Aleksis Kiven elämä (2002)

Aleksis Kivi, kraatarin poika Nurmijärveltä, oli yksi Suomen kielen pääarkkitehdeista ja sen tärkeä levittäjä ja äänenkannattaja 1800-luvun autonomisessa Suomessa. Tyypin kynästä syntyi mm. ehkä kotimaamme kuuluisin romaani Seitsemän veljestä sekä useita näytelmiä ja runoja. Myös vain 38-vuotiaaksi eläneen kirjailijan elämänvaiheet olivat kohtalaisen värikkäitä, omaperäinen tarinamaakari kun vietti elämänsä ehtoopuolia mm. Lapinlahden mielisairaalassa.

Jari Halonen, eräs Suomen omaperäisimmistä elokuvataiteilijoista, sai muutama vuosi sitten valmiiksi, kuulemma vajaan kymmenen vuoden työskentelyn jälkeen, tämän melko omalaatuisen elämänkertateoksen Alexis Stenvallista, joka toimii oodina sekä miehen elämälle ja teoksille että suomalaisuusaatteelle ja tälle "upealle pohjoiselle tuhansien järvien maalle". Mukaan elokuvaan on mahtunut niin kieliriidat suomalaisen työväestön ja ruotsinkielisten pikkuporvareiden välillä, Kiven ponnahtaminen kulttuurivaikuttajaksi vaatimattomasta duunariperheestä kun Seitsemän veljeksen lähes skitsofreeniseksi yltynyt kirjoitustyökin.

Pläjäys ei kuitenkaan ole aivan sitä perinteisintä kotimaista historiallista draamaa, vaan Halonen on sujauttanut mukaan historiaa vain lievästi mukailevia anekdootteja, groteskia mustaa huumoria ja irvailua sillä tosiseikalla että mm. Runeberg ja Snellman eivät tosielämässä osanneet sanaakaan suomea. Erittäin persoonallinen tyyli historian tulkintaan katsojasta riippuen joko virkistää tai pitkästyttää, omasta mielestäni se toi oivasti lisää väriä teokseen.

Näyttelijäsuoritukset ovat rehevyydessään mainioita, parhaiten mieleen jää mm. sympaattinen Jari Salmi Kiven parhaana ystävänä ja kannustajana Emil Nervanderina sekä tietysti itse Marko Tiusanen rainan nimiroolissa absurdin katseen omaavana Kivenä. Itse maestro Veikko Sinisalokin vilahtaa dialogittomassa roolissa, mikä vaan korostaa hänen tulkintakykyään elokuvafanaatikkojen silmissä. Uuden kotimaisen elokuvan vakiosäveltäjän Tuomas Kantelisen siirappinen, tyypillinen elämänkertamusiikki pukee sinänsä hyvin tarinaa mutta yltyy paikoin liian sentimentaaliseksi ja päälletunkevaksi. Koskenniemen sanoittama Finlandia tosin istuu elokuvan ääri-isänmaalliseen loppuun kuin pesäpallomaila ilmiantajaan.

Eeppisillä elämänkertaspektaakkeleilla on aina vaarana päätyä yli-imeläksi patrioottikeitokseksi, joka kääntyy katsojan kohdalla tarkoitusperiään vastaan. Aleksis Kiven elämäkään ei täysin kykene välttämään tätä sudenkuoppaa, varsinkaan elokuvan loppupuolella jossa huumori uhkaa hukkua paatoksen alle, mutta rehellinen ja persoonallinen tulkintatapa historiaan erottuu selkeästi edukseen ja nostaa Aleksis Kiven elämän tavanomaisen pehmopornoilun yläpuolelle. Ainakin tolkuttoman naiivit ja kaunistelevat Timo Koivusalon teokset Halonen hakkaa mennen tullen, vaikkei aivan terävimpään kärkeen pääsekkään. Kyllä tätä jo kehtaa suositella, varsinkin pakkoruotsin ystäville, prkle!

Pisteet:
Arvosteltu: 01.06.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

John Lennonjohto
Käyttäjä
108 arvostelua

1800-luvun kansallisaatteen pyörteissä kuohunut kulttuurikerma, suomen- ja ruotsinmieliset, nuori tiedemaailma, hienosto ja metsäsuomalainen köyhä kansa saavat kyytiä Jari Halosen Aleksis Kivi -filmatisoinnissa.

Perimätieto, historialliset faktat, reipas mielikuvitus ja 2000-luku lyövät iloisesti kättä keskenään. Turkkalainen ylinäytteleminen pysyy päällimmäisenä elementtinä läpi koko filmin, mutta ei niin hengästyttävästi kuin Halosen aiemmissa filmeissä. Teatterinomainen näytteleminen ärsyttää, mutta lienee harkittu tyylikeino, kun kerran merkittävästä näytelmäkirjailijasta on kyse.

Halonen rakentaa kuvaa kansallissankarista, joka oli paitsi lahjakas, älyllinen kirjailija ja taitava keskustelija, myös karkeatekoinen naistenmies, joka osasi käyttää talonpoikaista taustaansa hyväkseen myös seurapiireissä liikkuessaan. Paikoin Halonen kuvaa Kiven jonkinlaiseksi Kristus-hahmoksi ulkomuotoa myöten, lainehtivine kiharoineen, partoineen ja paljaine ylävartaloineen. Halosen Aleksis Kivi on sankari, marttyyri ja jonkinlainen epäsovinnainen, leppoisa hippi yhtä aikaa.

Kerrankin elokuva, jonka kulissit ovat realistiset: kun ollaan sisällä, tila on ahdas, varsinkin silloin kun ollaan esimerkiksi metsämökissä. Tunnelman voi melkein haistaa katsomoon asti. (Ärsyttää useimmat leffat ja tv-sarjat, joissa köyhät opiskelijat tai yksinhuoltajaäidit asuvat kaupungin keskustassa viimeisen päälle sisustetuissa sadan neliön lukaaleissaan.)

Aleksis Kiven elämä on raikas uudelleentulkinta suomalaisen kirjallisuuden kulmakivestä, historiaa huumorilla höystettynä - oikeastaan hieman samaan tapaan kuin Juha Seppälän romaanissa ”Suomen historia”. Samalla se on poliittinen kannanotto ja varsin provokatiivinen puheenvuoro niin suomalaisuudesta, suomalaisesta kulttuurista kuin eurooppalaisuudestakin. Elokuva, joka ehdottomasti kannattaa katsoa, jollei anna tavanomaista kulmikkaamman tarinankerronnan ja toisinaan tuskallisen pakotetun näyttelijäntyön häiritä elokuvaelämystä.

Pisteet:
Arvosteltu: 06.02.2002
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Irmeli Karma
Vieras