Cape Fear (1962)

Uudesta, kahden Cape Fear-elokuvasta koostuvasta paketista olin aiemmin nähnyt jo uudemman eli Martin Scorsesen ohjaaman re-maken. Niinpä mielenkiinnon vuoksi pistin DVD-soittimen pyörittämään tätä alkuperäistä, 1960-luvun versiota. Pidän nimittäin edelleen Scorsesen versiota yhtenä kaikkien aikojen hiostavimmista ja jännittävimmistä trillereistä joten kiinnosti miten sitä 1960-luvulla oli osattu.

Kahdeksan vuotta myöhemmin Max Cady (Robert Mitchum) ilmestyy nojaamaan asianajaja Sam Bowdenin (Gregory Peck) auton ikkunaan vapaana miehenä. Sillä reilut kahdeksan vuotta sitten Bowden todisti oikeudessa raiskaaja Cadya vastaan ja voittamalla jutun hän takasi Cadylle pitkät kahdeksan vuotta tiilenpäitä laskien. Näiden kahdeksan vuoden aikana Max oli vankilassa kehittynyt ovelammaksi ja jokaisen päivän aikana mietti kuinka tappaisi Sam Bowdenin. Mutta nyt vapaana miehenä häntä ei estä enää mitään ja Max aloittaa Bowdenin ja tämän perheen vainoamisen tavalla, josta moni voisi menettää sekä malttinsa että järkensä.

Heti alkuun on ilmoitettava, että tämä on kokonaan Robert Mitchumin show. Äijä vetää roolinsa sellaisella luonteella läpi elokuvan, että huhhuh. Ihan oikeat psykopaatit tuo mieleen. Siinä missä hänen kaimansa De Niro kolmekymmentä vuotta myöhemmin teki, Mitchum luo hahmostaan enemmän herrasmiesmäisemmän. Panama-hattu, tyylikkäät vaatteet ja ovelat hymyt sopivina ajankohtina tekevät hänestä yhden kaikkien aikojen konnista.

Gregory Peckin rooli jäi taas vähän mitäänsanomattomasti. Tuntuu vähän, että käsikirjoitus on tahalteen antanut hänen heilua vain "komeana miehenä" eikä suonut hänelle sen enempää tilaa kehittää hahmoaan. Pakko on kyllä myöntää, että Nolte veti roolin paremmin uusintaversiossa.

Bernard Herrmanille musiikkiosastolta on kuitenkin nostettava hattua. Hienot, tilanteeseen sopivat soundit toimivat täydellisesti ja tulevat aina juuri silloin kuin pitääkin. Vähän samanlaisen fiiliksen tuo kuin useimmissa Alfred Hitchcockin elokuvissa.

J. Lee Thompsonin ohjaus on lyhyesti sanottuna ihan hyvää. Hyvin osataan kuljettaa tarinaa ja kamerakulmat ovat hienosti valittuja. Ei siis valittamista.

Sanoisin, että neljä osumaa viidestä lienee osuva määrä. Mustavalkoisuus haittasi aluksi hieman värileffoihin tottunutta tiiraajaa, mutta loppua kohden kantautuikin ihan hyväksi ratkaisuksi. Mitchum kantaa leffan tunnelmaa ja paremmilla sivuhahmoilla sekä käsiksen fiksauksella olisi voitu saada täydet pisteet ainakin täältä suunnalta. Häviää uusintaversiolleen, mutta silti trillereiden kärkikastia.

nimimerkki: JohnRambo

Pisteet:
Arvosteltu: 06.11.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

JohnRambo
Käyttäjä
63 arvostelua

Mielisairas ja äärimmäisen häiriintynyt hakkaajaraiskaajamurhaaja Max Cady (Robert Mitchum) vapautuu juuri 8 vuoden vankilaistunnoltaan. Vankilaan hänet passitti asianajaja Sam Bowden (Gregory Peck). Cady on ottanut elämäntehtäväkseen viedä Bowdenilta nirrin, mies vaan ei tainnut tykätä tiilenpäiden laskemisesta. Hän aloittaa Bowdenin kanssa raastavan hermopelin, vainoaa tämän perhettä (Polly Bergen ja Lori Martin) sekä myrkyttää jopa perheen koiran. Bowden ei tästä pidä, vaan yrittää kaikin keinoin löytää todisteita Cadyn syyllisyydestä ja passittaa tämän takaisin linnaan. Cady on kuitenkin liian ovela, eikä häntä vastaan tahdo löytyä mitään todisteita. Bowden yrittää vapautua piinaajastaan kaikin mahdollisin keinoin ja lopulta suunnittelee tälle ansan Cape Fear-niemelle. Loppu onkin sitten legendaarista ja niin maan piinaavaa hiiviskelyä pusikoissa sekä muussa "viidakossa"...

Huhhuh... Puoli tuntia sitten katsoin loppuun Cape Fear-nimisen elokuvan. Se eteni hitaasti ja varmasti kohti loistavaa loppuaan, levitellen matkalle jännitystä ja ehkä hieman kauhuakin. Pelottava se ei kuitenkaan ole, vaan äärimmäisen jännittävä ja piinaava.

Ostin Anttilasta Cape Fear-doublepackin, joka sisältää Thompsonin sekä Scorsesen versiot elokuvasta. Scorsesen versiota en ole vielä katsonut, mutta alkuperäinen versio iski ja kovaa! Näyttelijöiden mahtavat roolit + upea ohjaus + loistava musiikki + loppukohtaus = jotain erittäin mahtavaa, jota tekee mieli katsoa yhä uudelleen ja uudelleen.

Näyttelijöitä pitää ylistää erikseen, niin hienosti he roolinsa hoitavat. Erityisesti pitää kehua Robert Mitchumin mah-ta-van lois-ta-vaa roolia Max Cadynä. Noin skitsoa, hullua ja loistavaa roolisuoritusta ei 60-luvulla nähty. Lukuunottamatta tietenkin Dollari-trilogiaa sekä Huuliharppukostajaa. Saas nähdä yltääkö uusintaversion Roope De Nirokaan samalle tasolle. Myös Gregory Peck näyttelee loistavasti Sam Bowdenia. Mies näyttelee erittäin realistisesti ja hienosti, mutta Mitchumin tasolle ei hän yllä. Naisnäyttelijät näyttelevät myös hyvin, varsinkin Samin tytärtä esittävä Lori Martin.

Eli: Cape Fear on loistava leffa, jota suosittelen ehdottomasti kaikille hyvien trillereiden ystäville, ja jotka eivät mustavalkoisuudesta välitä.

nimimerkki: Jope Pitkäviha

Pisteet:
Arvosteltu: 31.10.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Jope Pitkäviha
Käyttäjä
36 arvostelua

"Petoa vastaan on taisteltava pedon ottein", ja niinhän amerikkalainen juristi Sam Bowden (Gregory Peck) lopulta joutuu tekemäänkin, kun kahdeksan vuotta linnassa kärsinyt tyyni - mutta niin pelottava - Max Cady (Robert Mitchum) palaa maisemiin ja aikoo kostaa Samille, koska tämä passitti hänet linnaan kauan sitten. Cady ei aio kuitenkaan kostaa itse Samille, vaan kosto tulee Samin vaimon Peggyn (Polly Bergen) ja teini-ikäisen tyttären Nancyn (Lori Martin) kautta. Max seuraa perhettä joka paikkaan, eikä aio jättää heille mielenrauhaa. Hän mm. tappaa perheen koiran ja ahdistelee tytärtä henkisesti, mutta lainpykälien ja palkkaamansa huippujuristin avulla Max onnistuu pitämään itsensä kuivilla kivillä. Samin pinta kiristyy, kunnes lakipykälillä ei ole lainkuuliaiselle juristillekaan enää mitään merkitystä. Hän suunnittelee ansan parin poliisin kanssa Cape Fearin joelle, jonne Max houkutellaan nitistettäväksi ja tuska lopetettavaksi.

John D. MacDonaldin "The Executioners"-novellin ensimmäinen filmatisointi on Scorsesen aggressiivisempaa versiota hivenen verran parempi. Jännityksen luomiseen ei tarvita väkivaltaisia otoksia. Bernard Herrmannin yksinkertainen, mutta painostava musiikki luo sopivasti tunnelmaa. Cape Fear on tiivistunnelmainen trilleri, jota täydentävät Peckin ja Mitchumin hienot roolisuoritukset. Mitään maailmaa mullistavaa ei nähdä, mutta kyseessä on kuitenkin selvästi keskitasoa parempi elokuva. Jännitys kohoaa portaittain aina Cape Fearilla käytävään hyytävään finaaliin saakka.

Arvostelukappaleena olleen nauhan kuvalaatu ei ollut mitään nautittavaa katseltavaa, mutta nuhruinen VHS-nauha selittänee sen. Varsinkin elokuvan loppupuoli pimeillä joen reunoilla oli mustavalkoisen kuvan ja kökön kuvalaadun takia vaikeaa seurattavaa. DVD -version kuvalaatu sen sijaan on kuulemani mukaan aika puhdas. Markkinoilla on myynnissä Twin-pack, josta löytyy sekä J. Lee Thompsonin että Martin Scorsesen versiot, sekä runsaasti ekstramateriaalia. Suosittelen ostamaan tai katsomaan vertailun vuoksi molemmat elokuvat.

nimimerkki: Low Rider

Pisteet:
Arvosteltu: 05.06.2004
Katsottu: VHS

Arvostelija

Low Rider
Käyttäjä
40 arvostelua