Aleksanteri (2004)

Aleksanteri... Historiallinen elokuva kaverista joka valloitti puoli maailmaa, ryyditettynä näyttävillä erikoistehosteilla, valtavilla joukkokohtauksilla, ylvään näköisillä tähtinäyttelijöillä sekä runsaalla väkivallalla.

Aleksanteri rakentuu vahvasti taistelukohtausten varaan, ja ne ovatkin aika vaikuttavasti toteutettuja: ukkoa ja akkaa lakoaa kuin heinää, ja toiminta pysyy käynnissä intensiivisesti koko ajan. Välillä piipahdetaan haaremissa tai katsastetaan uusia vaimoehdokkaita, rahallahan niitäkin saa (tämän elokuvan tapahtuma-aikana). Tässä välissä on paljon ylvästä musiikkia ja mahtipontisia kohtauksia mahtipontisella dialogilla ja mahtipontisilla puheilla. Välillä se menee naurettavan puolelle mutta suurimman osan ajasta tunnelma on korkealla.

Juonesta ei paljon kannata puhua. Aleksanteri sotii sitä ja sitä vastaan ja kerronta hyppii ympäriinsä niin ettei perässä tahdo pysyä. Lisäksi kohtaukset, jotka eivät sisällä joko seksiä tai väkivaltaa - tai molempia, venähtävät usein pitkiksi ja ovat aika tylsiä. Muutenkin elokuva on lähes kolmen tunnin kestossaan liian pitkä. Tapahtumia ja juonta ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi, eikä tarina ole riittävän monipuolinen kantamaan loppuun asti. Kokonaan toisella tarkastelutyylillä - historiallisena dokumentinomaisena katsauksena - juoni olisi epäilemättä kantanut loppuun asti paremmin, mutta toisaalta elokuva ei siinä tapauksssa varmastikaan olisi yhtä näyttävä, tuskinpa yhtä viihdyttäväkään.

Ei Aleksanteri mikään suurelokuva ole kuin korkeintaan budjetiltaan, ja mikään syvällinen ihmismielen tai elämän kummallisuuden syvällinen luotaaja leffa se ei ole myöskään, mutta aika viihdyttävää toimintaa kuitenkin. Muutamat heikkoudet tosin laskevat arvosanaa, mutta kyllä Aleksanteri ihan mukavaa, kepeää katseltavaa on mikäli et mieluummin katso neuvostoliittolaista taide-skifi-elokuvaa.

Pisteet:
Arvosteltu: 08.08.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Miihkali
Tähtääjä
118 arvostelua

Oliver Stone on ollut minun suosikkiohjaajia jo kauan aikaa. Yleensä Stonen elokuvat ovat äärimmäisen puhuttavia ja visuaalisesti kauniita. Kun katsoo miehen CV:tä niin huomaa että ihan tekijämies on kyseessä sillä listalta löytyy semmoisia hienoja elokuvia kuten Platoon, Natural Born Killers ja JFK.

Stone on ottanut uusimman elokuvansa aiheeksi oikeasti elänneen historiallisen henkilön nimeltä Aleksanteri Suuri. Elokuvassa kerrotaan Aleksanterin elämän tarina, joka päättyi hyvin lyhyeen mutta hän ehti lyhyen elämänsä aikana valloittaa kokonaan tuohon aikaan tunnetun maailman. Elokuvassa siis kerrotaan kuinka Aleksanteri nousee Makedonian kuninkaaksi isänsä kuoltua ja hänen suuresta maailmanvalloitusretkestä.

Aluksi elokuva tuntui lähes naurettavan mahtipontiselta ja dialogi melko kornilta kaikkine kunnia-ylistyksineen, mutta kun hieman pitemmälle ajattelee niin tämä on myös saattanut olla Stonen tarkoitus. Elokuvassa tarina kerrotaan Anthony Hopkinsin esittämän Ptolemaioksen näkökulmasta, joten voisi luulla että Stone on pyrkiny saamaan elokuvaan eeppisen tarun hengen. Mahtipontisuus on hyväksyttävää tässä asiassa. Vaikka Aleksanterin elämä oli hyvin sotaisa niin yllättäen taisteluita on elokuvassa hyvin vähän, mutta nekin ovat sitä hienompia. Kyseessä ei ole siis mitään Taru Sormusten Herrasta tai Troija tyylistä K-11 sotaa vaan Stone on saanut taistelut äärimmäisen realistiseksi. Verta ja ruumiinosia lentelee eikä elokuvaa suositella ihan nuoremmille. Taisteluiden välissä Stone käsittelee Aleksanterin suhdetta hänen äitiinsä (Angelina Jolie) ja parhaimpaan ystäväänsä Hefaistokseen (Jared Leto). Paljon kohua nostattanut biseksuaalisuus asia on kumminkin vähän turhan liioiteltua ja kesyä. Sehän vasta jotakin olisi ollut jos Stone olisi lisännyt elokuvaan jonkinlaisen seksikohtauksen Leton ja Farrelin välille.

Elokuvasta löytyy paljon positiivisia asioita ja myös negatiivisia asiota on. Elokuvan ainoa ongelma tuntuu olevan aikahyppely, jossa välillä hypätään useita vuosia eteenpäin ja se saa aikaan pientä sekavuutta elokuvaan. Mielenkiintoista olisi ollut nähdä Stonen pitempi versio Aleksanterin elämästä jossa tuo aikahyppely ongelma olisi selvinnyt. Elokuva tuntuu myös välillä pitkästyttävältä, mutta kyllä sen jaksaa katsoa loppuun asti. Jos Stone olisi lisännyt puoleen väliin taistelukohtauksen niin se olisi tehnyt elokuvasta entistä paremman. Paras kohtaus on ehdottomasti elokuvan lopussa oleva metsätaistelu Intialaisia vastaan. Tässä kohtauksessa Stonen visuaalinen tyylitaju tulee parhaiten esiin. Stone värjää ruudun verenpunaiseksi ja nopeat leikkaukset korostavat entisestään veristä ja kaaosmaista teurastusta.

Stone ei petä edelleenkään. Tätä elokuvaa joko vihaa tai rakastaa, sen kertovat jo jakautuneet mielipiteetkin. Oma näkökulmani asiasta on että kyseessä on hieno seikkailuelokuva. Näyttelijät tekevät hyvää työtä, varsinkin Colin Farrell vakuuttaa kunnianhimoisena Aleksanterina ja muutkin näyttelijät tekevät hyvää työtä. Kaiken kruunaa hyvä score ja realistisuus. Totuudenmukaiseen ilmaisuun on käytetty aikaa ja se on aina tärkeintä näissä tämäntyyppisissä elokuvissa. Kannattaa katsoa jos pitää Stonen elokuvista eikä aikahyppely ja pienoinen ylipituus haittaa.

nimimerkki: J-P

Pisteet:
Arvosteltu: 29.11.2004
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

J-P
Käyttäjä
13 arvostelua

Hollywoodin spektaakkeliosaston tuotanto historian merkkitapahtumista ja henkilöistä jatkaa trendiään. Kukapa ei muistaisi Petersenin lievästi flopahtanutta Troijaa saati ihmetuottaja Bruckheimerin umpisurkeata Kuningas Arthuria. Nyt syöttiin tarttui isompi kala, loistavan Platoonin ja JFK:n ohjaaja Oliver Stone.

Kuten vihjailevasta nimestäänkin huomataan, elokuva käsittelee liki kaikkien (ainakin viimeistään koulun historianpenkeillä opittu) tuntemaa makedonialaisvalloittajaa Aleksanteri Suurta. Kreikan valtakuntaa laajentamaan lähtenyt Aleksanteri sai lyhyestä elämästään (356 - 323 eKr.)huolimatta paljon aikaan. Miehen aikaansaannoksina mainittakoon muun muassa valloitukset aina Välimeren alueilta Intiaan.

Stonen Aleksanteri lähtee liikkeelle kuitenkin suhteellisen kevyesti. Anthony Hopkinsin tulkitsema Ptolemaios toimii koko filkan ajan eräänlaisena kertojana ja myös aloittaa elokuvan lähtien aina Aleksanterin synnystä. Colin Farrellin tulkitsema Aleksanteri syntyy keskelle valtataistelua. Hänen äitinsä ja samalla Makedonian kuningatar Olympias (Jolie) yrittää kaikin keinoin saada poikaansa valtakunnan lailliseksi perijäksi. Aika tiimalasissa kuitenkin valuu rauhallisesti eteenpäin aina vuoteen, jona Aleksanteri on saavuttanut 19 vuoden iän. Taistelu kruunusta käy nyt kuumimmillaan. Aleksanterin isä, kuningas Filippos (Kilmer) on löytänyt toisen naisen ja avioliitosta syntyvästä pojasta on kehkeytymässä uhkaaja Aleksanterin kruunuhaaveille. Ovelalla pelillä Olympias saa kuitenkin pelattua kaiken Aleksanterille...

Sitten kerronta siirtyykin kuin yhtäkkisesti suureen taisteluun persialaisia vastaan. Aleksanteri johtaa taistelua Babyloniasta etulinjasta käsin. Kuninkaaksi lyöty, vasta kaksikymppinen taistelija on päättänyt valloittaa vahvimman kulttuurin ja suurimman armeijan. Maailmanvalloitus on alkamassa vain jatkuakseen yhä idempään...

Jaaha, mitäpä sanoa sitten monissa foorumeissa ja arvosteluissa teilatusta Aleksanterista. Väitteet siitä, että kyseessä olisi "epästonemainen" elokuva, voin kyllä täysin allekirjoittaa. Jotenkin läpi filkan paistoi tietynlainen keskeneräisyys ja tavanomaisuuus, ettei leffa ainakaan omalta kohdalta päässyt missään vaiheessa yllättämään tai shokeeraamaan. Luonnenäyttelyn surkeuden lisäksi (mm. venäläisaksentilla hoilaileva Jolie) filkkaa vaivasi myös erikoinen asioiden sivuuttaminen. Aluksi syvennyttään johonkin tapahtumaan, mutta sitten pompitaankin mitä ihmeellisimmin vaikkapa parin vuoden päähän. Liekö sitten tuotantoyhtiö pakottanut Oliveria saksimishommiin tai mitä, mutta tämä vaivasi koko ajan.

Farrellista sanottakoon, että mies ei loista, mutta ei kyllä munaakaan. Ihan kelpo rooli historian suurmiehenä. Ja Stonen The Doorsissakin loistanut Val Kilmer on lisäksi elokuvan kantavia voimia. Koskaan mies ei ole omasta mielestäni kovin kummoinen ollut, mutta nyt sanalla sanoen toimi.

Taistelukohtauksista niitä kiinnostaville sanottakoon sen verran, että ne ovat mitä makoisimpia. Erityisesti persialaisia vastaan käyty taistelu oli kaikessa komeudessaan mukavaa katseltavaa. Splattermaisista veripurskahduksista huolimatta kyseessä oli enemmänkin sen ajan sotataktiikkaa kuvaava näytös. Taputus Stonelle muuten ehkäpä hiukan takeltelevassa leffassa. Paljon mainostettu ja hypetetty biseksuaalisuus oli taas niitä kuuluisia mainostoimiston metkuja. Eipä juuri vallannut koko elokuvaa...

Pienenä yhteenvetona todettakoon Aleksanterin olevan juuri elokuvalipun väärti leffa. Ei missään nimessä elämää suurempi, ostamisen arvoinen tai monia katselukertoja kestävä nautinto vaan ehta amerikkalainen tutkimusretki historian suurmiehen tekoihin, ei niinkään ajatuksiin tai tunteisiin.

nimimerkki: producer

Pisteet:
Arvosteltu: 28.11.2004
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

producer
Vieras