Kaikki rakastavat Juliaa (2004)
- Alkuperäinen nimi:
- Being Julia
- Tuotantovuosi:
- 2004
- Ohjaajat:
- István Szabó
- Käsikirjoittajat:
- Ronald Harwood, W. Somerset Maugham
- Pääosissa:
- Annette Bening, Bruce Greenwood, Jeremy Irons, Juliet Stevenson, Lucy Punch, Maury Chaykin, Michael Gambon, Miriam Margolyes, Shaun Evans, Sheila McCarthy
- Maat:
- Kanada, Iso-Britannia, Unkari
- Kielet:
- englanti
- Pituus:
- 99 min
- Genret:
- Komedia, Draama
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (9):
Oma pikatuomio
Julia Lambert (Bening) on suuri diiva. Tämä käy selväksi siitä, miten ylväästi hän katsoo muita pitkin nenänvarttaan ja kiukuttelee muka-tärkeistä asioista. Julia on arvonsa tunteva komeljanttari, joten varokoon hän, joka uskaltaa leikkiä tämän tähden sydämellä. Michael (Irons) elää talossaan Juliansa kanssa kuin he olisivat härskiintyneen sillipurkin kaksi viimeistä kalanpalaa – toinen pippurien vieressä ja toinen sipulisilpussa purkin vastakkaisella reunalla. Kummallakin on mainetta, rahaa ja rakastajia.
Leffan nimeksi on Suomessa annettu Kaikki rakastavat Juliaa. Pitääkö tuo väite paikkansa, on loppupeleissä arveluttavaa. Voiko tekohymyilevää ja käkkyräisen kieroa näyttelijätärtä todella rakastaa kukaan? Annette Beningin vahvasti tulkitsema diivahahmo toki näyttää myös pehmeämpää puoltaan, naiivin tyttömäisesti rakkauteen suhtautuvaa naista. Tämä sama nainen roikkuu edesmenneessä ystävässä kuin suojelusenkeliä kaipaava eksynyt rukka, ja hyväksyy hymyillen kotinsa kulissimaisuuden. Mutta Julian elämän monet valheet muodostavat niin paksun verhon, että on ihme, jos niiden varjoissa voi mikään ihana kasvaa ja kukoistaa.
Kaikki rakastavat Juliaa olisi yhtä hyvin voinut olla vaikkapa pelkkä ”Julia”, sillä paljon muuta leffaan ei mahdu. Annette Beningin työskentelyä on ilo katsoa, mutta esimerkiksi sellaisten nimien kuin Jeremy Irons tai Michael Gambon jättäminen tyystin sivurooleihin, on melkeinpä jo rikos. Heidän hahmojaan olisi suonut käytettävän enemmänkin, sillä ne pienet vihjeet, joita Ironsin Michaelista ja Gambonin Langtonista elokuvassa nyt tiputellaan, olisivat voineet kehittyä myös Julian tarinaa tukeviksi sivujuoniksi. Samaten Juliet Stevensonin esittämä pukuhuoneen Evie on hahmo, jota olisi voinut kehitellä seinäpaperia merkittävämmäksi rooliksi.
Annette Beningin verevän ja vetreän roolityön lisäksi Kaikki rakastavat Juliaa ei oikeastaan tarjoa muuta näkemisen arvoista kuin 1930-luvun tyylille uskollista pukuloistoa ja miljöitä. Jostakin syystä elokuvan tekijät eivät vain ole hyödyntäneet materiaalinsa kaikkia mahdollisuuksia. Pitäisikö asiasta syyttää ohjaaja István Szabóa, käsikirjoittaja Ronald Harwoodia vai kenties peräti alkuperäisteoksen kirjoittanutta W. Somerset Maughamia – se on toissijaista. Maughamin ”Theatre” on käännetty elokuvaksi ennenkin (esimerkiksi Adorable Julia, 1988 sekä Teatris, 1978), joten sen mukaan katsoen alkuperäisteos on tarpeeksi hyvä muokattavaksi elokuvamuotoon. Teatterimaailmaan sijoittuvien elokuvien faneille ja sellaisiin yhden henkilön oman elämän uhkapeliin keskittyvien rainojen, kuten The Final Curtain (2002) ystäville Kaikki rakastavat Juliaa on must-see.
Pisteet:
Arvosteltu: 04.11.2008
Katsottu: Kotona
Lontoo1938. Pukuloistoa, huoliteltua lausuntaa, teetä naukkaillaan pikkusormi tanassa, roikkuva leukaisia brittiukkoja...Voisi luulla että nyt karahti hemmon leffailta. Ja niinhän se tekikin – muuten paitsi Annette Beningin osalta.
Leffan aluksi pitää katsojan päättää katsooko komediaa vai draamaa. Jos kyseessä olisi puhdas brittileffa, niin johtopäätöksenä olisi draama. Tässä monikansallisessa leffassa päädytään komediaan.
Being Julia kertoo ihmissuhteista, jossa Britannian komein tuottajamies (Jeremy Irons) ja saman maan paras näyttelijätär (Annette Bening) ovat avioparina. Teatteritähtien ympärille kerääntyy liehittelijöitä. Näyttelijätär kohtaa maitonaamaisen miehen alun, eikä tuottajakaan jää osattomaksi pyrkyreiden puuhailuista. Samaan saumaan pukkaa keski-iän kriisiä kaikkine väänteineen, ja niinpä päähenkilöiden huoliteltu kulissi alkaa murenemaan.
Annette Bening oli osastaan ehdolla pokkaamaan Oscar-pystiä. Ja kyllähän koko leffa on Bening-show. Siinä jää jalkoihin Ironsit ja muut nimettömämmät näyttelijät. Vanha seesteisyyden huippu, Irons koittaa keppuroida komediassa mukana, mutta kun vertailukohtana on Bening, niin putoaa puisevalta ukolta pohja alta.
Kaikkiaan kyseessä on leffa jonka katsominen vaatii jonkin asteista tekemisen puutetta. Tietysti jos sattuu pitämään alussa mainituista asioista komedian muodossa esitettynä, niin be my quest. Beningille täydet pisteet, tuhanteen kertaan käsitellylle aiheelle yksi piste, joten lopputuloksena kepulainen välimallin leffa.
DVD:llä on extroina muutama poistettu kohtaus, ja normaalit making of-dokkari ja ohjaajan kommenttiraita. Tälläisten leffojen ystävien puolesta toivoisi, että laajemmat lisäsälät eivät muodostuisi megaelokuvien yksinoikeudeksi.
Pisteet:
Arvosteltu: 11.10.2005
Katsottu: DVD
