Auringon valtakunta
- Alkuperäinen nimi:
- Empire of the Sun
- Tuotantovuosi:
- 1987
- Ohjaajat:
- Steven Spielberg
- Käsikirjoittajat:
- J.G. Ballard, Menno Meyjes, Tom Stoppard
- Pääosissa:
- Christian Bale, Joe Pantoliano, John Malkovich, Miranda Richardson, Nigel Havers
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 154 min
- Genret:
- Draama, Sota
Spielbergin vähemmän tunnettuihin töihin kuuluva Auringon valtakunta on ehdottomasti yksi ohjaajan parhaimmista elokuvista. Yleensä herra menee sentimentaalisuuden puolelle paasatessaan historiallisista tapahtumista, mutta nyt se onnistutaan välttämään. Kyseessä on riipaiseva kertomus naiivista ja hemmotellusta pikkupojasta, joka joutuu kokemaan sodan kauheudet.
Käsittämättömän upean roolityön tekee elokuvan valmistumisvuotena vasta 13-vuotias Christian Bale, joka tulkitsee sydäntä riipaisevasti brittiläistä Jim Grahamia. Jim asuu isänsä ja äitinsä kanssa Shanghaissa vuonna 1941. Samaan aikaan sota pauhaa, mutta britit voivat asua rauhassa. Paitsi sitten tilanne pahenee ja brittejä aletaan raahata japanilaisten vankileireille. Jim joutuu eroon vanhemmistaan, mutta tapaa kaksi amerikkalaista merimiestä, jotka auttavat poikaa, tosin omat edut mielessään. Lopulta Jim löytää itsensä vankileiriltä, mutta vanhemmistaan eroon joutunut poika ei lannistu. Hetkessä aikuiseksi kasvanut Jim on täynnä auttamisen intoa, ystävällisyyttä sekä kiinnostusta sotaa käyviä lentokoneita kohtaan.
Elokuva kerrotaan täysin nuoren Jim-pojan näkökannasta. Kun elokuva kerrotaan näin henkilökohtaiselta kantilta, niin eihän se voi kuin koskettaa. Ehdottomasti Steven Spielbergin 1980-luvun vahvin ohjaustyö, jonka kaunis kuvasto ja järkyttävä tarina kulkevat hyvin käsi kädessä. Epätasainen ja hieman yliarvostettu ohjaaja Spielberg saa kyllä aikaan hienoja elokuvia, kun sille päälle sattuu. Auringon valtakunta on täynnä hienoja yksityiskohtia ja vakuuttavaa elokuvakerrontaa. Usein Spielberg kaikessa elokuvan mahtavuudessaan on mennyt venyttämään elokuvaansa ylipitkäksi, mutta nyt leffa ei tunnu yhtään liian pitkältä, vaikka pituutta löytyykin massiiviset 147 minuuttia.
Filmiä on usein syytetty asioiden kaunistelusta, sillä eivät ne vankileirit mitään lomakeskuksia olleet. Tosin ei katsoja nytkään halua lomalle kyseiselle vankileirille tätä katsoessaan. Vankileirin asukkaat ovat kuitenkin Erittäin huonossa kunnossa, joten Spielberg on vain jättänyt kameran ulkopuolelle kaikista järkyttävimmät asiat, ei todellakaan ole kieltänyt niitä.
Leffa tuskin toimisi ilman Christian Balen hienoa roolisuoritusta. Bale on tämän hetken lupaavin nuori kyky, joka osasi tehdä vahvan roolityön jo 80-luvulla. Bale esittää niin vahvasti ja uskottavasti sodan runtelemaa poikaa, että jo se riittää katsojan kyyneleiden aiheuttajaksi. Myös hänen amerikkalaista ystävää näyttelevä John Malkovich tekee hyvää työtä hahmona, joka jättää hyvin ristiriitaiset tunteet katsojaan. Yhtä aitoja ovat myös muut leirin asukkaita tulkitsevat heput. Jos John Williamsin hienot musiikit eivät ole vielä vakuuttaneet, niin tämän jälkeen ainakin vakuuttavat.
Kyseessä on hieno elokuva, joka voittaa kevyesti Spielbergin muut toiseen maailmansotaan sijoittuvat elokuvat, mukaan lukien hirmuista yliarvostusta nauttivan Pelastakaa sotamies Ryanin. Niin kuin muutkin Spielbergin elokuvat, niin Auringon valtakuntakin kertoo muista asioista kuin itse elokuvan pohjalla olevasta historiallisesta tapahtumasta. Hienointa tässä on se, että Spielbergin ajatusmaailma ei ole tällä kertaa ollenkaan mustavalkoinen, niin kuin useissa muissa hepun elokuvissa. Yksi leffan teemoista lapsuuden lopun lisäksi on sotavankien ja heidän kaappaajien välinen suhtautuminen toisiinsa, varsinkin ensimmäisten jälkimmäisiin. Onhan niitä parempiakin lapsuuden lopun kuvauksia kävellyt vastaan, mutta kyllä Auringon valtakuntakin viiltää jälkensä katsojan sydämeen, niin kuin tällaisen elokuvan pitääkin. Spielberg kurottaa tällä kertaa käsiään kohti täydellisyyttä, eivätkä kädet ole ollenkaan kaukana tavoitteestaan.
Auringon valtakunta perustuu J.G. Ballardin omista sota-ajan kokemuksistaan kertovaan romaaniin. Tämä kuuluu Spielbergin huonosti tunnettuihin leffoihin. No, ei tämä tosin kuulukaan Spielbergin parhaimpiin leffoihin.
Aasiassa toinen maailmansota kävi kuumana 1940-luvun alussa. Japanilaiset olivat vallanneet lähes koko Itä-Aasian. Shanghaissa, Kiinassa elelee rikas Grahamin perhe. He ovat tyypillinen yläluokkainen brittiperhe. He pitävät itseään parempina kuin kiinalaisia. Eräänä päivänä japanilaiset hyökkäävät Shanghaihin. Perheen poika Jim (Bale) joutuu eroon perheestään. Hän tutustuu Basie-nimiseen mieheen (Malkovich). He joutuvat japanilaiselle leirille ja yrittävät selvitä siellä hengissä.
Auringon valtakunta on ihan mielenkiintoinen elokuva, mutta sitä olisi saanut korjailla aika tavalla. Elokuvaa olisi saanut pätkiä alusta ja lopusta. Turhapäiväsiä sentimentaalikohtauksia on yksinkertaisesti liikaa. Elokuva olisi saanut olla myös paljon synkempi ja rankempi. Elokuva olisi pitänyt tehdä suunnilleen yhtä synkäksi kuin Spielbergin kuusi vuotta myöhemmin ohjaama Schindlerin lista. Mutta ei. Elokuva tehtiin kevyempään suuntaan, jotta ikärajaa olisi saatu hilattua alaspäin. Tällainen toiminta on minusta varsin idioottimaista.
Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Tuolloin 13-vuotias Christian Bale tekee ihan kohtuullista työtä Jim Balen roolissa. Myös John Malkovich hoitaa hommansa loistavasti. Myös musiikki on todella hienoa. Leffan musiikki sopii tähän elokuvaan harvinaisen hyvin.
Hmm. Olen kirjastossa videohyllyjen luona. Kaikki vähänkin kiinnostavat leffat on lainattu ja uudestaan en kehtaisi. Jos löytyisi kunnon komedia tai koskettava draama. Hei, auringon valtakunta! Olen lukenut siitä imdb:ssä ja aiheena olisi kuulemma Toisen Maailmansodan japskileiri. Ja ohjaajakin on Steven Spielberg. Siinä olisi draamaa yhdelle illalle. Kasetti mukkaan ja kotia päin.
James Graham(Christian Bale) on brittipoika, joka elää Shanghaissa, yläluokan brittiyhteisössä. Vaikka kaikille kiinalaisille ei löydy edes tarpeeksi ruokaa niin briteillä on aikaa käydä naamiaisissa ja pompottaa kiinalaisia palvelijoita. Satamassa odottaa Japanin laivasto hyökkäysvalmiudessa ja James-parka suhtautuu asiaan niin naiivisti, että pitää japseja sankareina. Todellisuus iskee kovaa ja kohta James on yksin, eksyneenä vanhemmistaan suurella vankileirillä. Mukana on jenkki nimeltä Baines(John Malkovich), joka tavallaan huolehtii Jimistä niin kuin hän kutsuu Jamesia.
Steven Spielberg muistetaan aina Tappajahaista, E.T:stä, Schindlerin listasta ja Sotamies Ryanista. Miksi tätä leffaa ei ole mainittu missään lehdessä/sivulla? Se pitäisi lisätä kahdeksanneksi kuoleman synniksi. Spielberg oli ohjannut koko 80-luvun kevyttää kamaa mm. Indiana Jonesit ja E.T:n. Hän halusi varmaan siirtyä hieman vakavampaan tavaraan ja onnistui siinä hyvin. Spielberg osaa kuvata laajoja yleiskuvia mestarillisesti. Yleiskuva vankileiristä ja Shanghai sekasorrossa ovat elokuvan parhaita kohtauksia. Valaistus on sommiteltu myös hyvin. Tarkoituksella sumeaksi tehty kuva eräissä kohdin antaa katsojalle todella hiostavan tunteen.
Elokuvan japanilainen musiikki on yllättävän kaunista. Varsinkin kun mainiosti näyttelevä Christian Bale "tulkitsee" sen. Siis, olen varma, että laulun lauloi joku japanilainen poika ja ääni vain aseteteltiin kauniisti leikkaamossa. Bale on nuoruudesta huolimattaan todella vakuuttava näyttelijä. Aivan kuin Hayley Joel Osment, mutta sanoisin, että vieläkin parempi. Bale on uskomaton sekoitus naiivisuutta ja selviytyjää. "I surrender"-kohtaus on hyvä esimerkki naiivisuudesta ja fasaanimetsästys-kohtaus selviytyjästä.
Toinen päänäyttelijä John Malkovich jää hieman Balen varjoon, vaikka hänkin osaa hommansa mahtavasti. Malkovich vetää roolinsa Bogartmaisella kyynisyydellä elämään. Roolihahmo Baines sopeutuu vain tilanteeseen ja yrittää selviytyä parhaansa mukaan. Kyllä hän selviytyykin. Leffa on täynnä monia muita hyviä näyttelijöitä. Niin aasialaisiakin ja länsimaalaisia. Vankileirin johtajaa näyttelevä Masatô Ibu on heistä parhain.
Balen hahmolla on elokuvassa harrastus, joka on lentokoneiden pienoismallit. Nämä pienet ja suuretkin lentokoneet ovat leffan yleinen teema ja ovat ratkaisevia tekijöitä monissakin kohti. Komein lentsikkakohtaus nähdään lopussa, kun "taivaan Cadillacit" liitävät vankileirin ylle. Tämä oli hieman alkusoittoa Sotamies Ryanin Normandialle ja todisti, että Spielberg osaa tehdä toimintaa. Lentokoneista tulee myös yhdistävä tekijä vankien ja vangitsijoiden välillä. Jimin ja erään japanilaisen pojan välille tulee elokuvan harvojen yhteisten kohtausten aikana hiukka omituinen ystävyyssuhde. Tämä ystävyys loppuu traagisesti ja Spielberg symboloi tällä hienosti sitä miten nuori sukupolvi yrittää solmia ystävyyden entisiin vihollisiin, mutta vanhempi sukupolvi on edelleen ennakkoluuloinen. Eihän heitä voi moittia. Kovat kokemukset takana.
Auringon valtakunta on yksi Spielbergin hienoista sotaelokuvista, mikä kärsii hieman ylipituudesta ja Spielbrg on höylännyt leffan K-12 kamaksi. Siis, japanilaisten vankileireillä oli kyllä ihan samanlainen meininkin kuin keskitysleireillä ja hieman ärsyttää tämä "kaunistelu." Onko kukaan muuten ikinä tehnyt realistista kuvaa Japanin raakuuksista Toisessa Maailmansodassa? Sille olisi palava tarve. Saksalaisia on parjattu tarpeeksi, siirrytään japanilaisiin. Kaikkialta muualta tämä elokuva on yksinkertaisesti loistava. Molemmat peukut ylös!
Christian Bale näytteli muuten American Psychossa psykopaattista murhaajaa. No, ei ihmekkään tällaisen lapsuuden jälkeen.






















































