Armageddon (1998)
- Tuotantovuosi:
- 1998
- Ohjaajat:
- Michael Bay
- Käsikirjoittajat:
- J.J. Abrams, Jonathan Hensleigh, Robert Roy Pool, Shane Salerno, Tony Gilroy
- Pääosissa:
- Ben Affleck, Billy Bob Thornton, Bruce Willis, Ken Hudson Campbell, Liv Tyler, Michael Clarke Duncan, Owen Wilson, Peter Stormare, Steve Buscemi, Will Patton
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 144 min
- Genret:
- Toiminta, Seikkailu, Sci-fi
Bruce on näytellyt monissa hyvissä sekä huonoissa elokuvissa. Monet niistä elokuvista olen nähnyt, mutta tottakai piti Armageddon myös katsastaa.
Tavallinen öljynporaaja saa hommakseen pelastaa koko maailma suurelta rautakappaleelta. Yksin hän ei kuitenkaan hommaa hoida, vaan mukaan projektiin tulee myös muutama työtoveri. Yhdysvaltalainen avaruuskeskus NASA alkaa kouluttamaan heistä kunnon astronautteja lyhyessä ajassa. Kuinka se edes on mahdollista? No, kaikkea sitä vastaan tulee.
Kun päästään mustaa maisemaa tutkimaan, henkilöt huomaavat kuinka iso rautakappale onkaan. Avaruuskohtaukset aloittavat tehosteiden käytön oikein urakalla. Hienoa oli nähdä se, kuinka Bay osaa hommansa niitä käyttäessä. Räjähdykset ja kaikki muut avaruusromut olivat komeaa katsottavaa. Elokuva on kyllä ehkä hieman epäaito, mutta ei sen enempää väliä. Siihen kun lisätään hahmojen omat henkilökohtaiset tyylinsä. Saataisiin ihan mukava katastrofielokuva. Mutta virheet paistavat läpi sen verran, että elokuvasta ei jää käteen kuin pelkkää viihteellistä tykitystä. Tehosteet ovat ehdottomasti tämän elokuvan parasta antia. Muuten elokuva on roskaa, mutta viihdyttävää sellaista. Sitä jaksaa katsella nopean temponsa ja komean ulkokuorensa takia.
Avaruusmurikkaa hyökii päälle kuin ryssää, kun Willis ja kumppanit käyvät maailmanpelastushommiin Michael Bayn komennossa.
Juoni on täyttä huttua ja sortuu aivan tolkuttomaan ylidramatisointiin. Henkilöt ovat pahvisia, eikä Bayn ohjaus ainakaan auta asiaa. Lisäksi leffaa vaivaa liika pituus. Aivan pearlharbormaiseen purkanvenyttelyyn ei sentään päästä, mutta kaiken tämän olisi saanut kerrottua tiiviimminkin.
Leffaa alkaa yllätävänkin hyvin, mutta sitten mennäänkin persmäkeä - ja lujaa. Realismi jätetään kuin eno kupittaan asemalle, kun öljynporaajat käyvät kahden viikon astronauttipikakurssin, kaksi sukkulaa laukaistaan yhtäaikaa ja avaruudessa moiset kapistukset pujottelevat lentäviä kiviä kuin hävittäjät. Lisäksi sukkula nousee varsin näppärästi meteoriitin pinnalta kuin jokin vesitaso.
Toteutus on kunnossa. Tehosteet ovat näyttäviä ja taustalla pauhaa Bruckheimerin machosoundtrack. Näyttlijätkin ovat ihan hyviä eikä edes Ben Affleck onnistu ärsyttämään liikaa. Pari hauskaa kohtausta piristivää leffaa mukavasti, mutta silti tuotos tukehtuu omaan mahtipontisuuteensa ja silkkaan idiotismiin. Ei siltikään aivan mahdoton tekele.
nimimerkki: Hä'kä
Arvostelija
Hä'kä
Vieras
Pienet avaruudesta tulevat kivet murskaavat New Yorkin. Aluksi jenkit luulevat, että Suomi on julistanut heille sodan (aina syyttelemässä pienempiään), mutta kohta he huomaavat, että hyökkäys tulikin avaruudesta. He myös huomaavat, että Texasin-kokoinen asteroidi on osumassa maapalloon. Jos sitä ei tuhota, niin hasta la vista ihmiskunta. Yksi ainoa mies voi pelastaa koko Maapallon. Tämä mies on maailman paras öljyporaaja Harry S. Stamper (Bruce Willis). Hän kuitenkin haluaa ottaa oman öljyporaustiiminsä. Heidän pitäisi sitten lentää asteroidille, porata siihen reikä ja tiputtaa sinne ydinpommi.
Armageddon on melkoista tähtilipun heiluttelua ja tehosteilla rymistelyä. Dialogikin on vallan tympeää. Hahmot vain huutelevat toisilleen. Vaikka idea onkin hyvä, niin elokuva ei toimi juuri millään tasolla. Tätä en lähtisi suosittelemaan edes vihamiehelleni. Muutenkin elokuva on täynnä omituisuuksia. Mainitaanko esimerkkeinä öljyporaajien kouluttaminen astronauteiksi kahdessa viikossa. Elokuvaa myös venytettiin, jotta jännitystä olisi saatu lisää. Eihän nyt yksinkertaisen maailmanpelastusoperaation sovi sujua helposti.
Bruce Willis karjuu keskellä ääretöntä avaruutta. Ben Affleck laittaa lisää geeliä hiuksiinsa. Mukana roikkuva venäläishemmo (ei väliä mikä sen nimi oli, eihän se ollut jenkki) on hassu hädänkin hetkellä. Kaukana, kaukana maapallon pinnalla tunnelma on apaattinen. Hiki virtaa noroina vakavilla kasvoilla ja kärsimys on suuri. Koko kansakunta rukoilee…
Olisi liian helppoa jatkaa lause loppuun seuraavalla fraasilla: A) ”… että urhea öljynporaajajengi pelastaisi maailman Texasin kokoiselta meteorimöykyltä, ja saisimme hurrata taas yhtä maailmanpelastusoperaatiota.”. Sillä yhtälailla oikea vaihtoehto on vaihtoehto B) ”…että tämä raina loppuisi pian, ja Michael Bay alkaisi vaikka kukkakauppiaaksi.”. Eli sen luokan räminä on tällä kertaa kyseessä.
Vaan mitäpä tässä tuomitsemaan, sama mitä Armageddonin kokoisesta jöötistä sanoo, Jerry Bruckheimer voi naureskella partaansa ja tuijottaa kaikkien aikojen kassatilastoja, joissa sijalla 27. kiikkuu Armageddon. Tämä karu totuus siis ei paljoa tule synkkää tilannetta muuttamaan, mutta jokainen joka jättää Armageddonin vuokraamatta osallistuu osaltaan maailmanpelastukseen. Näin teemme maailmasta paremman paikan elää ja takaamme paremman ja kauniimman, jopa puhtaamman…psttt, saisko tähän kohtaan mahtipontista musaa ja lisää tyhjiä sanoja? Ai ei vai? Miksei? Jaa, ne käytettiin lähes loppuun Armageddonin aikana, ja loput on varattu Bushin vaalikampanjaan. Hitto, täytyy keksiä uusi tapa jatkaa revikkaa.
Suunnitelma B. Toisin kuin Armageddonin superneroilla, Arsilla on B-suunnitelma. Jopa C-suunnitelmakin. Sen mukaan haen öljylautalta keskeltä Atlanttia öljyporaajaneron, joka hemaisevan tyttärensä kanssa saapuu tänne, kouluttaa puolessa tunnissa itse valitsemistaan jässiköistä avaruuden valtiaita ja kuusta käsin he viiimeistelevät tämän revikan. Ei hassumpaa vai mitä. Mutta sitten suunnitelmaan B.
Armageddon on surkea. Alku antaa vielä odottaa jotain aivan muuta kuin pitkitettyä ryminän ja töksähtelevän dialogin sekoitusta. Maailma pelastuu siinä taustalla. Homma karkaa käsistä kuin Godzilla keskustaan ja jälki on rumaa. Käsikirjoittajille täytyy nostaa hattua, sillä dramatisointi on tehty niin hyvin, että 144 minuuttinen leffa on saatu ahdettua niin täyteen ylidramatisoituja henkilöhahmoja, uhrautumista ja vitsejä, että lopputekstien kohdalla pakkosyötetty kuona tulvii jo korvista ulos. Suunnilleen tältä kuulosti dialogi parhaimmillaan:
”Kato se inhoamasi idiootti postiukko on ny töllössä, äitimamma!”
”No, mutta poikani, sehän on sinun isäsi. En minä kehdannut kertoa sitä ennen kuin isukki menee kuolemaan koko maailman puolesta. Nyt minäkin rakastan häntä!”
”Voikun fantsua äitimamma!”
”Ja isukki toi sinulle tällaisen lelunkin!”
”Voikun ihanaa! Nyt vuodatan kyyneleen noiden Jerry Bruckheimer-filmeissä uhrautuvien ihmisten vuoksi!”
”Se on oikein, poikani, muistathan toki käydä katsomassa myös seuraavan Jerry-filmin!”
”Toki, äitimamma, sehän tämän elokuvan opetus oli!”
Armageddonin aiheella olisi ollut potentiaalia kohtalaisiin pojoihin, mutta se potentiaali hukataan matkalla tyystin. Kun operaation johtaja kysyy Liv Tyleriltä (hei, kamoon! Kyseessä on maailmanpelastajaksi kelpuutetun öljyporamies Harry Stamerin tytär, joka voihkii NASAn päämajassa herra isoherran vierellä!): ”Selviävätkö he siitä?”, pahoinvointi kiihtyy. Siis kuka johtikaan operasuunia ja kuka ei? Kaiken huipentaa lopussa ruutuun tuleva jenkkilippu. Ylläripylläri, he kerkesivät ennen nollarajaa, mutta unohtivat ihmisen sietorajan…
Loppupuoliskolla Bruce Willis karjaisee: ”Houston, teillä on ongelma!”. Siitä saamme aasinsillanomaisen siirtymän tähän. Michael Bay, jos satut lukemaan tämän Suomi-tulkin kera (Armageddon-mentaliteetilla ajatellen todennäköistä): Teillä taisi olla jonkinmoinen mahtipontisuusongelma. Ei kaiken tarvitse räjähtää. Ei kaiken tarvitse olla dramaattista. Ei kaiken tarvitse herättää suuria tunteita. Tiedätkös mitä inflaatio tarkoittaa ja miten se voi tämän mittaisessa rymistelyssä vaikuttaa?
PS. Ai joo, jos juoni jäi epäselväksi: Maapallo uhkaa tuhoutua jättikokoisen meteorin myötä. Mitään muita keinoja ei ole kuin lähettää öljynporaajia avaruuteen pelastamaan maa. Bruce Willis on superhero, Ben Assfleck on se naisten suosikki ja Liv Tyler se miesten suosikki. Sitten räjähtelee. Lopussa soi Aerosmith. Siis Liv Tylerin isäpappa liikuttelee huuliaan ja tekstit skrollaavat alas. Amen.
Iso paha meteoriitti syöksyy kohti maata. Osuessaan se lopettaisi kaiken elämän. No, kun keskelle New Yorkia yhtäkkiä alkaa ropista Volkkarin kokoisia tulikimpaleita, hallitus luulee aluksi että suomalaiset (!) ampuvat heitä ohjuksilla. Oikeasti. Sitten joku käsittää että kyseessä on jättimäinen avaruuskivi. Koska sitä ei voi ampua palasiksi ohjuksilla, hommataan maailman paras öljynporaaja paikalle. Hänen olisi tarkoitus lentää meteoriitille, porata siihen reikä ja laskea ydinpommi sen sisään, jotta se voitaisiin pamauttaa ilmaan tuhannen päreiksi. Tämä maailman paras poraaja saapuu paikalle, mutta hylkää astronauttitiimin, ja haetuttaa paikalle vanhan öljynporausporukkansa. Maailman kohtalo on näiden sivistymättömien puolisekopäiden käsissä...
Tuottaja on Jerry Bruckheimer. Armageddon sisältää jenkkilipunheilutusta ja erikoistehosteita. Alun öljynporaus/koulutusjakso on kiinnostava ja jopa hauska, mutta avaruuteen päätyessä tylsistytään. Onneksi sielläkin on Peter Stormaren esittämä venäläinen kosmonautti joka on kerrassaan mainio hahmo. Ja Stormare loistava näyttelijä. Ja eipä silti, kun mukana on porukkaa tyyliin Stormare, Willis, Buscemi ja Thornton, odotettavissa on hyviä roolisuorituksia. Ja jos efektitkin ovat hienoja, vaikkeivät ne elokuvaa tee.
Ihan ok sentimentaaliäijäviihdepläjäys, jonka suosittelen katsottavaksi viikonloppuiltana. Vuokraus ennemmin kuin osto.























































