Celebrity - kuuluisuus (1998)

Lee Simon(Branagh) haluaisi vaihtaa alaa. Ja vaimoa. Ja elämää. Elämää ei voi vaihtaa, mutta vaimon voi jättää ja alkaa kaupittelemaan elokuvakässäriä kaikille silmäätekeville, jotka nyt vaan vastaan tulevat. Romaaniakin voisi kokeilla. Mistä ne kriitikotkaan mitään tietää. Ja kun enää ei tarvi tulla vimeistään kymmeneksi kotiin, niin vieraidenkin sängyillä on nyt lupa pomppia. Tämä on sitä itsensä etsimistä.

Robin Simon(Davis) on opettaja. Mies jättää, mutta toinen(Mantegna) ottaa. Ja tämä uusi onkin pesunkestävä TV-tuottaja. Pian sitä tutustutaan ja rakastutaan. Pomomiehen kautta Robin pääsee myös kokeilemaan ammatinvaihdosta opettajasta TV-kameran eteen, ja tunteet kyseistä ammattikuntaa kohtaan muuttuukin yhtäkkiä päinvastaiseksi. Elämä tuntuu jälleen pyörivän.

Vaikka olen nähnyt tasan kaksi Allenin pätkistä(tämä mukaanlukien) rohkenen silti väittää tämän olevan hieman erilainen, ehkä hitusen vakavampi, veto herralta. Tämä voipi johtua siitä, että Allen loistaa poissaolollaan, joka on, mitä minä tiedän, sangen epätavallista. Ja kaikkihan tietävät kuinka hauskoja päpättävät pikkukaverit voivat olla.

Tämä pätkä kuuluu niihin filmeihin, jotka eivät vaikuta miltään mestariteoksilta, mutta silti niistä löytyy jotain taianomaista vetovoimaa, joka saa unohtamaan ajan ja paikan. Tässä tapauksessa syyt sohvan kuluttamiseen on kuitenkin helppo arvata. Ensimmäinen on näyttelijät. Allen on saanut jollain poppakonsteilla kahmittua samaan leffaan Hollywoodin isot ja vielä vähän isommat pelaajat. Suorituksistaan erityismainetta niittäköön mm. Kenneth Branagh, Judy Davis ja Leonardo DiCaprio, josta allekirjoittanut vakuuttui vasta nyt, että poikahan todella osaa näytellä.

Näyttelijät yksin eivät kuitenkaan tee elokuvaa. Nimittäin toisen syyn on pakko olla improvisaatio. Sillä kun alkaa seuraamaan kenen tahansa ukon tai akan osaa leffassa, siitä löytää tiettyjä pikkuliikkeitä ja -eleitä, joita ei voi millään näyttelijänohjauksella avittaa. Ainoa keino tälläiseen ilmaisuun on improvisaatio, no doubt. Tai no, toinen vaihtoehto voisi olla tietenkin se, että Woody Allen on jonkin sortin jumala tai noitatohtori. Mutta anyway, teki Woody mitä vaan vuokrahevosilleen, se toimii loistavasti, ja on tämän pätkän suola, silli, ja sitruunapippuri. Samperi, kun on luonnollista meininkiä.

Loppu on niitä viisaita, ja tästähän viisastuu katsojakin tajuten, että parempi vaan pitää se pyy pivossa kuin kertoa tarinoita niistä kymmenestä siellä oksalla.

nimimerkki: Sappy

Pisteet:
Arvosteltu: 23.02.2005
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Sappy
Käyttäjä
50 arvostelua

Pläjäys New Yorkissa elävistä itsekeskeisistä ihmisistä, jotka sanovat hyvää päivää tarkoittamatta sitä. Woody Allen, tuo älykköhuumorin ja totuuden tulkki on pistänyt taas oman näköisensä leffan kehiin. Allenin leffat ovat oikeastaan aina olleet sellaisia, että niiden katsomiskynnys on aika korkea, mutta kun leikkiin ryhtyy ei sitä voi lopettaa. Niin kävi tässäkin, paketti piti mielenkiinnon yllä loppuun asti.

Lee Simon on toimittaja, joka haluaa olla käsikirjoittaja. Tämä kokee elämänsä tylsäksi ja katkaisee 16 vuotta kestäneen avioliittonsa saadakseen vipinää punttiin. Heppu heiluu seurapiirielämässä kässärin kanssa yrittäen saada nimiä ideoidensa taakse ja leffaa tuotantoon. Äijällä ei oikein tunnu nappaavan eikä kukaan sano oikeastaan edes suoraa eitä, liukkaista ihmisistä ei tunnu vain saavan mitään otetta. Mies heittelehtii elämän aallokossa ajautuen suhteesta toiseen.

Leen opettajana toiminut Ex-vaimo kokee hermoromahduksen ja kun tämä on käyttänyt vapaudut sairaalasta korttinsa törmää hän unelmiensa mieheen. Vaimo alkaa myös aiemmin niin inhoamansa TV-reportterin työhön ja tuntuu jopa nauttivan siitä saaden auransa hehkumaan.

Leffa tuntuu olevan leikkaus elämästä joka jatkuu lopputekstien jälkeen eteenpäin, mutta kuvaus vain lopetettiin. Pläjäyksessä puhutaan, puhutaan ja taas puhutaan Allenimaiseen tyyliin. Ohjaaja omaa äärimmäistä itseironiaa. Tässä mustavalkoisessa leffassa erään keskustelun repliikeissä haukutaan mustavalkoleffoja tekotaiteelliseksi p**kaksi. Allenihan näyttelee yleensä itse omissa leffoissan, mutta ehkäpä oli hyvä olla näkemättä äijän lärviä tässä. Sen sijaan tähtiä vilisee muuten kyllä kovasti.

Tyypillinen sunnuntai-illan leffa, jolla on hyvä kiristää pään tyhjäkäyntiruuvia ennen työviikon alkua.

Pisteet:
Arvosteltu: 02.12.2001
Katsottu: Kotona

Arvostelija

arska
Ylläpitäjä
647 arvostelua