Alaston saari (1960)

Jopa odotuksiani hienompi elämys. Silmiähivelevän ja lyyrisen kaunista kuvakerrontaa, vailla huolta juonesta, dialogista tai muista "turhuuksista". En ole kyllä aikoihin nähnyt mitään näin kaunista. Pelkän veden kantelun ämpärissä ja kasvien kastelun on Shindô onnistunut kuvaamaan niin tajuttoman kauniisti, että teki jo mieli pari kyyneltäkin vierättää (kuvana kyllä selvisin elokuvan loppuun, mutta aivan mykistyneenä olin elokuvan loputtua). Elokuva ei sisällä yhtäkään varsinaista repliikkiä, vain jotain laulunpätkiä, mikä on mahtava ratkaisu. Tätä katsellessa tuli tosissaan pohdittua, onko ne niin tärkeänä yleensä pidetyt juoni, dialogi ja käsikirjoitus noin yleensäkin ollenkaan niin tärkeä osa kokonaisuutta. Tämän kohdalla ainakin pelkkä tunnelma ja kuvasto ovat jotain niin upeaa, että joku syrjähyppyteema tai ihan mikä tahansa olisi ollut niin kova tyylirikko, että taso olisi varmasti laskenut ja roimasti. Nousi suoraapäätä korkealle top-listalleni.