lapsen autoon ja erinäisten sattumien kautta se päätyy hyväntahtoisen, hieman hölmönkin pikkumiehen(Charlie Chaplin) syliin. Pikkumiehellä ei ole paljon mitä antaa, mutta yrittää kumminkin kasvattaa pojan parhaansa mukaan.

Lisäksi käsikirjoitus rönsyää monta muuta sivujuonta reilun tunnin sisään, niin vähemmän kuin enemmänkin tärkeitä juonen kannalta.

Chaplinen elokuvista puhuttaessa kukaan ei voi olla yleistämättä. "Chaplin teki vain komedioita ja vakavinkin elokuva eli Diktaattori on eräs hauskimmista mitä olen nähnyt." Chaplinin Poika ei ole tavanomainen Kulkuri-elokuva. Se tuo pikkumiehestä aivan uuden ulottuvuuden esiin eli isän. Pojan ja Kulkurin isä-poikasuhde on sydäntä lämmittävä ja ehkäpä kaunein mitä on valkokankaalla nähty.

Chaplinin omalla lapsuudella ja elokuvalla on häkellyttävän monta yhteneväsyyttä. Viiksiniekka syntyi Etelä-Lontoon slummeissa ja hänkin joutui omalla tavallaan orvoksi. Äiti oli mielenterveysongelmista kärsivä teatterilainen ja isä oli juoppo. Näin surullista kohtaloa ei kumminkaan Chaplin halunnut tuoda elokuvaan, joten puolet koko tarinasta on fiktiivistä Chaplinin sisäisen lapsen fantasiaa. Kohtaus, jossa poliisi saapuu viemään Poikaa orpokotiin on suoraan Chaplinin elämästä. Kun on nähnyt Jackie Cooganin itkusta vääntyneet kasvot ei edes Kulkurin maailma säily tähänastisen viattomana ja onnellisena paikkana.

Chaplinin Poika ei ole edes kovin hauska, lämminhenkinen ja nautittava se on mutta ei hauska. Chaplinin musiikilla, ohjauksella, sekä omalaatuisella ja kekseliäällä käsikirjoituksella se on kumminkin yksi niistä loputtomista sulista elokuvataiteen ensimmäisen neron hatussa. Hän osaa herättää pelkkien eleiden voimalla ihmisissä vahvoja tunteita ja tämän elokuvan tunnekäyrä sahaa ylös ja alas kuin vuoristorata. Voiko muuta enää odottaa suurelta taitelijalta? Tätä voisi jopa pitää ehkäpä ensimmäisenä yhteiskunnallisena kannanottona. Kulkurin kautta näki maailma miten onni ei hymyile kaikille.

"Mukana kyyneliä, ehkä hymyäkin" kirjoitti Chaplinin aikoinaan. Voiko tätä paremmin kuvata?

Pisteet:
Arvosteltu: 30.06.2004
Katsottu: VHS

Arvostelija

Juhani Sementti
Tykittäjä
152 arvostelua