Anoppi on pahin

Vuoden 2005 kovin uutinen näyttelijöiden saralta oli takuulla se, että Jane Fonda palasi kuvioihin viidentoista vuoden tauon jälkeen. Itse olen kuitenkin vielä sen verran nuori, että rouvan edesottamuksiin en ennen tätä taukoa ole tutustunut. Siinä sitten olikin tekosyy katsoa edes tämä filmi.

Köyhä, mutta pirtsakka Charlotte (Jennifer Lopez) tapaa elämänsä rakkauden: rikkaan ja menestyneen Kevinin (Michael Vartan), mutta tuleva anoppi, ex-tv-tähti Fiola (Fonda) päättää romuttaa nuorten, omasta mielestään sopimattoman suhteen.

Hohhoijaa. Kyseessä on siis Ben Stillerin Perhe on painajainen -leffan uustulkinta. Siinä missä Stiller kohtasi hankalan appiukon, menee Lopezilla anopin kanssa sukset ristiin. Muutenkaan lähtökohdat eivät oikein vakuuta: ohjaajana häärii muutaman keskivertoa huonomman komediantapaisen ohjannut Robert Luketic ja käsikirjoittajana toimii ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) työnsä kirjoittanut Anya Kochoff. Pahin painajainen kuitenkin löytyy elokuvan tärkeimmältä paikalta: Fondan vastapelurina häärii siis J-Lo. Lopez osaa tanssia jotenkuten, laulaa auttavasti, mutta näytellä ei pätkäänkään. Jo tällainen kevyt komedia tekee tiukkaa, puhumattakaan lopun draamatunteilusta. Myös sulhoa esittävä Vartan on paikoin ihan pihalla, eikä sulhokaan paljoa tajua kahden naisen välisen tappelun olemassaolosta.

Onneksi Fonda sentään tuntuu käyneen näyttelijäopistonsa kunnialla. Hän on nimittäin roolissaan käsittämättömän valloittava, vaikkei hahmo olekaan aivan hellyttävimmästä päästä. Myös Fiolan assistenttia näyttelevä Wanda Sykes onnistuu vakuuttamaan katsojan. Sen sijaan huumoria elokuvassa esiintyy aivan liian vähän, eikä se ole aivan kovin hykerryttävää. Ne todelliset iskut katsojan nauruhermoihin puuttuvat. Kiitokset myös David Newmanin musiikille, jota tosin soitettiin aivan liian vähän.

Elokuva sortuu paikoin selviin yli-imelyyksiin, mutta toisaalta en Stiller Perhe on painajainen -elokuvaakaan ole kovin paljoa arvostanut. Ovathan suloisen morsiamen kauhistuttavat vanhemmat ihan hauskoja elokuvan aiheita, mutta toteutus hukkuu usein perustilanteen yli- (tai kuten tässä tapauksessa) alikäyttöön.

nimimerkki: X-tyyppi

Pisteet:
Arvosteltu: 28.11.2007
Katsottu: Kotona

Arvostelija

X-tyyppi
Tykittäjä
60 arvostelua

Romanttinen komedia on nykyään yksi ehdottomasti epäkiitollisimpia tyylilajeja. Jennifer Lopezkaan ei ole näissä leffoissa tosiaan aina onnistunut, ja mielestäni hän näyttelijänä sopii parhaiten hieman vakavampiin elokuviin. Kaikilla tähdillä on nousu- ja laskusuhdanteensa, enkä nytkään odottanut mitään kovin kaksista esitystä. Molemmat negatiiviset alkuehdot kuitenkin kumoutuvat. Joo-o, vuokraamosta tarttui mukaan paras komedia aikoihin.

J-Lo esittää siis sinkkuna elelevää ja pätkätöitä paiskivaa Charlieta. Elämään ilmaantuu kuitenkin hänestä aivan ihana mies Kevin (Vartan), eikä edes tämän exä onnistu kaatamaan rakastavaisten suunnitelmia. Onneksi Charlien elämää ei alussa kuvata mitenkään surkeaksi. Se pelastaa kuvion pahimmalta kliseisyydeltä.

Tiedetäänhän se, aina jostain hyppää eteen se oikea ja nimenomaan silloin kun itse ei asian eteen tee mitään. Näin elokuvissa, tosielämään en nyt ota kantaa. Huonoimmissa romanttisissa komedioissa tämä tapahtuu yleensä lopussa. Romanssin sijoittuminen alkuun on kuitenkin välttämätöntä, koska se vasta rakentaa varsinaisen idean koko systeemille tässä leffassa. Kevinillä on nimittäin äiti. Kaikilla meillä on, mutta Kevinin emo onkin puolihullu Viola, joka ei mistään hinnasta laske poikaansa kenenkään mukaan, vähiten pätkätyöläisen.

Sivuhahmoissakin löytyy. Mukana pyörivällä Rubylla (Sykes) on kosolti luonnetta. Yleensä tällaiset hahmot osoittautuvat aivan turhiksi, mutta joskus ne taas onnistuvat erinomaisesti.

Huumori on yllättävän laadukasta. Seksi- ja WC-osasto kannattaakin (kaikella kunnioituksella!) jättää omalle osastolleen eli American Pien ja vastaavien haltuun. Eihän mikään sellainen sopisi näinkin siistiin elokuvaan.

Vaikka siirappisuudelta vältytäänkin ja visuaalinen ilme on mukavan lämpöinen, tahtovat hahmot kallistua aavistuksen liikaa naissukupuoleen. Ei J-Lossa vikaa ole, mutta Michael Vartan jää persoonaltaan kukkakepiksi. Sellaiseksi hänet lienee toki käsikirjoituksessa tarkoitettukin, joten suuresta häiriöstä ei ole kysymys.

Useimmat tämän leffan kanssa samaa lajityyppiä edustavat tuotokset tyytyvät niukkaan puolentoista tunnin mittaan höttöisellä sisällöllä, mutta Anoppi on pahin perustelee useimmat minuuttinsa mainiosti. Tekisi muuten mieli laittaa leffan nimen kääntäjä keräämään sipsinmurut sohvan edustalta. Pinseteillä.

nimimerkki: Organismi

Pisteet:
Arvosteltu: 06.03.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Organismi
Käyttäjä
30 arvostelua