Blondin kosto 2 (2003)
- Alkuperäinen nimi:
- Legally Blonde 2: Red, White & Blonde
- Tuotantovuosi:
- 2003
- Ohjaajat:
- Charles Herman-Wurmfeld
- Pääosissa:
- Alana Ubach, Bob Newhart, Jennifer Coolidge, Jessica Caulfield, Reese Witherspoon, Regina King
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 97 min
- Genret:
- Komedia
- Elokuvasarja:
- Blondin kosto, Blondin kosto 2
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (122):
Oma pikatuomio
Leffaan kuin leffaan kannattaa suhtautua ilman ennakkovarauksia. Vanha kunnon viisaus. Vaan eipä pätenyt Blondin kosto II:een, nyt olisi kannattanut painaa paksuun kalloon herrojen Arska & Viljami Tykkiin (tuohon alapuolelle) latelemat vinkinpoikaset. Olisi nääs säästynyt aikaa parempaan tarkoitukseen.
"Leffa noudattaa samaa kaavaa kuin edeltäjänsäkin.". Niin, ykkösosa onnistui olemaan jo hyvin hajuton, vaaleanpinkki tuote, jossa Reese Witherspoon pääsi vaihtamaan asua useasti ja toistelemaan blondiuteen liitettyjä kliseitä. Tällä kertaa uutta ei sitten tuodakaan – tuotanto on tuttua, turvallista riskinminimointia avec haukotus. Ainoa pieni lisä on eläinaktivismin mukaan tuominen ja sekin haiskahtaa siltä, että idealistisen tytön (tarmokas sankarittaremme Elle) imagoon on pitänyt lisätä välittämistä höpsön bimbouden rinnalle.
"Komedian elementitkin on jätetty tyylitajuttomasti hyväksi käyttämättä." Niin, vaikka Blondin kostoa komediana mainostetaankin, ei naurulle ole sijaa. Kun neula jumittuu raidan kohdalle, niin se sitten on siinä eikä liikahdakaan. Ei vaikka nahka-asuinen homokoira, tätimäisestä punapäätosikosta pikkutytöksi muuntuva edustaja tai venytetty vapauspuhe ruutuun tupsahtaisivatkin.
"Opetushan on se, että koskaan ei saa luovuttaa." Niin, lopuksi siteeraan itse itseäni ykkösosan tiimoilta ja totean, että kyseessä on kyllä sama hieno naiivi aatos, mutta sitä ei olisi kannattanut kertoa tämän "sequeelin" väsänneelle ryhmälle. Olisipa yksi turha leffa vähemmän. Sitä paitsi blondivitsit kärsivät inflaatiosta jo muutenkin, ja kun itse vitsi piilee lähinnä kässärin huonoudessa, niin pirteäksi viihteeksi Blondin kosto II ei muutu millään ilveellä. Positiivinen energialataus on teennäistä ja kokonaisuus on vain kokoelma blondin kutrien rinnalle sopivia ihquja asusteita, meikkejä ja aivan kuin hajuveden tuulahduskin puskisi paikallaan olevan stoorin takaa. Ja muistakaa: yhtään eläintä ei toki ole vahingoitettu em. tuotteita valmistettaessa! Puoli pointsia plussaa siitä, että leffasta ei tullut mitään Ellen hääspektaakkelia. Haukotus silti.
Pisteet:
Arvosteltu: 13.11.2006
Katsottu: Kotona
Juristi-blondi (Whitherspoon) pistää etsivän asialle jotta hänen löytökoiransa emon paikallistettaisiin. Chi hua huan biologinen mamma löytyy koe-eläin labrasta. Blondi kauhistuu kohtaloa että koiraa käytetään kosmetiikkavermeiden kehittelyiden koealustana. Niinpä hän koittaa käyttää hyväkseen työpaikkaansa ajakseen asiaa. Mutta hyvät ei heilu, ja pomo kengittää blondin. Vaaleanpunainen blondi ei kuitenkaan hämäänny edes häävalmisteluidensa keskellä tilannetta, vaan lähtee ajamaan koe-eläinten vapautusasiaa Washingtoniin.
Kyseessä on hömppähumpan pahinta laatua. Ykkönen on näkemättä ja taitaa pysyäkin. Komedianakin leffa on keskinkertaisen alapuolella ja yleensä leffojen maailmassa raina on lähellä pohjasakkaa. Ohut tarina on vängällä veivattu kasaan ykkösen taloudellisen tuottamisen jälkeen. Niitti leffalle tulee siinä vaiheessa kun jenkkipatrioottiteema alkaa vilkkumaan. Komedian elementitkin on jätetty tyylitajuttomasti hyväksi käyttämättä. Marilyn Monroemainen tai Nurse Betty –tyylinen toteutus on kaukana, vaikka hössötysteema onkin sama.
Reese Whitherspoon tekee kait sen minkä leffasta voi irti saada. Pitäisi vain vastapainoksi nähdä jotain uskottavampaa osastoa ensin, ennenkuin antaa synninpäästön mimmille.
Elokuvaa voi suositella eri fanaattisimmille kennelisteille koirarotujen tunnistustehtävänä, ja muille ohuen leffan ystäville jotka haluavat nähdä että hiuspigmentistä riippumatta uskottavuus on saavutettavissa sinnikkyydeellä.
Pisteet:
Arvosteltu: 02.04.2004
Katsottu: DVD
Pinkki blondi on palannut takaisin. Homma jatkuu siitä mihin jäätiin. Kaikesta pitää vääntää nykyään jatko-osia, joten miksei sitten tästäkin. Elle Woods alkaa tällä kertaa puolustamaan eläinten oikeuksia, koska oman koirulin äiti on joutunut koe-eläimeksi. Asia tulee ilmi, koska Elle palkkaa parhaan mahdollisen etsivän etsimään koiraemoa sillä koiraemon pitää päästä Ellen häihin. No, kun vapautukseen ei saa taustavoimia paikallisesti niin pitää lähteä pääkallopaikalle eli Washingtoniin ehdottamaan uusia lakiesityksiä.
Tällä kertaa vastakkainasettelussa on Washingtonin kylmät ja tummiin pukeutuneet poliitikot sekä Ellen pinkki ja järkyttävän pirtsakka asenne. Tottakai leffa noudattaa samaa kaavaa kuin edeltäjänsäkin eli Ellen puhkuu alussa intoa, saa sitten siipeensä ja lopulta kaikki ovatkin hänen ajamansa asian takana, happy end ja sillä siisti.
Blondin kosto ykkönen oli ärsyttävän ja hauskan rajamailla, ollen kuitenkin pääasiassa hauska. Katsojan ärsyttäminen olikin mielestäni yksi leffan tarkoitus. Liika on kuitenkin liikaa, nyt kun eetteriin ladataan samankaltainen pinkkipläjäys niin leffa alkaa vain ärsyttämään, hauskuus on oikeastaan tiessään. Idea ei kanna toista kertaa. Aargh. Miksi tämä piti mennäkään katsomaan.
Pisteet:
Arvosteltu: 01.11.2003
Katsottu: Teatterissa
