Caligula (1979)

Teosta voi pienellä varauksella suositella outona extreme-kokeiluna.

Caligula, maailman pahamaineisimpia elokuvia, jota on syytetty milloin mistäkin, ja josta on leikattu monissa maissa jopa tunti mammuttimaisesta kestosta pois, on nyt Suomessakin uuden videolain myötä saatavilla leikkaamattomana, ja vieläpä tavallista halvempaan hintaan. Onko tässä surullisen kuuluisassa, osin Penthouse- pornolehden tuottamassa ja ohjaamassa pläjäyksessä mitään elokuvallista sisältöä vai latistuuko se pelkäksi tympeäksi ja banaaliksi veri- ja porno-opperaksi, johon on lähinnä muodon vuoksi kyhätty jonkin sortin juonikin?

Rooman keisari Caligulan tarina taiaa olla edes hieman tuttu jokaiselle, joka ei ole yläasteen hissantunnilla nuokkunut. Eletään 30-40-lukua. Valtavan Rooman valtakunnan sisällä kuohuu, ja keisarit, jotka hankkivat itselleen useita vihamiehiä politiikasta, saattavat herätä seuraavana päivänä puukko persiissä. Näin käy myös Tiberiukselle (Peter O' Toole), ja keisarin ja Jumalien pojan paikan saa sukulaispoika Caligula (Malcolm McDowell). Valta on tunnetusti erittäin turmelevaa, ja on erityisen kohtalokasta ojentaa suuren imperiumin ohjakset nuorelle pojankoltiaiselle, jonka päässä pyörivät lähinnä naiset ja rento elämäntyyli.

Odotetusti pian alkaa miehellä iso pyörä heittää ja hän käyttää arvovaltaansa mitä hirveimmin seuraamuksin, mm. tappaa ja raiskaa ihmisiä mielensä mukaan. Heppu myös nimittää hevosensa senaattoriksi, pakottaa senaattorien vaimot ja tyttäret työskentelemään valtiollisessa bordellissa, yrittää mennä naimisiin oman sisarensa kanssa etc. Eihän tällainen peli kauaa vetele.

Caligula on ehkä elokuvahistorian ristiriitaisin teos. Aluksi lähdettiin tekemään historiallista elokuvaa hieman "vapaammassa" ja taiteellisemmassa hengessä, mutta Penthouse- mies Bob Guccionen tultua kuvioihin mopo karkasi käsistä. Mammuttimainen projekti kesti valmistuakseen neljä vuotta ja ensi-illassa tähdet McDowell, O' Toole ja John Gielgud olivat raivoissaan Guccionelle hänen ympättyään sekaan täysin asiaankuulumattomia hardcore-pornoilukohtauksia. Kannessa varoitetaan että teosta ei suositella herkkänahkaisille ja se oikeasti pitää nyt paikkansa. Caligulassa alastomuutta on oikeastaan jokaisessa kohtauksessa ja aitoja akteja vilisee siellä sun täällä, useimmiten ne ovat vieläpä juonesta täysin irrallisia. Ota Gladiaattorista kaikki toiminta ja korvaa se pornolla ja kerro kahdella, saat Caligulan.

Elokuva on kuitenkin paljon muutakin, mm. Malcolm McDowellin häikäisevä roolisuoritus nimiosassa. Tämä voittaa jopa Kellopeliappelsiinin pääroolin uskomattomalla eläytymisellä. McDowellin sekoiluja toljottaessa katsojaakin alkaa väistämättä puistattaa. Musiikki ansaitsee myös erikoismaininnan, klassiset sävelet toistavat absurdin hienosti valkokankaan tapahtumia. Aikakauden miljöö on toteutettu jokseenkin hulppeasti, kuten myös mammuttimaiset lavasteet mutta eihän tätä tietenkään pidä vakavasti ottaa, täysin fiktiivinen teos on (syystäkin) kyseessä. Varsinkin massiivinen päänkatkaisukone on todellisen elokuvafriikin pakko nähdä. Hieno juoni vallanpitäjän sekoamisesta kuitenkin väistämättä vesittyy mukaan ympätyn aikuisviihdekaman vaikutuksesta, mikä on sääli.

Caligula ei missään nimessä ole hyvä elokuva, mutta kun unohtaa pornon ja keskittyy itse elokuvaan, ei siinä loppujen lopuksi ole paljon mitään erityisen huonoakaan. Käsikirjoitus on mielenkiintoinen ja sitä tukee hienosti McDowellin upea rooli. Alhaisesta arvosanasta huolimatta teosta voi pienellä varauksella jopa suositella vannoutuneille elokuvafanaatikoille eräänlaisena outona extreme-kokeiluna. Te, joille elokuva on vain pelkkä viihteenmuoto monien joukossa, skipatkaa tämä raina suosiolla. Sama koskee kristillisdemokraatteja, (henkisesti) pikkulapsia, sosiaalialan työntekijöitä ja elinkautisvankeja.

John Lennonjohto
Käyttäjä, 106 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 30.03.2004
Katsottu: DVD

Elokuva voisi olla hyvä, mutta porno tekee tästä yököttävän.

En ole koskaan ollut hirveästi kiinnostunut koulun historian tunneista, joten en mene sanomaan, että tuntisin mitenkään Rooman aikakautta. Mutta ennen kuin lähdin Caligulaa katsomaan, tarkistin netistä lukemalla kyseisen henkilön elämänvaiheista, jotta olisin mahdollisimman tietoinen, mitä odottaa elokuvalta. Tämä oli silti melko odottamaton monesta elokuvassa esiintyvästä syystä, jotka minä kohta mainitsen.

Caligula oli siis vuosina 37–41 Rooman keisari - ikävä kyllä myös oiva esimerkki ihmisestä, mitä ei saisi ikinä laittaa noin korkeaan asemaan. Caligula sattui olemaan niin pipi päästään, että katsoja ihan järkyttyy ja alkaa miettimään, millaisia ihmishirviöitä rakas maamme on päällään kantanut.

Caligula piti sisällään jotain hyvää, mitä historialliselta pätkältä voi odottaa. Tunnelmaan päästään mukaan hienon musiikin ja komean ohjaustyön saattelemana. Leffa on myös toisinaan mukavan ahdistava ja kolkko veren lentäessä (ihmekkös tuo, Rooman aikakauttahan tämä on). Näyttelijät ovat myös täydellisiä, joista vain Malcolm McDowell on silmiä hipova karmaisevan Caligulan roolissa. Häntä jaksaa katsoa vaikka tunti tolkulla, aiheuttaen saman reaktion kahdeksan vuotta aikaisemmin ilmestyneessä Kubrickin Kellopeliappelsiinissa. Mitään ei siis voi olla pielessä?

Tuohon kysymykseen voi vain sanoa, että täysin väärä vastaus! Elokuva voisi olla hyvä, mutta porno tekee tästä yököttävän. Tuntuu kuin katsoisi ylipitkää pornoleffaa historiallisessa muodossa, ja sekös sitten häiritsee pysyä tunnelmassa mukana. En yhtään ihmettele, jos näyttelijät inhosivat tätä ja lähes koko maailma inhosi tätä. En yhtään ihmettele, jos tämä on ollut kymmenissä maissa bannattuna, vapauduttuaan kumminkin 2000-luvun alkupuolella Suomessa sensuurin kylmistä kahleista.

Kun Caligula on katsottu loppuu, jäi hiukan paha maku suuhun. Leffa oli hyvin erikoinen tapaus, sillä se olisi muuten ollut kaikin puolin hyvä, sillä siinä oli paljon hienoja kohtauksia. Leffaa vaan ei tahdo enää katsoa kaiken sen näyn jälkeen. Kuka muka haluaa katsoa yli kaksi tuntia sukupuolielimen leikkaamista ja seksiorgioita ja alastomuutta? Allekirjoittanut tuntee itsensä sairaaksi sitä vain pelkästään ajattelemalla, joten tästä tulee kunnon rokotus pisteiden kohdalla.

Jos aikuisviihde kiinnostaa, voit pitää tästä.

Blairoid
Käyttäjä, 57 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 26.01.2009
Katsottu: Kotona

Jos pystyt suhtautumaan elokuviin elämäntapana ja taidelajina, voin suositella Caligulaa.

Elokuvaa ei suositella herkkänahkaisille, näin DVD:n kansi julistaa. Eikä turhaan, Caligula esittelee ihmismielen perverssiot, jotka ovat jotenkin liitettävissä väkivaltaan tai pornoon. DVD-versioon on vielä leffakamaan verrattuna lisätty otoksia, jotka menneiden vuosien sensuuri blokkasi pois. Caligulan katsominen vaatii asennetta, jossa on parasta unohtaa yksityiskohdat ja keskittyä kokonaisuuteen.

Caligula oli ajanlaskumme alun Rooman keisari ja madman. Orgiat ja äkkinäiset päähänpistot leimasivat eloa. Ukko nimitti itsensä jumalaksi ja hevosensa senaattoriksi. Jos jonkun naama ei miellyttänyt tai jonkun vaimo päinvastoin miellytti, saattoi ukkeli kädenojennuksella pistää asiat omasta mielestä järjestykseen. Homoilu, insesti, sukurutsa, orgiat, sadistiset kidutukset, raa'at murhat... konstit olivat monet. Ja kun asiat esitellään elokuvassa kursailematta lähikuvina, katsoja ei todellakaan pääse helpolla.

Elokuvan takana on osaltaan tuottajan ominaisuudessa Penthouse-toimittaja Bob Guccione, joka liitti vastoin ohjaajan ja näyttelijöiden tahtoa Penthouse-mallien HC-pätkiä kokonaisuuteen. Suurin osa näistä pätkistä leikattiin aikoinaan pois, mutta nyt ne ovat mukana DVD-tykityksessä. Tuskin nykypäivänä vastaava tuottajan diktaattoriotteet ovat mahdollisia, jos mukana on yhtään aikansa superstaraa ohjaaja-, käsikirjoittaja- tai näyttelijäportaassa.

Back to konaisuuteen. McDowell vetelee loogisen jatkon Kellopeliappelsiinille. Jos Malcolm on "selväjärkinen", niin hänelle täydet pointsit osasta Caligulana. Sama pätee Peter O'Tooleen ja naispääosien esittäjiin. Mielummin kuin elokuvasta, puhuisin Caligulan tapauksessa ihmiskäyttäytymisen ja äärirajojen hakemisen tutkielmasta valkokankaalla. Vastaavia nykytuotoksia on tullut mm. Tanskanmaalta Lars von Triereltä.

Kenellekö Caligula?
Oikeille leffaihmisille. Jos verrataan urheiluun, niin oikeaa extremeä ei ole, jos kerran hyppää tandemhypyn laskuvarjolla tai laskeutuu firman elämysmatkalla viisi metriä kalliota alas. Oikealle extreme-ukolla seikkailu on elämäntapa. Eli jos kerran on vilkaissut Sarah Youngin pornoleffan, turha pistää lantteja Caligulaan. Sen sijaan jos pystyt suhtautumaan elokuviin elämäntapana ja taidelajina, voin suositella Caligulaa. Kunhan vain et ole herkkäuninen etkä saa vaikutteita leffoista - eikä sinulla ole krapulaa.

Viljami
Ylläpitäjä, 218 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 02.01.2002
Katsottu: DVD