Andrei Rublev osa 1 (1966)
- Alkuperäinen nimi:
- Андрей Рублёв
- Tunnetaan myös nimillä:
- Andrei Rublev, Andrey Rublyov
- Tuotantovuosi:
- 1966
- Ohjaajat:
- Andrei Tarkovski
- Käsikirjoittajat:
- Andrei Konchalovsky, Andrei Tarkovski
- Pääosissa:
- Anatoli Solonitsin, Irma Raouch, Ivan Lapikov, Nikolai Grinko, Nikolai Serguiev, Youn Nasarov
- Maat:
- Neuvostoliitto
- Kielet:
- Venäjä
- Pituus:
- 105 min
- Genret:
- Draama, Sota
- Elokuvasarja:
- Andrei Rublev osa 1, Andrei Rublev osa 2
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (48): 
Oma pikatuomio
Ohjaajalegenda Andrei Tarkovskyn Andrei Rublev sattui lojumaan kirjaston hyllyillä. Ensi ajatuksena oli, että mahtaa olla pitkä ja tylsä elokuva, kun on kahdelle kasetille jaettu. Päätin kuitenkin lainata ensimmäisen ja katsoa, olihan luvassa taidetta ja sisältöä.
Elokuva kertoo ikonimaalari Andrei Rublevista, joka työnsä lomassa joutuu näkemään uskon kaikki puolet kaunistelematta ja välillä alitajuntansakkin kautta. Andrein suhde uskontoon alkaa saada uusia piirteitä ja työtä joutuu todella pohtimaan.
Mutta mitä ihmettä? Miksi aika meni näin nopeasti? Eikö luvassa ollutkaan Stalkerin kaltaista hidastelua ja mietintä taukoja? Ei, tällä kertaa Tarkovsky on tehnyt meille myös viihdyttävän elokuvan!
Itse juoni on erittäin mielenkiintoinen. Aiheena valta ja uskonto ja niiden käsittelijänä mies, joka tahtoo todella antaa ihmiselle ajattelemisen aihetta. Sellaista on saatu aikaan ja elokuvan jälkeen onkin pää täynnä ajatuksia. Henkilökohtaisesti voinkin kertoa, että suhteeni uskontoon muuttui tämän elokuvan myötä - kohti avarampaa ja suvaitsevaisempaa näkemystä. Vaikuttava teos siis on kyseessä, vaikkei se sinäänsä keskitykkään uskontojen mollaamiseen, vaan sillä on muutakin asiaa.
Tarkovsky osoittaa tällä olleensa myös hyvä tarinankertoja. Elokuva pörrää raiteillaan vankasti, eikä kerronnasta oikeastaan keksi mitään oikeaa valittamista. Onhan siinä katkonaisuutta, mutta siihen pitää vaan keskittyä.
Näyttelijät ovat perinteiseen Neuvostotyyliin alansa huippuja, vaikka ainakin itselleni ennestään tuntemattomia. Välillä samannäköiset näyttelijät tahtoivat mennä sekaisin, mutta varmaan toisella kerralla erotan paremmin. Ei siitä toki kannata paljoa stressiä ottaa.
Visuaalinen puoli on Tarkovskyllä jälleen hallussa, vaikkei kyseessä olekkaan maailmaa muuttava sci-fi. Arkisetkin asiat voivat näyttää kauniilta, eikä ohjaajan visioita oikein voi olla ihastelematta. Erityisesti alun lentokohtaus ja unikuva ristiinnaulitsemisesta ovat äärimmäisen upeita.
Ensimmäinen kasetti ei todellakaan ole liian pitkä, ja se pölkkypää, joka keksi jakaa tämän filmin sietäisi todella saada hieman Stalin-sedän vainoharhaisesta kädestä. Turhautuneena jään odottelemaan, milloin kirjastoon palautetaan toinen kasetti, että tämä taru saisi lopun. Aloituksesta kun ei tahdo keksiä mitään kunnollista valittamista.
nimimerkki: Sano mitä sanot
Pisteet:
Arvosteltu: 23.12.2005
Katsottu: VHS
Tämä leffa – karkeasti sanottuna – joko vaivuttaa sikeään uneen tai aiheuttaa wow-reaktion. Vaikka kysymys onkin vain massiivisen "elokuvarunoelman" ensimmäisestä puolikkaasta, ohjaaja Tarkovskin visio alkaa hahmottua.
Andrei Rublevin ensimmäisessä osassa tämä 1400-luvulla elänyt miekkonen tulee tutuksi. Rublev (Solonitsin) on munkki ja ikonimaalari, jonka lahjat ovat tunnettuja ympäri maata. Elokuvassa tätä rauhallisen mietiskelijän oloista tyyppiä seurataan läpi vuosien, projektista toiseen. Hänen mukanaan kulkee joukko apulaisia ja munkkeja, joiden kanssa Rublev ajautuu lukemattomiin konflikteihin. Taiteilija ajautuu ongelmiin myös itsensä kanssa. Tavallaan hän haluaa vaikuttaa asioihin, mutta voiko hän vaikuttaa aivan kaikkeen ja mikä hänestä tulee, jos hän niin tekee? Tarkovski ei petä tälläkään kertaa. Andrei Rublev on kiehtovaa kamaa.
Leffa oli mm. uskonnollisuutensa vuoksi pitkän aikaa hyllytettynä ennen kuin se pääsi levitykseen entisessä Neuvostoliitossa. Käsikirjoittaja-ohjaaja otti tietoisen riskin, mutta sai lopulta tämänkin varhaistyönsä esille. Elokuvan näyttelijät ovat parasta A-luokkaa. Varsinkin nimiosaa esittävä Anatoli Solonitsin sävähdyttää herkällä tulkinnallaan. Paljosta on kiittäminen tietysti myös mm. kuvaajaa (Vadim Yusov) ja leikkaajia (M. Beliava & L. Lararev). Kikkailulla saadaan hohtoa irti vaikka pölkystä. Sen verran hyvä pätkä tämä ensimmäinen puolikas kuitenkin oli, että toisen näkemistä tuskin jaksaa odottaa.
Pisteet:
Arvosteltu: 04.10.2004
Katsottu: VHS
