Braveheart - taipumaton (1995)
- Alkuperäinen nimi:
- Braveheart
- Tuotantovuosi:
- 1995
- Ohjaajat:
- Mel Gibson
- Pääosissa:
- Brendan Gleeson, Mel Gibson, Patrick McGoohan, Sophie Marceau
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 171 min
- Genret:
- Draama, Toiminta, Sota
Keskiarvo
Arvostelut (5): 
Pikatuomiot (369): 
Oma pikatuomio
Jos Mel Gibsonin pitäisi filmata Halinallet-elokuva, sekin varmasti sisältäisi mahtipontista musaa, patriotismia sekä raa’an kidutuskohtauksen…
Mutta protestointi seis heti alkuunsa. Myönnettäköön, että gibsonismi (valtaisa paatos, tuska, hiki, veri, kyyneleet, huudot, kavaluus, hyvän ja pahan alleviivattu paini) lyö välillä vasten kasvoja kuin kilttiin pukeutuneen miekkosen miekka engelsmannia, mutta eeppisen jöötin, taipumattoman Braveheartin, ansiot ovat tyystin muualla.
Braveheart on tarkoituksella tehty niin isoksi, että sen tarkka pureminen on työlästä, sen sijaan nautittaessa pelkkänä elokuvan satutarinana, elämää suurempana sankaritarinana, Gibsonin jengi on värjännyt totuuden pienoisista palasista komean fiktiivisen eeppoksen, jossa yksi mies johtaa skotlannin vapaustaisteluun suurta ja mahtavaa Englantia vastaan. Ja minkäpä muun ellei kadotetun rakkauden voimalla.
Joku voisi sanoa, että suureksi rakkaustarinaksi William Wallace ottaa menetykset turhan rennosti, mutta, p*rkele, mieshän pistää noin satatuhattamiljoonaa miestä palasiksi vain menetystensä ja unelmien tähden. Taistelukohtaukset jäävät ehkä Pete Jackinpojan TSH-suuruudenhulluuden varjoon, mutta eivät kyllä pahasti. Oma kaunis lukunsa on prinsessojen ja sotureiden tarinan taustalla soiva James Hornerin musiikki, jossa ei säkkipilleissä säästellä.
Braveheart ei ole sika säkissä, ei edes vinosointu säkkipillissä, vaan puhtaasti suuruudenhulluuteen pohjaava, mutta ennen kaikkea toimiva, elokuva. Miestä siivutaan K16-leiman arvosta, ilman että meno näyttäisi varta vasten väkivaltaefektiä hakien, joskin jo mainitussa kidutuskohtauksessa ollaan rajoilla. Toisaalta mitä Jeesus (Gibsonin leffassa), niin sitä Mel perässä. Olkoonkin, että herra ohjaaja/päästara vaikuttaa nykyään lipsuneen jo yli ymmärryksen äyräitten, niin Braveheart jää niin puvustukseltaan kuin 1200-luvulle sijoittuvan taistopaatoksensa osalta historiankirjoihin. Yli viritetty patriotismi menee läpi puolestaan aikasijoittelun takia, ei muuten. Sitä paitsi kiltti kilttimieskin (Hameet korville, skotti!) suutahtaessaan voi olla arvaamaton tapaus. Ainakin kun vaa’assa ovat rakkaus ja vapaus.
Pisteet:
Arvosteltu: 25.07.2008
Katsottu: Kotona
Englantilaisten takia Skotlantilainen William Wallace menettää isänsä jo nuorena poikana. Williamin setä, Argyle, kasvattaa hänet kaukana Williamin kotipaikasta. Vartuttuaan aikuiseksi William kuitenkin palaa lapsuudenkyläänsä. Hän rakastuu kauniiseen nuoreen neitoon, Murroniin, ja pian he jo menevät naimisiin. Englantilaiset kuitenkin teloittavat Murronin, jonka seurauksena masentunut William päättää koota sotajoukon, aloittaakseen valtataistelun englantia vastaan. William pyrkii tällä saamaan vapauden Skotlannille.
Kieltämättä Mel Gibsonin rooli ohjaajana epäilytti suuresti, sillä itse olen häntä vain näyttelijänä tottunut näkemään. Tästä huolimatta Braveheart on mahtava teos, joka ei jätä romantikkoja eikä toimintaelokuvien tapittajiakaan kylmäksi. Elokuvassa on selvästi panostettu jokaiselle osa-alueelle riittävästi. Se ei sorru missään vaiheessa klisemäisyyteen, joka on ilmiömäisen hienoa, varsinkin kyseistä kategoriaa ajatellessa.
Lopussa esiintyvä Williamin ja Ranskan kuningattaren välille rakennettu romanssi toimii upeasti, vaikka rakkauden kukoistaminen jää vähille, mikä tekee asiasta ovelan positiivisessa mielessä.
Mel Gibson tekee uransa parhaimpiin roolisuorituksiin kuuluvan tempun esittämällä kuuluisaa taistelijaa, William Wallacea. Muut näyttelijät tekevät työtään myöskin loistavalla tasolla, kuten kuningas Edward pitkäjalkaa näyttelevä Patrick McGoohan.
Leffa paneutuu tarpeeksi syvällisesti myös henkilöhahmoihin, eikä juurikaan kukaan ruudun edessä säännöllisesti hyppivä näyttelijän retku jää varjoon. Muita maininnan arvoisia asioista ovat mm. puvustus, erikoistehosteet ja taistelukohtaukset. Verta lentää elokuvan aikana kiitettävään malliin, mutta asia ei missään nimessä ole häiritsevä tekijä, sillä Gibson on pyrkinyt realistisiin sotakohtauksiin.
Braveheart on hyvin kaunis ja loistava elokuva, joka lukeutuu 90-luvun parhaimpiin elokuviin, ja miksei myös kaikkien aikojen hienoimpiin tuotoksiin. En siis ihmettele yhtään miksi leffa kahmi niin runsaasti Oscar-pystejä.
Pisteet:
Arvosteltu: 17.06.2008
Katsottu: Kotona
Väkivaltaisella Jeesus-elokuvalla The Passion of the Christ viime vuoden puolella sykähdyttänyt Mel Gibson ohjaili jo vuonna 1995 surumielistä paatosta, joka läträsi verellä, keskiajalle sijoittuneen oscarharava Braveheartin nimittäin. Historiallisista käänteistä koostuva tarina kertoilee juttua siitä, kuinka Skotlannin ylämailla kuohui yli reunuksen. Engelsmannit innostuivat ilkeän tyrannin johtamana terrorisoimaan Skotlannin maata mittavissa määrin. Edellä mainitun, jo yli-inhimillisen pahan tyrannin järjestämissä karkeloissa sai myös surmansa William Wallacen isä, ja Wallace miehen ikään päästessään jatkoi katkeraa vapaustaistelua kotimaansa Skotlannin puolesta, mielessään menneiden tapahtumien hyvittäminen keinolla millä hyvänsä. Ikuisuuden kestänyt sorto ja alistaminen piti saada päätökseen.
Hollykylämaiseen kaavaan ahdetun leffan ohjaaja Gibson osaa vedellä oikeista langoista ja pienehköä ylidramatisointia on havaittavissa. Menetyksiä tulee niin taistelukentällä ystävien kuin aivan sieltä lähipiiristä rakkaimpien omaistenkin muodossa, joten tunneryöppyä puskee pintaan tasaisenvarmasti, ainakin henkilöhahmoilla. Ainekset ovat kasassa yhden miehen sotaa varten, ja sitten mennään niin, että letti vaan hulmuaa, epämiellyttävä skottiaksentti kaikuu korvissa ja miekat kalisevat. Kipeätä katseltavaa taisteluista sentään on taitavasti väännetty ja ruumiinnesteitä vuodatetaan runsaasti. Vanhanaikainen rintamasota kunniaan, miehet riviin ja tukka putkella kuolemaa uhmaten sinne vaan. Ei väliä vaikka vastustajalla olisi kiltin sijasta haarniskat, raskaasti aseistettuja hevosia, pidemmältä etäisyydeltä nuolia ympäriinsä viskovia jousimiehiä ja julma pahuuden lähettiläs tahtipuikkoja heiluttelemassa. Pelkästään omien etujensa mukaisesti toimivaan vierustoveriinkaan ei aina ole luottamista.
Siinä missä Gibsonin kasvoilla siunattu Wallace on isänmaansa ja uskollisuuden nimeen vannova, tovereitaan kunnioittava tukkajumala, vastapuolen harmaahapsi käyttää kaikki tilaisuudet hyväkseen ja juonii strategiansa niin, ettei väliä vaikka uhreja tulisi kunnolla - jopa omaltakin puolelta. Teemoja siis piisaa, eikä näiden kahden hahmon mittelössä periksi antaminen tule kysymykseenkään, vaan kiistaa jatketaan hamaan loppuun asti. Gibsonin lisäksi rivistä ei hirveästi tuttuja löydy, mutta roolitöistä ei siltikään ole naputtamista. Patrick McGoohan vanhana jääräkunkkuna taitaa julmistelun ja skottiporukka aina loistavaan Brian Coxiin asti killistelee katsojaa mukavalla tavalla, jos vain Gibsonin tyypillistä irrottelua ei lasketa.
Kun Braveheart tuli katsottua ensimmäistä kertaa, oli se allekirjoittaneelle erittäin kovan luokan tapaus ja viiden tähden pamauttaminen melkeinpä itsestäänselvyys. Komea suomijulkaisu tuplalättyineen kiehtoi kaupan alelaarissa sen verran, että pitihän tuo joltain taholta klassikon leimankin saanut leffa korjata parempaan talteen. Vai kuinka ollakaan, uusintakierros todennäköisimmin oli kuluttanut rainasta parhaimman terän, eikä ennen tunnelataukseltaan niin mainio elokuva tehnyt sen suurempaa vaikutusta, vaan aiheutti lähinnä hollytuubaan kyllästyneitä reaktioita. Teknisesti ottaen kyseessä on edelleenkin silmää miellyttävä leffa ja hatunnoston näköinen tekele Gibsonilta. Kuvat ovat ihan hienoa katseltavaa, puvustus on aina lavastukseen saakka ajalleen uskollista ja näyttelijät hoitavat työnsä mukisematta. Eväskori on silti hieman vajaammanoloinen näilläkin täytteillä, kuin ennen muinoin.
Yhteenvetona todettakoon, että Braveheart on vain tasapaksu suuremman yleisön viihde-leffa, joka tarjoaa ok-tason puitteet Skotlannin ylämailla käytäviin kahakoihin. Mahdollisuuksiahan tästä siis löytyisi elokuvallisesti tyylikkäämpään teokseen, mutta käsikirjoitus on vain vedetty hieman liian halvaksi massoja kosiskelevaksi peruskeinojen kokoelmaksi. Tyypillistä mainstream-meininkiä, etten sanoisi.
nimimerkki: Lutkus
Pisteet:
Arvosteltu: 11.02.2005
Katsottu: DVD
William Wallacen isä menehtyy englantilaisia vastaan käydyssä kahinassa ja hänen setänsä Argyle kasvattaa hänet. Vuosia myöhemmin William palaa kotiinsa sivistyneenä miehenä ja pyrkii asettumaan aloilleen. Aluksi asiat menevät hyvin, mutta hänen vaimonsa teloitetaan rikoksesta. Tästä ei William pidä ja aloittaa hurjan sodan englantilaisia vastaan. Hän innostaa muitakin ja saa kokoon armeijan, joka on aluksi voittoisa, mutta hajaantuu tappion jälkeen.
Mel Gibsonin ohjaama, osittain tuottama ja näyttelemä Braveheart on hieno ja eeppinen tarina sankarista. William Wallace esitetään nöyränä ja määrätietoisena miehenä, jonka tunteet ovat hitaita nousemaan ja kuolemaan. Taistelussa hän heiluttaa valtavaa miekkaa ja halkoo päitä.
Vastapuoli on esitetty yhtä huolellisesti. Patrick McGoohan esittää kovaotteista Englannin kuningasta tehokkaalla otteella. Pitkäkoipi on kova opportunisti, joka murskaa vastustajansa, mutta onneksi hahmo ei jää pelkäksi kovanaamaksi. Hän on motivoitu kovanaama, jonka osallistuminen taisteluun on päättäväistä komentamista.
Kuvaus ja äänimaailma on hienoa. James Hornerin musiikki on miltei ylitsepursuavan skottilaista, mutta samalla hyvin tunteellista. Ulkoasu koko elokuvassa on huoliteltu ja jopa aksentit on erotettavissa erilaisiksi.
Keskiajan sotatoimien julmuus ja fyysinen läheisyys tulee hyvin esiin taistelukohtauksissa. Palava öljy, päähän iskeytyvät kirveet ja kirjaimellisesti perseelle osuvat nuolet näkyvät äärimmäisen tarkasti ja veri tirskuu. Ainoa haitta on se, että taistelukohtauksien leikkaus ja kuvaus ei ole täysin hallittua, mikä näkyy häiritsevästi pomppivana leikkauksena ja taustan vähäisenä kaoottisuutena täydellisen armottoman kaaoksen sijasta.
Huolimatta pienistä virheistään Braveheart on voimakas, kaunis ja ajankuvalleen uskollinen kertomus sankarista. Vastaavia sankaritarinoita on lukuisia, jolloin kerronta määrää elokuvan tason. Tässä tapauksessa taso on erittäin korkealla.
nimimerkki: Jurpo
Pisteet:
Arvosteltu: 01.10.2004
Katsottu: DVD
William Wallacen (Mel Gibson) isä kuoli hänen ollessaan vasta nuori poika. Silloin hänen oli muutetava setänsä Argylen luokse. Vuodet kuluvat ja William kasvaa. Kun hän on vihdoinkin aikuinen, niin hän palaa takaisin hänen skotlantilaiseen kotikyläänsä. Pian vaimokin löytyy ja elämä hymyilee. Sitten englantilaiset sotilaat tappavat hänen vaimonsa, ja tietenkin William haluaa kostaa. Silloin syntyy hänen kuolematon halunsa saada Skotlanti itsenäiseksi. Talonpojat ja kaikki muut tavalliset kansalaiset tarttuvat hänen johdosta aseisiin ja käymään englantilaisten kimppuun.
Mel Gibsonin tämä toinen ohjaustyö voitti aikoinaan jopa parhaan elokuvan Oscarin. Pläjäys on myös äänestetty IMDb:ssä 79 parhaaksi elokuvaksi ja englantilaisen leffalehden Empiren lukijaäänestyksessä viidenkymmenen parhaan joukkoon, eikä ole ihme. Tämähän on loistavaa työtä.
Historialliset leffat ovat yleensä aina kolahtaneet minuun. Ne ovat yleensä hienosti ja innolla tehtyjä. Tietenkin niihin pitää tunkea jokin rakkausjuttu mukaan (niin kuin kävi tälläkin kertaa), mutta se kuuluu vähän asiaan. Braveheartissa maisemat ovat kauniita ja ennen kaikkea näyttäviä. Kun tämä filmi kerran kertoo keskiajasta, ajasta jolloin miekalla heiluminen oli kiva harrastus, niin väkivaltaakin on runsaasti mukana.
Taisteelukohtaukset oltiin tehty yksityiskohtaisesti ja kiinostavasti. Kun kerran miekalla aletaan leikkimään, niin vahinkoahan siitä syntyy. Niinpä pään putoamiset ja käsien lentämiset ovat kuvattu hyvin tarkkaan.
Mel Gibson toimii loistavasti kameran kummallakin puolella. Hänen lisäkseen ei näyttelijöistä juurikaan löydy suuria nimiä. Tätä voisi sanoa Gibsonin parhaaksi leffaksi (Mad Maxeja en tosin ole [vielä] nähnyt), mutta ihmettelen vaan, miksi hän ei oletämän jälkeen palannut ohjaamaan uutta elokuvaa. Tosin pian on tulossa Gibsonin kolmas ohjaus The Passion.
Tämähän on vähän niin kuin sellainen yleissivistyspläjäys. Vaikka leffa onkin pitkä, niin se ei ole silti pitkitetty. Ehkä alun lapsuusmuistot eivät ole kovin tarpeellisia, mutta kokonaisuus on silti loistava. Jos pidät tästä, niin kannatta tutustua myös Liam Neesonin tähdittämään hyvin samantapaiseen, mutta astetta huonompaan Rob Royhin.
Pisteet:
Arvosteltu: 22.07.2003
Katsottu: DVD
