Blindness (2008)

Raikasta omaperäisyyttä tarjoava erilainen epidemia-elokuva.

Nobel-palkitun José Saramagon arvostettu novelli "Kertomus sokeudesta" on muutettu elokuvaksi, vaikka yhdessä vaiheessa sitä pidettiin lähes mahdottomana tehtävänä. Saramagon klaustrofobaalisesta sokeus-epidemiasta kertovan tarinan kimppuun kävi City of God - ja Uskollinen Puutarhuri -elokuvilla mainetta niittänyt ohjaaja Fernando Meirelles ja rahoitusta elokuvalle haettiin useista eri maista. Blindness sai ensiesityksen Cannesin elokuvajuhlilla, mutta kriitikot ja katsojat eivät täysillä lämmeneetkään Blindnesille, joten Meirelles hieman leikkasi materiaalia pois (kuten muutaman raiskauskohtauksen) ja teki joitain muitakin muutoksia elokuvaan.

On tavallinen arki-aamu jossain nimeämättömässä kaupungissa. Keski-ikäinen mies (Iseya) huomaa yhtäkkiä olevansa täysin sokea, mutta auttava käsi tulee pian apuun. Seuraavana aamuna paikallinen silmälääkäri (Ruffalo) huomaa myös altistuneensa sokeudelle ja hän lähtee vaimonsa (Moore) kanssa paikalliseen eristys-sairaalaan, jonne kaikki sokeat viedään karanteeniin. Pian erilaisten ihmisten keskinäiset välit alkavat lämmetä ja paikallinen baarimikko (Bernal) alkaa julistaan omaa mieltänsä muista välittämättä. Pian koko yhteiskunta alkaa vajoamaan anarkiamaiseen kaaokseen.

Blindness on raikasta omaperäisyyttä hyvinkin tarjoava erilainen epidemia-elokuva, joka etenee paikoin kiireettömästi ja näin katsoja pääsee hyvin tapahtumien kulkuun mukaan. Alkukohtauksessa Meirelles antaa jo hyvää kuvaa mitä tuleman pitää, sillä paniikkia ei montaakaan kertaa ole yhtä kauniin rauhallisesti kuvattu, eikä varmasti kuvatakaan. Tosin alussa on havaittavissa pientä sekavuutta, kun uusia hahmoja tulee tarinaan kuin liukuhihnalta, mutta sen jälkeen kun päästään karanteeniin niin homma hieman rauhoittuu. Tunnelma on koko ajan aidosti epämukava, kun kuvakin menee välillä sumeaksi aivan kuin olisi itsekin sokea.

Keskivaiheilla on pientä paikallaan polkemista ilmassa, kun juoni ei hetkeen tunnu etenevän mihinkään, mutta mielenkiinto tarinaa kohtaan ei pysähdy hetkeksikään. Loppua kohden Meirelles nostaa kuitenkin kytkintä ja antaa upeita kuvia melkein autiosta ja roskaisesta kaupungista, joka puolestaan antaa pientä apocalyptistä henkeä elokuvalle. Meirelles ei missään vaiheessa väännä langasta, että mistä tämä mystinen tauti on peräisin. Siihen riittää vain uutislähetykset ja sotilailta tuleva tieto, jotka ovat valmiita ampumaan sokean ihmisen jos siihen pakon tarve tulee. Myös uutiskuvat massakolareista ja putoilevista lentokoneista nostavat mukavasti kierroksia.

Julianne Moore ja Mark Ruffalo muodostavat toimivan pariskunnan, joiden kohtalosta jopa hieman jännittää ja he saavat roolinsa tuntumaan aidoilta tälläisen kriisin keskellä. Blindnessin todellinen voima on Gael García Bernalin esittämä itseään täynnä oleva paskiainen, joka ei paljoa muista välitä ja tämän roolin Bernal hoitaa varsin loistavasti. Danny Glover on myös mies paikallaan päättäväisenä ja kaiken nähneenä silmälappuisena miehenä. Ensimmäistä epidemian uhria näyttelevä Yusuke Iseya vastaa puolestaan tarinan kosketavimmasta hahmosta, joka joutuu heti alussa kovaan koetukseen sokeuden kanssa.

Kokonaisuutena Blindness on rauhallisesti tunnelmaa kasvattava ja tunteita herättävä epidemia-elokuva. Pienistä moitteistaan huolimatta Blindness sokaisee neljän tähden arvoisesti ja antaa lohduttoman kuvauksen ihmisen erilaisista moraaleista. Lopullinen sanoma tulee kuitenkin hyvin selväksi: ihminen on sokeanakin valmis tekemään paljon hyvää, mutta myös saman verran pahaa.

andy
Käyttäjä, 327 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 14.11.2008
Katsottu: Teatterissa

Erilainen, ajatuksia herättävä katastrofielokuva.

Aivan yllättäen tavallisessa kaupungissa syntyy ihmiset sokeuttava epidemia. Ihmisiä sokeutuu joka puolella salakavalasti, mutta varmasti. Epäillään että "virus" (tai mikä ikinä onkaan liikkeellä) leviää kosketuksen kautta, mutta kukaan ei todellakaan tiedä. Sokeutuminen aiheuttaa kaaosta ja epätoivoa, ja viranomaiset sulkevat sokeutuneet laitokseen. Laitokseen joutuu myös ihmisiä, jotka ovat syntymästään asti tai ennen epidemiaa valmiiksi sokeita. He saavat etulyöntiaseman, ja käyttävät asemaansa raa'asti hyväkseen. Kaikki johtaa murheelliseen näytökseen, kun sokeus tekee ihmisistä epätoivoisia ja nälkäänäkeviä raunioita. Ainoa näkevä on erään lääkärin vaimo, joka joutuu esittämään sokeaa selviytyäkseen...

Blindness herätti paljon ajatuksia, siitä syystä pidin siitä niin paljon. Se pisti ajattelemaan monella tapaa. Entä jos olisimme kaikki sokeita? Maailma olisi toisaalta monella tapaa parempi paikka elää. Jos keskitytään vain hyviin puoliin, kukaan ei keskittyisi vähiten tärkeimpään asiaan, eli miltä toinen näyttää. Sen sijaan ihmiset keskittyisivät siihen paljon tärkeämpään, miltä toinen tuntuu, kuulostaa ja tuoksuu. Katoaisivat pinnallisuuteen liittyvät ennakkoluulot, oletukset, arvot ja niihin liittyvä negatiivisuus.

Elokuvan lopussa purskahdin itkuun. Loppuratkaisu oli jotain niin tunnelatausta laukaisevaa. En ole itkenyt niin paljon elokuvalle sitten Green Milen. Blindness oli kokonaisuudessaan niin surullinen, ajatuksia sekä tunteita herättävä, etten voinut olla itkemättä. En voinut olla ajattelematta niitä sokeita (nimenomaan sokeutuneita), jotka oikeasti jäävät yksin haahuilemaan ilman, että joku auttaisi heitä. En voinut olla ajattelematta sokean elämän epäreilua ja kurjaa puolta. Elokuva kosketti minua paljon, koska aihe on niin lähellä sydäntäni ja arkielämääni, vaikkei välittömästä sokeutumisesta olekaan kyse (vaimollani on usherin syndrooma). Toisaalta ei ole hyvä, että sokeudesta annetaan näin synkkä kuvaus, mutta tämähän oli katastrofielokuva. Leffa kuitenkin jakaa paljon mielipiteitä, mikä on hyvä juttu.

Jotenkin Blindness pääsi minuun syvälle käsiksi. Suorastaan uppouduin katselemaan elokuvaa. Näyttelijäsuoritukset elokuvassa olivat realistisia. Julianne Mooresta olen pitänyt ennenkin todella paljon (mm. Forgotten-elokuvassa) ja Mark Ruffalo ja Danny Glover olivat rooleissaan myös mahdottoman hyviä. Blindness oli enemmän kuin mitä odotin. Sokeutumisen syy jäi tuntemattomaksi ja loppu avonaiseksi, mutta se teki elokuvasta mielestäni vain entistä paremman. Uskon, että elokuvan tarkoitus olikin enemmän laittaa ihmisiä miettimään; mitä jos ihmiselle ei olisi koskaan edes luotu näköaistia? Olisiko maailma parempi paikka? Samalla elokuva sai pohtimaan oikeudenmukaisuutta ja ihmisluonnetta. Tämän elokuvan nähtyäsi saatat seuraavan kerran sokean nähtyäsi kuvailemaan hänelle ympäristöä, auttaa häntä ylittämään kadun, tai auttaa muulla tavalla.

Blindnessin lopussa oleva pieni yhteenkuuluvuutta tunteva ryhmä ja heidän luottamuksensa toisiinsa sai minut hyvälle tuulelle. Loppuratkaisu itketti myös sen iloisuuden vuoksi. Elokuva oli todella hyvin kuvattu ja siinä oli tunnelmallinen soundtrack. Pidin hämystä kuvaustavasta, joka sai katsojan samaistumaan sokeisiin. Elokuva oli loistava ja erilainen katastrofielokuva.

Rolle
Käyttäjä, 6 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 10.02.2009
Katsottu: Teatterissa