Bruce - taivaanlahja (2003)
- Alkuperäinen nimi:
- Bruce Almighty
- Tuotantovuosi:
- 2003
- Ohjaajat:
- Tom Shadyac
- Pääosissa:
- Jennifer Aniston, Jim Carrey, Morgan Freeman
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 102 min
- Genret:
- Komedia
- Elokuvasarja:
- Bruce - taivaanlahja, Evan taivaanlahja
Voi Jim Carrey, mitä menit tekemään! Komediamestarin korokkeelle, muiden yrittäjien pään yläpuolelle kohonneelta viihdyttäjäveteraanilta en tällaista soopaa olisi odottanut. Valehtelija Valehtelijan ja muiden vanhojen legendojen tasosta tullaan iso pudotus alaspäin, puhumattakaan nerokkaan Truman Show:n oivalluksista.
Idea toimittajasta (Carrey), joka saa hetken leikkiä Jumalaa, on idioottimainen. Puolikivaa ja muka opettavaista, paasaavaa tarinaa on joukossa pieni pätkä, loppu roikkuu Jim Carreyn improvisoinnin varassa, muttei kasvonvääntelykään suju parhaiden päivien malliin. Parhaat naurut tulevat Jumalana olemisen rankkuudesta, ja toimittajakollegan uran tuhoamisesta.
Morgan Freeman näyttelee itse Jumalaa, joka antaa tehtävänsä hetkeksi kuolevaisen harteille, ja Jennifer Aniston on maailmaa hallitsevan taviksen rakas. Jennifer roikkuu matkassa jotenkin hankalan oloisena, Frendien Rachelin ja huonouden välimaastossa, jatkaen perinteeksi muodostunutta Frendit-näyttelijöiden huonojen elokuvakokeilujen sarjaa.
Toivottavasti tämä elokuva on Jim Carreyn hienossa komediaputkessa vain yksi välityö, josta on hyvä ponnistaa kasvoja väännellen ylöspäin. Kassoja kulttielokuvien maineella kilkatettiin nätisti, mutta pitkään ei sekään kestä, jos tällaista koukutonta kamaa valkokankaalle syljetään. En voi monista hyvistä hetkistä huolimatta suositella, sillä niin vähissä todelliset huumorikohtaukset olivat.
Ohjaaja Tom Shadyacin ja koomikkomaestro Jim Carreyn edellinen kollaboraatio Liar Liar oli poskettoman hauska sekoilu, joten odotukset tätä Bruce Almightya kohtaan olivat suht katossa. Harmittavasti tekijöiltä on kuitenkin ideat loppuneet kesken ja varsinkin käsikirjoituksen heikkous yllätti täysin.
Carrey esittää itsetunto-ongelmista kärsivää reportteria Brucea, joka tuntee kokevansa hirvittävää vääryyttä jokapäiväisessä elämässään, vaikka miehen asiat ovat oikeastaan ihan mallillaan. Kamelin selkä katkeaa, kun Brucelta menee arvostettu uutisankkurin virka sivu suun. Bruce kilahtaa, ja haukkuu kaikki ja kaiken ympärillään. Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä mies intoutuu parjaamaan itseään Jumalaa. Tunteenpurkauksella on arvaamattomat seuraukset, sillä Yläkerran Ukko saa tarpeekseen Brucen kitinästä, ja päättää antaa kaikki voimansa asennevammaisen reportterin käyttöön.
Bruce Almightyn suurin ongelma on se, että leffa ei onnistu olemaan kovinkaan hauska, eikä varsinkaan tarpeeksi oivaltava. Hauskimmat vitsit nähtiin jo trailerissa, joten elokuvaa katsellessa pettymys kasvaa minuutti minuutilta. Hieman yllättäen Carrey ei vastaa elokuvan parhaista nauruista, vaan tämä kunnia kuuluu veteraani Morgan Freemanille, joka selvästi viihtyy Jumalan roolissaan. Itse asiassa DVD-ekstrojen joukosta löytyvät poistetut kohtaukset ja pilalle menneet otokset hauskuuttavat enemmän kuin itse elokuva.
Sivuosassa pyörii myös Jennifer Aniston, mutta hänen tehtäväkseen jää lähinnä söpöily ja tapahtumien sulostuttaminen. Kyseenalaisen erityismaininnan ansaitsee myös elokuvan soundtrack, jolta löytyy mm. Fatboy Slimin ja Avril Lavingnen kaltaista ärsyttävää radiopoppia.
Perusvarmaan jenkkityyliin elokuvaan on väkisin ahdettu moraalista sanomaa, jota tuputetaan ajoittain jopa kiusallisen alleviivaavasti. Periaatteessa Bruce Almighty on tasainen kolmen tähden komedia, mutta hukattu potentiaali sapettaa sen verran, että lopullisesta arvosanasta on pakko pudottaa puoli pongoa. Bruce Almighty on keskivertoa palloilua, jota en kyllä menisi suosittelemaan muille kuin niille aivan paatuneimmille Carrey-faneille.
nimimerkki: esimies
Bruce Nolan(Jim Carrey) on uutistoimittaja, jolla asiat voisi mennä paremminkin. Kilpaileva heebo pöllii kaikki parhaat jutut, hän saa lopulta potkut kun sekoaa suorassa lähetyksessä, latinojengi pieksää hänet, auto menee lehmänpaskaksi ja lopulta riita tyttöystävän(Jennifer Aniston) kanssa. Brucie-poju kääntyy lopulta syyttämään Jumalaa. Jumala kuulee vi**uilut ja päättää tehdä Brucelle kokeen. Jumala(Morgan Freeman) antaa Brucelle Jumalan voimat, jotta tämä voisi nähdä hoituuko homma paremmin hänen käsissään. Bruce lähtee Snapin kappale "I`ve got the power" mielessään, mutta Jumalan olo ei ole aina helppoa...
Elokuva oli jumalattoman suuri box office-hitti jenkeissä. Ei kai vain jopa Carreyn tuottoisin leffa? Kumminkin, olin odottanut tätä jo niin kauan, koska mainoksetkin telkkarissa olivat niin mukaansa tempaavia, että... Leffa tuli katsottua ja täytyy sanoa, että tuo ihan sitä perus-Carreyta. Naurattaa niin maanper**leesti. Kuminaamojen kingi on parhaimmillaan tällaisessa.
Elokuvan on ohjannut Tom Shadyac, joka oli ohjannut jo monta muutakin Carrey-leffaa. Hän osaa hommansa. Siitä ei voi yhtään moittia. Kaikkea alapäähuumoria, naaman vääntelyä, hassuja ääniä, asioita joita vähiten odottaa(Ei piilokameraa) ja ironisia keskusteluja "Jumalan kanssa. Säälittävä moraaliopetuskin on tullut tungetuksi, mikä latistaa tunnelmaa. Mikä pointti on laittaa moraalinen opetus Carrey-leffaan? Ace Venturoissa niiltä vältyttiin... Muistaakseni.
Jim Carrey on LUONNOLLISESTI se heppu, joka loistaa. Hän saa lähes kaiken ajan valkokankaalla ja jälleen kerran kaikki kikat ovat käytössä. Niitä on turha ruveta luettelemaan, mutta yksi todella hauska ja mainitsemisen arvoinen juttu Clint Eastwood. Miettikää itse mitä tarkoitan tällä. Morgan Freeman... Miten tämän nyt sanoisi... Hän ON Jumala. Juuri tuollaisia lempeitä kasovja ainakin minä tästä lähtien odotan taivaanportilla, jos nyt sinne edes pääsen. Hän ei tietenkään ota osaa "anaalihuumoriin" mutta ironia räiskyy hänessä. Oiva kilpailija Carreyn rinnaalla. Kaksi 190-senttistä tyyppiä. Huh, huh.
Sivuhahmot eivät niinkään yhtä tyhjän kanssa. Jennifer Aniston yrittää näemmä heittää Rachel-viittaansa pois hankkimalla elokuvarooleja. Jos tiiraa frendejä niin esim. David Schwimmerin rooli Taistelutovereissa oli todella surkeata katsottavaa. Aniston ei ole kumminkaan yhtä takertunut frendeihin. Muut näyttelijät ovat ihan OK. Mitään ihmeellisia sivurooleja ei löydy.
Siis, jos olet älyllinen kääpiö ja tykkäät kikattelusta ja tahdot kuulla Jumalan kuulla "Aaalrighty Then!" katso tämä. Moraaliopetusta lukuunottamatta tämä on mahtava komedia. Ja Carrey on myös tietenkin ihan hyvä.
"Back to you fuckers!"
TV-toimittajan haaveena on päästä uutisankkuriksi. Harmillisesti journalistin painolastina on huumorimiehen maine ja sitä myöden uskottavuusongelma. Miten Amerikan Mika Tommolasta voisi tulla uutisten kevennysosioiden toimittamisen sijaan sliipattu TV-kasvo? Kykyjen näyttötilaisuus tulee suoran lähetyksen myötä kohdalle, mutta kesken kaiken maailma romahtaa kun korvanapista kajahtaa tieto, että lipevä kilpailija on vallannut ankkurin tuolin. Siinä ei auta kuin Yläkerran Pojan apuun kutsu, joka yllättäin kuuleekin kurjan valituksen. Niinpä toimittajalle annetaan määräaikainen kyky ohjailla kohtaloita ja tapahtumia.
Jim Carrey ankkurin paikasta haaveilevana toimittajana on osassaan omimmillaan. Paluu parin vakavamman roolin jälkeen fyysisen huumorin pariin oli paikallaan. Selvästi ukkelillle on annettu vapaus toteuttaa itseään. Ja kieltämättä leffa porskuttaa Carreyn vääntelyn ja keekoilun varassa. Tässä tapauksessa homma toimii, varsinkin kun vastapainona on Ison Pojan osassa vakaa ja seesteinen Morgan Freeman. Jennifer Aniston toimittajan avokkaana tekee sen minkä yhden miehen show'n varjossa voi tehdä.
Itse tarinalla ei ole rima ollut kovin korkealla. Jos mies saa Jumalan valtuudet muokata menoa, niin olisi luullut mielikuvituksen tuottavan muutakin kuin tuulen puuskalla naisten hameiden noston aiheuttamisen tai vaimokkeen rintojen turvottamisen. Ei silti etteikö mainitut teot olisi toivottavia, mutta aiheesta olisi voinut veivata samalla meiningillä jotain omaperäisempääkin.
Kaikkiaan leffa on piristävä kokemus, ja tässä leffatyypissä Carrey on suvereeni. Turha syväluotaava viisastelu on syytä unohtaa, ja on parempi kun antaa hartioiden yläpuolisen osan olla nollilla ja senkun hekottelee mukana. Luulenpa että kampe löytää tiensä vielä DVD:nä hyllyn kokoelmiin.
Jim Carrey palaa siihen mitä osaa parhaiten -komediaan ja siinä hän pärjää parhaiten. Vaikka ukko on todistanut osaavansa muutakin kuin naamansa väännellä. Bruce -Taivaanlahjassa Carrey palaa tavaramerkkiinsä eli naaman vääntelyyn. Ja hyvä näin.
Jim Carrey on Bruce Nolan, tyhjänpäiväinen TV-reportteri, joka tekee hauskoja juttuja mutta Bruce ei ole tyytyväinen tilanteeseen. Hän haluaisi olla uutisankkuri. Mutta eräänä päivänä kaikki menee pieleen: Bruce saa tietää, että hänestä ei tule seuraavaa uutisankkuria, joten tietysti se pistää hermoon. Jolloin suorassa tv-lähetyksessä hän saa raivokohtauksen, jonka kautta hän saa potkut ja vieläpä joutuu latinolaisjengin hakattavaksi. Tästä kaikesta plus muusta hän valittaa Jumalalle ja pyytä että Jumala tekisi jotain edes jotain mistä hän pitäisi. No, Brucen valituksiin vastataan.
Parin homman kautta hän päätyy Jumalan eteen (Morgan Freeman) ja antaa voimansa Brucelle. Ja siitä seuraa hauskoja hetkiä, jossa naurua on vaikea pidätellä. Bruce käyttää voimaansa mm. kasvattaakseen tyttöystävänsä (Jennifer Aniston) rinnat isommiksi, kostaa latinolaisjengille, nostattaa seksikkään naisen hametta, että näkisi vilauksen pepusta ja muuttaa romuautonsa vauhtihirmuksi jne.
Bruce -Taivaanlahja on hauska elokuva, jota jaksaa katsella uudelleen ja uudelleen vaikkapa Jim Carreyn takia. Carrey on loistava roolissaan (vaikka ei yllä parhaimpiin suorituksiin mitä on nähty) ja hänen naaman vääntelyä jaksaa katsoa. Onhan Carrey aikamme parhaimpia komedianäyttelijöitä. Morgan Freeman tuo elokuvaan uutta puhtia. Valkoiseen pukuun puettu Morgan Jumalana on näky, josta ei voi sanoa kuin, että Freeman on kuin Jumala. Jennifer Aniston ei pysty vakuuttamaan ja rooli jää tyssähtäväksi. Elokuvan loppu on täysin arvattava mutta siitä voi syyttää käsikirjoitusta. Ohjaus toimii kaikin puolin.
No elokuva olisi varmaan jäänyt katsomatta ilman että siinä olisi ollut Carreytä. Mutta nähtyäni sen voin todeta reilusti, että se on hauska. Mutta jos ei pidä Carreysta tai naamanvääntelystä ei homma toimi, muille elokuva varmasti naurattaa.
Jim Carreyn esittämä Bruce Nolan on TV-reportteri, jolle osuvat kuin ihmeen kaupalla jutut joita muut eivät huolisi edes tuplapalkasta. Hän tekee uutiskevennyksiä. Ei kevennyksissä sinänsä mitään vikaa ole, mutta Brucella on tähtäin korkealla eikä hän usko voivansa käyttää todellisia lahjojaan kevennyksiä tekemällä. Suhde Gracen (Jennifer Aniston) kanssa rakoilee myös pahasti.
Kun kaikki on juuri kaatumassa päälle, saa hän odottamatonta apua varsin korkealta taholta, itse Jumalalta (Morgan Freeman). Bruce on syytellyt ongelmistaan Häntä, joten Hän antaa Brucelle mahdollisuuden toimia paremmin. Bruce saa käyttöönsä Jumalan voimat. Itsehyväinen Bruce tuhlaa voimiaan alkuun vain itsensä hyvinvoinnin turvaamiseksi, eikä muidenkaan auttaminen tunnu olevan helppoa. Pian on kaikki yhä enemmän sekaisin...
Jim Carreylle sopivat parhaiten irvailueokuvat, joissa naamaa väännellään oikein kunnolla. Tämä elokuva tarjoaa hänelle mahdollisuuden käyttää tätä lahjaansa hupireportterin muodossa, mutta muuten vääntelyn olisi voinut jättää (tätäkin vähää) vähemmälle. Mukavan asiallinenkin puoli Carreystä paikoin löytyy.
Morgan Freeman on kuin luotu itse Herraksi. Hänen hiljainen huumorinsa ja tumma äänensä ovat omiaan värittämään isällisen rauhallista olemusta. Jennifer Aniston ei puolestaan hetkauta suuntaan eikä toiseen. Ehkäpä hän on liian sidottu Frendiksi, eikä vielä pääse kuvastaan irti.
Elokuva ei kavahda rajoja, mutta ei silti tee mielestäni pilkkaakaan taivaallisista asioista. Juuri sopiva sekoitus ivaa niin korkeuksiin kuin meihin omahyväisiin ihmisiinkin tekee elokuvasta hyvän.
nimimerkki: Horungi
Arvostelija
Horungi
Vieras























































