A.I. Tekoäly
Keskiarvo
Arvostelut (10): 
Pikatuomiot (427):
Oma pikatuomio
- Alkuperäinen nimi:
- Artificial Intelligence: AI
- Tuotantovuosi:
- 2001
- Ohjaajat:
- Steven Spielberg
- Käsikirjoittajat:
- Ian Watson, Steven Spielberg
- Pääosissa:
- Frances O'Connor, Haley Joel Osment, Jake Thomas, Jude Law, Sam Robards, William Hurt
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 145 min
- Genret:
- Draama, Seikkailu, Sci-fi
A.I. on surullismielinen ja sadunomainen kertomus robottipojasta, joka kovin hanakkaasti haluaa tulla rakastetuksi. Ja ainoa keino saada "äitinsä" hyväksyntä on muuttua ihka oikeaksi ihmispojaksi. Näistä lähtökohdista rakentuu jo edesmenneen Stanley Kubrickin kehittelemä ja vuonna 2001 ohjanneen Steven Spielbergin elokuva, joka on koskettava ja erityislaatuinen.
Pääosassa David-robopojuna loistaa Haley Joel Osment, joka jättää muut näyttelijät selkeästi taka-alalle. Tarina rakentuu ennen kaikkea robotin tahdosta, peloista ja rakkaudenosoituksesta, vaikka mukana on muitakin mielenkiintoisia hahmoja. Näistä Jude Law'n keikarimaisesti esittämä "rakkausrobotti" jää vähän liikaakin taka-alalle. Sympaattisin kaikista on kuitenkin superlelu Teddy-karhu, joka lakonisesti seuraa Davidia aina maailman ääriin saakka.
Elokuvassa on selvästi havaittavissa ohjaajansa kädenjälki, mutta muutoksen merkkejä on havaittavissa loppupuolella. Jotkut väittävät A.I.:tä ylipitkäksi, mutta mielestäni sitä se ei ole. Missään vaiheessa tarina ei myöskään sorru yli-imelyyteen, vaan on oikeasti koskettava ja ajatuksia herättävä.
Kuvaukseltaan A.I. on kaunis kokonaisuus, jossa ihmiskunnan ja maapallon tulevaisuuden muutokset on tuotu esille hillitysti. Tuntuu ehkä rankalta sanoa, mutta sanotaan kuitenkin: A.I. kuuluu ehdottomasti Spielbergin parhaimmistoon.
Pisteet:
Arvosteltu: 17.05.2008
Katsottu: Kotona
Stanley Kubrickin aloittama ja Steven Spielbergin loppuunsaattama elokuva- projekti A.I.Teköäly on mielestäni hyvin väärinymmärretty scifi-draama. Leffa kertoo tarinan robottipoika Davidista (Haley Joel Osment), joka pääty lapsensa kooman huomaan menettäneen parin hoiteisiin. David on uudenlaista teknologiaa edustava robotti, hän on ehkä enemmän inhimillinen kuin monet todellista verta ja lihaa olevat kahdellajalalla kulkevat. David tuntee, rakastaa ja ennenkaikkea unelmoi. David kiintyy uuteen "äitiinsä" ja ainoa mitä tämä kaipaa on vastarakkaus, jolla ei ole kaikupohjaa. Davidin aiheutettua vaaratilanteen hänet potkitaan pellolle, kuten monet muutkin tuntevat ja ajattelevat peltikasat. Tästä alkaakin Davidin kuoppainen matka, jonka päämääränä on löytää hyvä haltiatar, joka muuttaisi tämän Pinokkion tavoin oikeaksi pojaksi. Vain, että äiti voisi vihdoin rakastaa häntä.
Visuaalisesti elokuva on nannaa, kaikki on niinkuin pitääkin, myös juoni rullaa eteenpäin jouhevasti eikä kohtalainen pituuskaan ole kovin suuri erhe. Näyttelijätyö on vakuuttavaa ja hahmot mielenkiintoisia. Osment on enemmän kuin sopiva rooliinsa.
A.I. asettaa silmiemme eteen kasan robotteja kertomaan meistä ihmisistä. Loppujen lopuksi leffasta on löydettävissä monta eri teemaa ja tulkintaa. Tätä voisi kuvailla mielenkiintoiseksi matkaksi ihmisyyden perukoille. On pelottavaa huomata, että A.I saattaa olla hyvinkin oikeassa ihmiskunnan tulevaisuuden kanssa. Me pyrimme luomaan hikeä ja verta vuodattaen jotain itsemme kaltaista. Teemme sen koska haluamme jonkun tekemään työt puolestamme tai haluamme nähdä pystymmekö siihen. Kun olemme ylittäneet itsemme ja kyllästyneet työn tulokseen voimme liiskata ja heittää romukoppaan olennon, jolle olemme antaneet tunteet ja joka pystyy olemaan enemmän ihminen kuin me vain koska se on olemassa meidän ansiostamme. Ihminen tykkää leikkiä jumalaa, mutta unohtaa aina, että teoilla on myös seuraukset.
Kokonaisuudessaan A.I on hyvinkin melankolinen elokuva. Pikku robotti David haluaa olla oikea poika ja hän saa huomata, että ihmisyyden taakka on raskaampi kuin voisi luulla. Kirottu olkoon se, joka antoi ihmiselle unelmat.
nimimerkki: Salina
Pisteet:
Arvosteltu: 03.07.2006
Katsottu: DVD
A.I. Tekoäly pohjautuu osittain Brian Aldissin novelliin. Stanley Kubrick on jo vuosia harkinnut tämän elokuvan ohjaamista, muttei ole päässyt käsikirjoituksen pohjaa pidemmälle. Kubrickin kuoltua vuonna 1999 hänen ystävänsä Spielberg otti ohjat käsiinsä ja istahti ohjaajan pallille. Puutteellisen Kubrick-tuntemukseni takia en lähde tässä spekuloimaan, olisiko Kubrick saanut elokuvasta paremman, jos hän olisi sen tehnyt. No, Ei tästäkään aivan surkeaa tullut, vaikkei tämä kuulukaan Spielbergin parhaimmistoon.
David (Osment) on lapsirobotti, joka annettaan pariskunnalle, jonka poika makaa koomassa syväjäädytettynä ja hänen toipumistaan pidetään epätodennäköisenä. David leimautuu "äitiinsä" Monicaan (O'Connor). David kuitenkin aiheuttaa vaaratilanteen ja hänet lähetetään pois. David tapaa gigolo Joen (Law) ja he alkavat etsimään sinistä keijua, joka muuttaisi Davidin pojaksi, joka on lihaa ja verta.
A.I. Tekoäly on Spielbergin tyypillinen satuelokuva. Yleensä Spielberg suoltaa 4-5 pisteen leffoja, mutta tätä ei voi haukkua Spielbergin parhaaksi elokuvaksi. Ei tämä tosin aivan huono ole. Elokuvan pisteitä tiputtavat sen ajoittaiset ylisentimentaalisuudet ja pituus. Pituutta olisi saanut lyhennettyä useammallakin minuutilla ilman mitään ongelmia. Edes elokuvan ajoittaiset huumorikohdat eivät pelasta elokuvaa sen surumielisyydeltä.
Elokuvan pelastaa sen sijaan John Williamsin aina niin vaikuttava musiikki. Myös idea robottilapsesta rakkaudettomassa maailmassa on kaunis. Myös näyttelijätyö on hyvää, eikä Haley Joel Osmentin soolosuoritus pääse haittaamaan. Osment näyttelee erittäin hienosti poikaa, joka etsii ihmisyyttä ja rakkautta. Elokuva ei vaan kuitenkaan toimi edellä mainittujen ongelmiensa takia. Tekoäly on sitä Hollywoodin sentimentaalista latausta tyypillisimmillään.
Pisteet:
Arvosteltu: 04.08.2004
Katsottu: Kotona
A.I kertoo tarinan pariskunnasta, jonka ainoa lapsi makaa koomassa. Niimpä uudeksi perheenjäseneksi hommataan kokeiluasteella oleva uusi robotti "David"(Osment). David ei olekkaan mikätahansa peltikasa, vaan sillä on ihka oikeat tunteet. Kun David on alkanut jotenkin sopeutua perheen keskuuteen heidän oikea lapsensa Martin (Thomas) herääkin koomasta. Tästä lähtee kehkeytymään upea tarina ihmisyyden etsimisestä ja rakkaudesta.
A.I on ehdottomasti Spielbergin visuaalisesti hienoin elokuva ja tiettyä Kubrickmaisuutta on mukana, etenkin lavastuksessa. Spielbergin ohjaus on tyylitietoisen hienoa ja toimivaa, kuten yleensä, ainoastaan Spielbergin perinteinen satusetämainen tyylittely ei oikein meinaa leffaan istua ja synkempiä sävyjä kaivattaisiin useampaankin kertaan. Myös lopun kertojaäänen olisi voinut jättää kokonaan pois. Elokuva jaksottuu selvästi kahdeksi osaksi. Ensimmäisessä osassa David yrittää oppia ihmisten tavoille ja hakee äidiltään hyväksyntään. Toisessa osassa David seikkailee etsimässä sinistä keijua, joka voisi muuttaa hänet oikeaksi pojaksi. Molemmat osuudet ovat mielenkiintoisia, joskin leffaa on hieman ylipitkitetty ja lopussa katse meinaa pysyä enemmän kellossa, kuin tv:n kuvaruudussa.
Tarinaltaan A.I on silti silkkaa hunajaa. Käsikirjoitus on kaikkine koukeroineen ihastuttavan hieno, ajatuksia herättävä ja upeasti toimiva. Robotit pannaan seisomaan selkä selkää vasten ihmisten kanssa ja verrataan kumpi on oikeasti se parempi, se oikea elämänmuoto. Tarinaltaan A.I:ssä riittää potentiaalia, vaikka muille jaettavaksi. Monet ihmisyyttä ja elämää tarkoittavat pintaa syvemät ajatukset tihkuvat A.I:stä, kuin kirput koirista.
Käsikirjoituksen lisäksi myös näyttelijä työ on A.I:ssä viiden tähden veroista. Haley Joel Osment ei pistä ärsyttämään missään vaiheessa ja on todellinen lapsinäytelijä löytö. Muutkaan lapsinäyttelijät eivät ole huonoja. Jude Law gigolo roboottina on myös hyvää näyttelijätyötä, vaikka hahmo tuntuu paikoitellen hieman laiskasti kirjoitetulta. Law repii hahmosta kuitenkin kaiken irti. Frances O'Connor Davidin äitinä tekee myös todella kunnioitettavan roolin, joka ei sorru ylilyönteihin. William Hurt pääsee jälleen vakuuttamaan, vaikka valkokangas aikaa olisi herralla suonut enemmänkin. Kaikenkaikkiaan näyttely on leffassa erinomaista ja suurinosa hahmoistakin hyvin kirjoitettuja. Efektit eivät ole enää ihan uusintauutta, mutta vakuuttavat silti todella hyvin. Isot kaupungit on saatu äärimmäisen hienoiksi, sama pätee robotteihin, aluksiin ja kaikkiin tietokoneella toteutettuun rekvisiittaan.
Paljonkaan pahaa sanottavaa en leffasta löydä. Pituutta olisi voinut karsia jonkin verran, eivätkä muutamien siirappisuuksien puolelle vajoavien kohtien muuttaminenkaan olisi haitannut. Kokonaisuutena A.I on silti hieno elokuvaelämys.
nimimerkki: Siperia Jones
Pisteet:
Arvosteltu: 04.08.2004
Katsottu: Kotona
A.I. Tekoälyn on sanottu jakavan kansan kahtia melko tarkasti. Sitä yleensä joko inhotaan tai rakastetaan. Silti kysyttäessä, että montako tähteä se ansaitsee, sille yleensä annetaan perinteiset 3/5 tähtöstä. Jopas osaa olla ristiriitainen leffa. Monille se, että Kubrickin ja Spielbergin yhteinen huima visio Brian Aldissin lyhytelokuvasta jäi Spielbergin ohjattavaksi, on jo synti, mutta eipä Spielberg tässä meriittilistaansa juurikaan tuhri.
Elokuvassa tulevaisuuden ihmiskunta kehittää lapsirobotin ja huimana visiona heillä on saada roborukka niin inhimilliseksi, että se osaisi tarrautua unelmiin kuin hölmö ihminen konsanaan. Kahdenkymmenen kuukauden työn jälkeen ihmiskunnan uutta jumaluusaskelta käydään testaamaan, ja David (Haley Joel Osment) saapuu tuomaan onnea lapsensa menettäneeseen perheeseen. Hetken aikaa perheonni kukkii, kunnes perheen vesa tekee ihmepaluun, ja unelmoivan robotin elo kääntyy pois ruusuiselta tieltä. Siitä eteenpäin satutarinoita piisaa oikein reilusti.
Mielestäni Spielberg on tuonut annoksen Kubrickmaisuutta leffaan, mutta vastapainona mukana on sitä Spielbergille viime vuosien tuotoksista tuttua "mennään sieltä mistä aita on matalin" -meininkiä, ja parhaimman Spiilperkki-tekeleen Minority Reportin futuristisuuteen ei päästä visioinnista huolimatta. Kestokin on yritetty saada Kubrickille tyypillisen pitkäksi, mutta sekään ei ihan onnistu: tyhjänpäiväisiä kohtauksia on AIVAN liikaa (tuossa kohdassa oli pakko korottaa ääntä).
Elokuvalla on toki huippuhetkensä. Päähahmon eli robotti Davidin (Haley Joel Osment) matka kohti unelmia on kaunis ajatus. Hän luulee olevansa ainoa lajissaan, ja että unelmat vievät maailman vielä oikeaan suuntaan. Eipä tuosta paljoa ihmismäisemmksi robotin matka voi käydä. Samoin lapsen tuntiessa itsensä ulkopuoliseksi oikeiden lasten keskellä, homma saavuttaa hetkittäin jopa Saksikäsi-Edwardin loistokkuuden, mutta vain hukkuakseen turhiin kuvaviidakoihin. Jonkinlainen äksännen (x kuuluuu joukkoon Z+) vuosisadan tasapainoton pinokkiokertomus tässsä on kyseessä.
Kyllähän A.I. viihdyttää kohtuullisesti, mutta pettymys selvästikin on kyseessä. Näyttelijäpuoli vetää ihan hyvät suoritukset, varsinkin äidin (Frances O`Connor) ja "pojan" välillä on otetta ja hellyyttä. Haley Joel Osment kuiskuttelee sympaattisesti ja yhtä hienosti kolme vuotta aiemmin Kuudes aisti -jännärissä. Jannun söötti nallerobo tuo kai hieman lisäuskottavuutta scifitarinaan, mutta ei se riitä tätä lehvaa pelastamaan. Keskinkertaisuuteeen A.I. jää, ja pahimpina taakkoina futuristisella ristiretkellä ovat Spielbergin paikottainen pelkän visuaalisuuden varaan tukeutuminen, ärsyttävä JP:stäkin tuttu multimediaesityssegmentti (todella ärsyttävä kohta!) sekä leffan epätasapainoisuus.
Ja jottei negatiivisissa merkeissä lopetettaisi revikkaa, kehaistaan vielä John Williamsia, joka vain jaksaa puhkia ja luoda uskomattoman hienoja soundtrackeja. Kuinka paljon hovisäveltäjävanhus onkaan tuonut Stevelle lisäpojoja! Tällä kertaa 2.5 pojoa kohoaa soundtrackin myötä kolmeen. Tuloksena on siis varsin neutraali ja A.I.:lle tyypillinen arvosana. On se niin kiero ja ristiriitainen lehva...
Pisteet:
Arvosteltu: 03.08.2004
Katsottu: Kotona
Olen erittäin suuri Steven Spielberg -fani, joten tietenkin katson hänen kaikki elokuvat, olkoon millaisia vain. Yleensä pidän Spielbergin elokuvista ja jotkut jäävät keskiväliin, mutta paljon ei löydy elokuvia mistä en pitäisi. A.I. Tekoäly sijoittuu keskiväliin. Se on hieno kuvaus, mutta jokin siitä puuttui.
Elokuva on tulevaisuuden pinokkiotarina, jossa Haley Joel Osment esittää robottipoikaa, joka on oikean pojan näköinen ja jolla on ihmisen tunteet. Kuitenkaan hän ei ymmärrä kaikkea ja tekee pahan asian, josta hänen vanhempansa ei tykkää, joten he päättävät lähettää robotin pois. Pieni robottipoika ei ymmärrä sitä ja luulee että he voisivat rakastaa ja ottaa hänet takaisin jos hän olisi oikea pikkupoika. Ja vastaus ongelmaan on sininen keiju. Matkasta ei tule helppo olemaan ja hän tutustuukin robottigigoloon, jota Jude Law esittää. He päätyvät yhteen ja aikovat auttaa toisiaan, mutta vielä pitäisi löytää se sininen keiju.
Lähes kaksi ja puoli tuntia kestävä elokuva ei jaksa pitää otettaan loppuun asti. Kestoa on liikaa ja se rassaakin elokuvan kulkua, kun jotkin asiat olisi saanut jättää pois tai nopeuttaa niitä. Mutta se jääkin ainoaksi negatiiviseksi asiaksi elokuvasta, vaikka jotain siitä puuttuikin lisäksi. Mutta elokuvan positiivisiin puoliin. Nuori Haley Joel Osment on elokuvan paras anti. Hän on oikein todellinen tulevaisuuden näyttelijä. Pojalla ei ole ollut kuin pari roolia ja hän on loistanut kaikissa. Ei Jude Law ole myöskään pekkaa pahempi. Spielbergin ohjaustakin on hyvä katsella samoin kuin tulevaisuutta, jota on kuvattu hienosti.
A.I. Tekoäly on hienosti tehty elokuva samoin kuin näytelty, mutta kestonsa takia ja sen "jonkun" puuttumisesta joudun antimaan vain kolme tähteä. Harmi juttu, kun ensimmäisen kerran joudun vähentämään pisteitä Spielbergin elokuvasta keston takia, yleensä ne ovat liian lyhyitä.
Pisteet:
Arvosteltu: 24.07.2003
Katsottu: DVD
Eihän tälläiset tulevaisuusleffat yleensä meikäläiseen vetoa, mutta kun Steven Spielberg jotain saa aikaan, niin on se katsottava ihan yleissivistyksen vuoksi.
Leffa on selvästi tulevaisuusversio pinokkiotarinasta. Puinen poika on muuttunut vain robottipojaksi. Poika lähtee etsimään lopun partaalla olevasta maailmasta satuolentoa (sinistä keijua), joka voisi muuttaa hänet oikeaksi pojaksi, ja ehkä sitten hänen "vanhempansa" hyväksyisivät ja rakastavaisivat häntä.
Yleensä leffoissa maailman lopun tuo joku iso pamaus tai vanha klisee eli meteoriitti. Tulevaisuuskin kuvataan yleensä hyvin high-tech:mäiseksi. Tässä leffassa kuitenkin tulevaisuudessa ei näy yhtään lehtäviä mersuja eikä pahemmin mitään muotifriikkejä. Siksi ehkä tämä leffa ansaitsisi jo heti hieman arvostusta. Ihmiset ovat ihan itse saaneet aikaan maailman tuhoutumisen ja tietenkin tekoälyllisiä robotteja kotiapulaisiksi ja tietenkin unelmarakastetuiksi.
Tämä nalle kainalossa kulkeva robopoika tuntuu saavan otteen kaikkien sydämmestä leffassa sekä myös sen ulkopuolella. Haley Joel Osment onnistuu kyllä täydellisesti roolissaan, vaikka eihän se mikään yllätys olekaan, poikahan on mestarinäyttelijä ikäisekseen. Eikä poikaan kyllästy vaikka hän melkein yksin koko leffan vetääkin.
Kiinnostus jaksaa pysyä yllä melkein koko leffan jossain välissä kyllä tuli tarkistettua että kuinkas kauan tätä leffaa on viellä jäljellä. Vaikka kaveri vieressä vetisteli jo aika alkutekijöistä asti minähän en robopojun takiakaan rupea vetistelemmään vaikka hän olikin aika-ajoin todella hellyyttävä. No okei täytyy tunnustaa, että lopussa piti lainata kaverilta muutamia nenäliinoja. Kyllä se loppu sen verran pehmensi minun laistanikin "kovista".
nimimerkki: tykittäjä
Pisteet:
Arvosteltu: 08.05.2003
Katsottu: VHS
Arvostelija
tykittäjä
Vieras
Leffantekijöiden ikuinen haaste on tehdä jotain uutta, ja jos pointti on tehosteet, täytyy tekijöiden olla prosessin viiveen takia pari vuotta aikaansa edellä jotta leffan ilmestyessä olisi uutta nähtävää.
Okei, A.I. vastaa tähän haasteeseen ja niinpä asenne pitää olla kohdallaan leffaa katsoessa. Aikansa hämmästeltyään on digitykitys parempi unohtaa ja keskittyä satuun.
A.I:n lähtökohtana on lähes maailmanloppu, mutta sekaan heitetään jokaiselle tuttuja kiinnekohtia arkipäivään: perheen yhteisiä ruokailuhetkiä, iltasatuja, lapsen uskoa... ja hitto laskelmoidusti. Jos Pieni talo preerialla-sarjassa oli laskettu minuutilleen käännekohta milloin naiskatselija alkaa vetistelemään, on A.I. rytmitetty vastaavalla lailla. Ilman kyynisyyttäkin käsiksen luojien taktiikka on nähtävillä.
Näyttelijöistä sinänsä on vaikea puhua monikossa kun leffa on yhden ihmisen show. Haley Joel Osmont vetää pisteet kotiin. En muista nähneeni näin yhden ihmisen varaan rakennettua leffaa. Tähtiähän palkataan leffoihin hallitsemaan kangasta, mutta että käytännössä jollekin jannulle on kirjoitettu näin hallitseva rooli, ei muistu mieleen.
Sävyt leffassa on jyrkät, mikä miellyttää suuresti. Vahanaamaisten robojen piirteet on saatu hienosti esille. Tietyistä pätkistä tulee mielee tyylitellyt mainoselokuvat.
Vaikka vedenpaisumus on vallannut Telluksen ja aivoja rakennellaan, silti autoja ajetaan ratteja käännellen, teissä on katkoviivoja, ihmiset käyttää edelleen kenkiä ja keittävät aamukahvia... Kunpa joku tekisi leffan jossa tulevaisuus olisi viety viimeistä piirtoa myöten hamaan tulevaisuuteen.
DVD-paketti sisältää kaksi lättyä ja on oiva hankinta friikille. Ominaisuuksissa muutenkaan ei ole juurikaan toivomisen varaa.
Pisteet:
Arvosteltu: 31.08.2002
Katsottu: DVD
Jossain tulevaisuudessa ihmismäisiä robotteja elää joukossamme erilaisissa tehtävissä ihmiskuntaa palvellen. On rakastajarobottia yksinäisille jne. Vihdoinkin ollaan jo siinä pisteessä että myös tunteiden hallinta alkaa mekaanisilla olioilla olla humaanilla tasolla. Siis rakkaus, viha ja kaikki muu vastaava alkavat olla osa myös robottien sielunelämää. Yksi tällainen huippumalli valmistetaan ikäänkuin koemielessä eräälle poikansa menettämässä olevalle pariskunnalle...
Spielbergin tämänkertainen tulevaisuuden visio on Stanley Kubrickin ja herran itsensä kehittämä tarina vastaavan novellin pohjalta. No Kubrickin kuoltua oli vain ajan kysymys milloin Spielberg tarttuisi ohjaajan puikkoihin. Eli kyseessähän on eräänlainen perintö jonka Spielberg päätti työstää loppuun. Ajatus robotin tunne-elämästä ja jopa visio siitä että robotti loppujen lopuksi onkin ainoa ihmiskunnan tunne-elämän jatkaja on erinomaisen hieno.
Tarina oikestaan onkin tulevaisuuden Pinokkio, johon myös elokuvassa itsessään viitataankin ihan suoraan. Robottipoika etsii tulevaisuuden vaarallisesta maailmasta sinistä keijua joka voisi taikoa hänet ihmiseksi jotta vanhemmat ottaisivat hänet takaisin.
Ainoa ongelma tuntuukin olevan että kun kyseessä on tuon luokan nimiä takana, odotukset tuppaavat olemaan liiankin korkealla. Tarina alkaa Spielbergmäisena elokuvana ja elokuvan huippuunsa venytetty loppujakso tuo on taas häiritsevästi mieleen että nyt Spielberg sitten leikki Kubrickia. Tarina ja ajatus itsessään on hieno, näyttelijätyö on hyvää (Haley Joel Osment onnistuu taas), mutta jokin vaan ei nappaa katsojan robottisympatioita, mitä tarinan onnistumisen kannalta olisi ehdottomasti tarvittu. Samanlaista E.T:n kaltaista kyyneleenvierittäjää tästä elokuvasta ei tullut.
Taustalla tietenkin kummittelee myös ajatus että minkälainen elokuvasta olisi tullut jos Kubrick olisi ollut ohjaajan pallilla. Tässä muodossaan elokuva yrittää ehkä liikaa olla myös perhe-elokuva kun taas lopun puolesta se yrittää olla ajatuksia herättävä kypsempi taidepaukku. No kyseessähän on Spielberg-elokuva. Jos hemmon kokonaistuotantoa tarkastelee, sijoituu A.I. valitettavasti sinne, voiko nyt kuitenkaan niinkään väittää, huonompaan päähän.
Pisteet:
Arvosteltu: 15.08.2002
Katsottu: DVD
Steven Spielberg on heppu, jonka tarttuminen megafoniin ja istahtaminen ohjaajan tai tuottajan tuolille saa aikaan poikkeuksetta ylistysreaktioita sekä rahaa virtaa sisään ovista ja ikkunoista. Satusetä-Spielbergin leffoissa on sitä jotain magiaa jota lapset ja lapsenmieliset aikuiset rakastavat. Myös vakavampia aiheita löytyy meriittilistalta kuten Schindlerin lista, mutta Spielbergin kädenjälki on aina selkeä ja mestarillinen. Heppu on millä mittarilla tahansa mitattuna yksi maailman suurista leffahemmoista ellei jopa se suurin, The Leffahemmo.
A.I. Tekoäly kiinnosti juuri Spielbergin takia, muuten tapauksen tarkastelu olisi saattanut jäädä roikkumaan hamaan tulevaisuuteen. Mikä leffa sitten on kyseessä? Ollaan jossain tulevaisuudessa ja kasvihuoneilmiö on nostattanut meriä ja osa maailmasta on jäänyt veden alle. Vähenevä ihmiskunta on kehittänyt seuralaisrobotteja iltojensa iloiksi. Eräälle perheelle kehitetään huippuunsa viritetty uudentyyppinen robotti, 11-vuotias poika joka ohjelmoidaan myös rakastamaan. Perheelle tulee probleemia kun nämä eivät olekaan valmiita hyväksymään roborakkautta. Robopojan huippuunsa viritetty pääkoppa saa tämän tajuamaan että tämä ei ole ihminen vaikka haluaisikin. Vanhemmat hylkäävät tämän ja alkaa robopojan ihmisyyden tavoittelu. Tästä päästäänkin vanhan kunnon Pinokkio-tarinan jalanjäljille.
Tarina on koskettava satu ja saa pohtimaan asioita joita ei tämän päivän arkielämässä tule pohdittua. Aihe antaa vapaudet digiefektien käytölle ja niitä myös käytetään. Onneksi homma pysyy kontrollissa. Tarina muistuttaa hiukan Isaac Asimovin novelliin pohjautuvaa Robotin elämää (Robin Williams), jossa on myös kysymys robotin halusta olla oikea ihminen. Tosin leffa kuvaa aikuista robottia, mutta syy haluta ihmiseksi on rakkauden antamisen ja saamisen halu. A.I:n tarinan kaarikin mukailee tuota leffaa. Ensin ei oikein tapahdu mitään, keskivälissä tapahtuu kovastikin ja lopussa menee täydelliseksi herkistelyksi. A.I ampuu jo kunnolla yli lopussa. Hiukan tulee diibadaaba-olo ettei leffaa osata lopettaa ajoissa. Viihdyttävä ja erinomainen pläjäys, kuten Spielbergin kuvat yleensä aina ovat.
Pisteet:
Arvosteltu: 01.05.2002
Katsottu: DVD
