Alfie (2004)
- Tuotantovuosi:
- 2004
- Ohjaajat:
- Charles Shyer
- Käsikirjoittajat:
- Bill Naughton, Charles Shyer, Elaine Pope
- Pääosissa:
- Jude Law, Marisa Tomei, Sienna Miller, Susan Sarandon
- Maat:
- Iso-Britannia, USA
- Pituus:
- 108 min
- Genret:
- Komedia, Draama
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (67):
Oma pikatuomio
No jopas. Romanttinen komedia remakena, ex-kyyhkyläisparilla Jude Law & Sienna Miller varustettuna. Kuulostaa pahalta, varsinkin kun Lawin nimikkohenkilö alkaa heti alussa puhua kameralle miehekkäitä analyyseja naisistaan ja elämästään High fidelityn mieleen tuovalla tavalla.
Mutta ei tulos olekaan niin paha, päinvastoin. Pahvinohuiden, vain leffarakkautta (paino sanalla Leffa) kaipaavien tallaajien määrä ja nyyhkyhetket on minimoitu ja vaikka häntäheikin matka sängystä sänkyyn, pesältä pesälle huipentuukin opettavaiseen loppuun, niin Pelimies-Alfien tarinaa seuraa ihan mielellään. Se jääköön salaisuudeksi nähdäänkö odotettua "kunnaria" kaiken juoksentelun jälkeen.
Huonojakin puolia löytyy. Pari hassusti puhuvaa pakkohuumorimiekkosta menettelevät, mutta tupakansavuisia coolisteluita on kyllä sen verran, että Philip Morris kollegoineenkin on tyytyväinen. Myös se on tylsää, että jätkän matka kiertää kaikki peruskohteet vanhemmasta leidistä, kaverin naiseen ja kolmenkimppaan ja vasta vaikeuksien kasaantuessa järki alkaa hiipiä kuvioihin. Toisaalta, ehkä se hipsintä on sitä kliseisyyttä, joka on kliseisyyttä vain siksi, että tosielämän varttumistarinatkin ovat sitä pullollaan.
Kun huolettomuus kääntyy huoliksi, pelimiehen pelikään ei pelitä, ja silti pahin on vasta edessä elämänmutkien jyrketessä. Jätkä kaipaisi kartanlukijaa vierelleen, mutta hoilaa silti Rin Tin Tin –laulun teeman mukaista tunnuslaulua (”hölmöksi tunsin minä itsenikin / vaikka kaikesta halusin puhua sulle, mä vain häntääni heilutin”). Rollarimiehen ja kumppaneiden taustamusat sopivat siihen elämänsuuntaa etsivään tunnelmaan kuin enpäsanomikä enpäsanomihin.
Näyttelijäosasto ei räjäytä, muttei petäkään. Paitsi tietenkin toisiaan. Jude Law hyppää Michael Cainen 40 vuoden takaisiin Alfie-housuihin sillä innolla, että päätyy monen naisen housuihin ja monen naisen sydämen särkijäksi. Niin Sienna, Marisa Tomei, Ally McBealin sihteeriblondiksi jämähtänyt Jane Krakowski kuin Susan Sarandonkin päätyvät listalle. Eivätkä Law tai hänen hahmonsa ole ollenkaan huonoja, vaikka suomalaismiehen kai kuuluisi moisella tahdilla naisia kaatavaa Alfieta dissatakin koko sydämensä kyllyydestä?
Olen ajatellut –juhlaillalliskohtaus kaikessa elämänkarheudessaan on mainion kipeä / kipeän mainio, samoin se Siennan ja Juden kolauksia kokeva matka siihen pisteeseen. Ja siitä alkaa kuulu alamäki, jossa huijariakin huijataan. Ja hei, silloin jätkä tajuaa, että ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa. Ja että naisillakin on tunteet. Pitäisikö siitä nyt sitten jonkin sortin elämäntyöpalkinto antaa? Leffalle voi huoletta antaa muutamat kehut kliseeviidakon ja ei niin selvien itsestäänselvyyksien sekoittamisesta jopa koukuttavaksi suhdehömpäksi.
Pisteet:
Arvosteltu: 16.09.2007
Katsottu: Kotona
Vaikka ei uskoisi, tässä on salainen elämänopas miehille, jotka haluavat välttyä ihastuttavan naistenjahtaamisuran päättymiseltä. Alfie (Law) kertoo miten kohdella naista, minkälaisia vaatteita tulisi käyttää miellyttääkseen naista, miten naiselle tulisi puhua. Brittiläisellä aksentillaan en ihmettele miksi juuri Law valittiin kyseisen leffan päähurmuriksi.
Alfie kertoo tarinansa suoraan sinulle. Aluksi se saattaa ärsyttää, mutta loppupuolella jo toivoisi, että miekkonen sanoisi taas jotain. Kauniita naisia vilisee kaupungissa, josta tiettävästi löytyy aina joku joka on hereillä ja jolle lirkutella.
Koska Alfie on niin nopea vaihtamaan kiinnostustaan naisesta toiseen, tuntuu ettei kukaan muu saa loistaa hirveästi roolisuorituksellaan. Harmi oikeastaan, sillä näyttelijäkaartiin kuuluu kuitenkin myös hehkeä Susan Sarandon. Toisaalta, ehkä se onkin leffan tarkoitus. Miten vain, kumpikin vaihtoehto on mahdollinen.
Muuten niin viihdyttävässä paketissa on ylivoimasen häiritsevä kikka. Sitä ei osaa odottaa, eikä sitä toivoisi, mutta sieltä se tulee ja tiputtaa tuoliltaan muuten niin poskilihaksia venyttävän kokonaisuuden. Eipä siinä sitten auta voivottelut. Tämä mies osaa yllättää.
nimimerkki: Clementiney
Pisteet:
Arvosteltu: 31.08.2005
Katsottu: DVD
Alfie (Jude Law)on Iso-Britanniasta kotoisin oleva charmikas naisten naurattaja ja hurmuri, joka seikkailee New Yorkin Manhattanilla. Hänen pääsyy oleskeluun on naiset, jotka hänen sanojensa mukaan ovat Manhattanilla "maailman upeimpia".
Elokuvassa seurataan Alfien omalaatuista elämää naisten hurmurina ja viihdyttäjänä, yhdenyön petikumppanina jne. Alfielle naiset ovat kuin eräänlaisia viihdykkeitä, joita saa käsitellä melkeinpä miten haluaa. Alfie ei ole missään tapauksessa tahallaan törkeä tai halua loukata ketään, mutta hän tekee niin alituiseen tajuamattaan sitä itse.
Elokuvan edetessä seurataan, kun Alfielle tapahtuu muutamakin negatiivisessa mielessä yllättävä asia, jotka saavat hänet vihdoinkin hieman miettimään ja kyseenalaistamaan elämäänsä naisten petikumppanina. Tarina alkaa hieman ehkä tylsähkösti, ja moni varmaan ajatteleekin että mitäköhän tästä tulee. Tarina alkaa kuitenkin mennä vakavammalle puolelle ja huomataan, miten surullinen Alfien tarina jossain mielessä olikin.
Jude Lawn roolisuoritus sopii hyvin tähän rooliin, ja Alfien keskustelut kameralle tuovat värikkyyttä ja eloisuuttaa elokuvaan. Juonen myötä tarinan edetessä siis pääsemme jollain tavalla tutustumaan Alfieen, ja vaikka hän onkin parin kerran mies, jokin hänessä vetää puoleensa, eikä häntä oikein voi vihata. Juonellisesti tämä ei alusta lähtien ole ehkä niinkään erikoinen, mutta loppua myöten ja kokonaisuutena hyvin viihdyttävä ja erikoinen elokuva (Jude Law-fanit varmasti pitävät!).
nimimerkki: chicacherrycola
Pisteet:
Arvosteltu: 11.01.2005
Katsottu: Teatterissa
Arvostelija
chicacherrycola
Vieras