Cellular

Mainonta on siinä mielessä hauska asia, että siinä myydään tuotetta X voimakkailla mielikuvilla. Ja kuinka monesti mainostoimistojannujen aivoitukset toimivatkin kauppojen hyllyjen äärellä tai vastaavassa ostotilanteessa. Pirullisen hyvin. Slogan hiipii mieleen. Tuotelogo hiipiii aatoksiin…

Toisaalta joskus mainos menee mönkään. Mainoksen idea/ideattomuus jää mieleen, tuotetyyppikin painuu muistiin, mutta itse tuotemerkki unhoittuu. Ei hyvä juttu. Ei todellakaan.

Cellularin kohdalla ei sitä ongelmaa ole. Ei todellakaan. Päästaran, tuon pienen kauniin kännykän, merkki piirtyy varmasti katsojan verkkokalvoille. Syöpyy mieliin. Keneltäkään ei jää huomaamatta se sananen, joka varmaan N:n suomalaisen puhelimen kylkeäkin koristaa.

Cellularissa joka paikkaan viilettävä känny on saanut rinnalleen/sivuosiin tähteydestä hiljalleen kuihtuvan Kim Basingerin sekä kännymiehen virkaa toimittavan Chris Evansin. Naiskatsojakunnan virkeyden maksimoimiseksi kännymiehellä on lihaksia enemmänkin kuin muutaman gramman superteknologiakappaleen kannatteluun tarvitaan. Hei, mainosmaailmassa pätevät mainonnan lait!

Basingerin kohdalla homma ei toimi aivan yhtä hyvin. Basingeria ei voi kuvitella kulkemaan keinuvin askelin ja hymyilemään valkaistujen hampaiden kera ja hokemaan ”osta sinäkin tällainen”. Niin väsynyt hänen suorituksensa on. Tässä vaiheessa tarkkaavainen katsoja, sanotaan vaikka Kauko Kännymaa, viittaa ja parahtaa, että eihän Kim-rukka moiselta saa näyttääkään, sillä Kim esittää kidnapattua, tuskaa perheensä puolesta potevaa, naista. Harmittavasti Kaukolle on vastattava, että Kim on tästä roolityypistä huolimatta hieman lähempänä tuote-esittelijää kuin kidnapattua naista. Väsynyttä, hyvin väsynyttä tuote-esittelijää, joka ei ole koskaan nähnytkään kidnappausdraamaa. Missä on tilanteen vaatima tuska?

Oma lukunsa ovat leffan muka nerokkaat rikolliset, korruptoituneet jepet. Ensimetreiltä alkaen kaikki kusee juuri kuin tämän luokan leffassa olettaa sopiikin. Toinen toistaan sänkisemmät, rumemmat, karskimmat ukkoset saavat vuoron perään todeta väsähtäneen perheenäidin ja huolettoman rantakruisailijapojan (siis Mr. kännynkantajan) itseään särmemmiksi tapauksiksi. Uhreja ei toki sidota, lukita… ei mitään. Ei ainakaan ennen kuin kaikki on mennyt mönkään. Jätkät ovat tainneet katsoa Bondinsa niin hyvin, että samaistuminen tollorikollisiin sujuu…

Cellularin kokoisen tökerön mainospalan pelastaa juuri ja juuri se fakta, että leffaryhmä on itsekin tainnut oivaltaa kuinka heiveröisillä rakennuspalikoilla leffaa nyt kasataan. Vaikka näyttelijäpuoli nuokkuu vuorollaan oman onnensa ohi, niin käsikirjoituksen keventävät kohdat, vaikka eivät toimikaan täysin, niin ainakin siirtävät keskipistettä siitä oleellisesta epäoleelliseen. Vai sittenkin epäoleellisesta oleelliseen. No aivan sama, tuotemerkkihän lienee vielä kaikkien mielessä.

Tiedättehän, N_KIA.

Järkevyyskenttää turhaan etsivän kokonaisuuden (kännykkähuumoria, oi kännykkähuumoria, sitä leffassakin piisaa akkujen lopahtamiseen asti) kannalta tärkeä henkilö on ainakin William H. Macy, joka joutuu höppänän ulkomuotonsa takia tekemään tutun säälittävän, mutta luotettavan, jäppisen roolin jälleen kerran. Macyn olemuksessa onneksi sattuu olemaan jotakin Cellularin järjettömyyttä poistavaa. Samaten leffan alkupuoliskon trillerivakavuutta kadottaa soppelisti myös urheiluautoaan komediatyyliin kadotteleva lakimies (Rick Hoffman).

Käsikirjoittaja Larry Cohenilta on alusta alkaen unohtunut yksi pieni juttu. Tai no, useampia, jos tarkkoja ollaan. Mutta haitallisin niistä on ehkä kunnianhimon puute. Cellular on vain harmiton, typerähkö pieni mainospalanen lyhyellä kestolla, tutuilla käänteillä (hei, mitä jos akku loppuis, MUTE-nappi ois hukassa… joo!), minimoiduilla vatsanväänteillä. Monella tapaa tulos on jopa häpeällinen uusioversio Cohenin aiemmasta ja oivasti toimivasta jännäristä Phone Booth. Puhelinmaailmassahan siinäkin pelaillaan.

Tyhjyyden ilmapiiri takaa sen, että leffa ei ärsytä suurta yleisöä edes kännykkäteemansa vuoksi. Mutta on siinä bikiniasuisten beibejen. lihaksiaan pumppaavien jätkien, aurinkoisen biitsin ja loputtoman takaa-ajon ympärille kasatussa trillerissä silti jotakin tavattoman epäsopivaa. Nimittäin puolitoistatuntia keskinkertaisuuden alle vajoavaa ohjaustyötä ja leffailua.

Opetus lienee kuitenkin, että kännykkä voi pelastaa henkiä. Ainakin jos se on Nokia 6600.
No voi, perskele, nyt se mainostuotteen nimikin lipsahti.

Pisteet:
Arvosteltu: 28.05.2007
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
670 arvostelua

Cellular on elokuva jonka pääosissa touhuaa Kim Basinger, Chris Evans, William H. Macy ja Nokian kännykkä. Kyse on kidnappaustapauksesta jossa opettajaäiti lukitaan johonkin ullakolle, josta hän saa rikotun puhelimen avulla yhteyden nuoren miehen kännykkään. Tästä alkaa sellainen pelastusralli ettei mitään rajaa. Samalla alkaa yhtäkkisen kaappauksen motiivien vyyhti selvitä.

Pläjäyksen suurin kompastuskivi on sen uskottavuus. Kännykän rooli nostetaan lapsellisen tärkeäksi. Vaikka toisessa päässä iniseekin joku täysin ventovieras nainen – linja on pidettävä auki tapahtui mitä tahansa. Höpöhöpö-asetelma kruunataan hyvinkin suoraviivaisella kerronnalla ja suhteellisen puisevalla näyttelemisellä. Näin katsojalla on märehdittävänä jälleen yksi tyhjänpäiväinen Hollywood-tuotos. Suhteellisen naivin tarinan tavoin tietenkin käydään pikaisesti läpi kaikki kännykkään ja sen käyttöön liittyvät ongelmat.

William H. Macyn tohvelisankaruus on jo itsessään tavaramerkki ja Kim Basingerkin kovasti yrittää näytellä, toista Oscarpystiä saati muita palkintoja tällaisilla esityksillä ei tle herumaan. On vain aivot off-asennossa odotettava vajaa puolitistatuntinen missä järjestyksessä asiat tapahtuvat. Ja tietenkin mukaan ängetään puoliväkisin räjähdyksiä ja väkinäiseltä tuntuvaa kökköhuumoria ja väkivaltaa.

Hiukan ylipitkältä Nokia 6600-mainokselta tuntuva elokuva onnistuu osittain olemaan jopa viihdyttävä. Suvantokohtia ei paljoa esinny. Kaikinpuolin on kuitenkin todettava että pläjäys ei yllä millään tasolla sukulaispläjäyksilleen kuten Phone Booth ja Speed. Väkinäisesti tuotteen ympärille rakennettu pläjäys ei kovasta yrityksestä huolimatta sieppaa katsojaa mukaansa. Elokuva joka on vahvasti aikansa tuote, jolle nolosti naureskellaan muutaman vuoden päästä. Tasapuolisuuden vuoksi voisin kokeilla joskus jotain muutakin puhelinmerkkiä.

Pisteet:
Arvosteltu: 08.06.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Kustaa
Ylläpitäjä
229 arvostelua

Ensimmäiset reaktiot leffan katsomisen jälkeen olivat että johan on tehty pitkä kännykkämainos. Tämä tunne saa vahvistuksensa lopputeksteissä, jossa krediitit singahtelevat Nokia 6600 näytölle tekstiviestejä simuloiden. Uusia markkinointikanavia tuotteille on keksittävä ja leffat on varsin näppärä paikka esitellä tuotteita. Näin on jo ollut aikoja, mutta Cellularissa tämä tuotepuffi jotenkin korostuu. Pääosan esittäjiin voisi lisätä Nokia 6600 puhelimen.

Tarinahan menee pääpiirteittäin niin että keski-ikäinen nainen Jessica Martin (Basinger) kidnapataan ilman että hän tietää syytä. Toki syy lopulta paljastuu, mutta sitä en kerro. Jessica saa vankipaikassa rikotun puhelimen toimimaan niin että puhelu yhdistyy satunnaiselle ihmiselle. Langan päässä on itseriittoinen nuori mies, joka joutuu tällä kertaa myös ajattelemaan ja toimimaan muiden puolesta. Kaveri pyyhältää kännykkä korvalla ympäri kaupunkia Jessican ohjeden mukaan. Kenttä ei saa häipyä eikä akku loppua, muuten Jessican hukka perii, koska toista puhelua hepulle ei pysty soittamaan, ei ehkä kenellekkään.

Jollain muotoa mieleen tulee Phone Boot ja Speedkin käväisee mielessä jossain vaiheessa. Ihan kelpo jännäri on saatu aikaan. Leffa on täynnä myös erinäisiä huumoripätkiä, jotka ei kumminkaan tunnu liian väkinäisiltä. Kaiken kaikkiaan viihdyttävää katseltavaa. Muutamia epäuskottavia asioita näkee 6600 mallin käyttäjänä, kuten tallennetun videon laatu, mutta hei, tämähän on leffaa eikä mikään dokumentti. Leffasta jää ihan positiivinen maku vaikka se mainokselta hiukan haiskahtaakin.

Kim Basingner on jo ylittänyt viidenkympin rajapyykin, mutta kyllä häntä vielä ihan mielellään katselee. William H. Macy tekee sen mitä parhaiten osaa eli näyttelee hiukan flegmaattista miestä, poliisia tällä kertaa. Chris Evans on melko tuore kasvo. Hän sopii rooliinsa kuin hanska käteen. Onneksi leffan nimi on älytty jättää suomentamatta, "Kännykkä" olisi melko hölmö leffan nimi näin suomalaisittain.

Pisteet:
Arvosteltu: 06.01.2005
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

arska
Ylläpitäjä
647 arvostelua