88 minuuttia (2007)

Al Pacino taistelee aikaa vastaan poukkoilevassa perustrillerissä.

Phone Boothin luoma kännykkätrilleriperhe se vain kasvaa. Nyt onneaan kokeilevat Hollow Manin ja The Fast and the Furiousin käsikirjoittajana tunnettu Gary Scott Thompson, ohjaaja Jon Avnet sekä Al Pacino. Tuloksena saadaan perustrilleriä, jossa hauskinta hupia on syyllisen identiteetin arvuuttelu.

88 minuuttia antaa Pacinon esittämälle huippupsykologille elinaikaa samaisen vajaan puolitoista tuntia, ja tästähän seuraa iso kasa hektisiä käänteitä. Leffa poukkoilee sarjamurhaajan identiteetin jäljillä, ja vaikka Pacinon habitus ja asenne istuvat hyvin hermokireydestä kärsivän professorin rooliin, niin proffan ajattelutapa ja kliseisiin lankeamiset rupeavat vaivaamaan pitemmän päälle. Muutama käänne on jopa haparoiva ja saa leffan näyttämään wannabe-nokkelalta.

88 minuutin koko keston ajan ilmassa kytee tunne siitä, että aineksia olisi ollut isompaan räjähdykseen, mutta jengi olisi lopulta tyytynyt tekemään perustrillerin, jota myydään Mökä-Alin nimellä. Ja mökäämiseen liittyen, Al pääsee todella taas karjaisemaan pariin otteeseen ne maniaa ja uskottavuuden ylärajaa lähentelevät uhomaneerinsa. Alicia Witt on vähintäänkin pätevä naispääosaan. Mm. Leelee Sobieskin, William Forsythen ja vankilassa istuvan pahiksen virnettä esittelevän Neal McDonoughin osat jäävät ruutuaikansa osilta liian pieniksi, ja sitä kautta pahvisiksi.

Suoranaisesti tämä (88 minuutin) rypistys ei ole kertakäyttötrilleri, mutta ei lopulta kaukana tuosta joskus jopa kirosanaksi yltyvästä määreestä. Kännyjä tiiraillaan ahkeraan, joskin tällä suunnalla merkki jäi silti bongaamatta (vrt. Cellular). Joka tapauksessa rattoisampaa olisi, jos puhelimeen staramme elinajanodotetta ilmoitteleva matala miesääni ei hokisi vain tiktakkia, vaan vaikka edes kerran Hei me heilutaan taas. Tarina ainakin heiluu laidasta laitaan.

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 741 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 01.04.2008
Katsottu: Kotona

Sujuvasti etenevä ja paikoin kylmiäkin kohtauksia sisältävä trilleri.

Mitä tekisit tilanteessa, jossa puhelimesi soisi ja vastaat siihen ja ääni puhelimessa sanoo, että kuolet vajaan puolentoista tunnin päästä? No ainakin Al Pacino pääsee testaamaan tälläistä peliä Jon Avnetin ohjaamassa trillerissä 88 Minuuttia. 88 Minuuttia koki hieman samankaltaisen kohtalon kuin Renny Harlinin Mindhunters, jonka ensi-iltaa siirreltiin eteenpäin ja lopulta monissa maissa kuten Suomessa 88 minuuttia julkaistiin suoraan dvd:lle, mutta Jenkeissä tuotos otettiin teatteriin asti.

Idea on hyvin simppeli. Seattlelaisen yliopiston professori ja oikeuspsykiatri Jack Gramm (Pacino) auttoi FBI:tä pidättämään sarjamurjaaja Jon Forsterin (McDonough), jonka kuolemantuomio lähtee käyntiin vuorokauden päästä. Gramm on itse henkilökohtaisesti odottanut tätä päivää, kun Forster on vastuussa hänen sisarensa kuolemasta. Grammin mentäessä töihin hän saa oudon puhelun, jossa hänen kerrotaan kuolevan tasan 88 minuutin kuluttua. Agentti Parks (Forsythe) pitää puhelua pilana, mutta Gramm alkaa saada vaikutteita, että oikea sarjamurjaaja onkin vapaalla, mutta aika alkaa loppua kesken.

Kuten juonesta näkee mitään omaperäistä tai uutta ei 88 Minuutista kannata lähteä etsimään, mutta siitäkin huolimatta kyseessä on sujuvasti etenevä ja paikoin kylmiäkin kohtauksia sisältävä trilleri. Las Vegas -sarjaa kirjoittanut Gary Scott Thompson on raapustanut lähtökohdiltaan mielenkiintoisen psykologisen pelin, joka kuitenkin kaatuu monesti tyypillisiin kliseisiin. Miksi Gramm tottelee outoa puhelinsoittajaa ja seuraa hänen viestejään kuin pässiä narussa ja eikö kukaan muka huomaa, että jotain outoa on tekeillä? Loppua kohden kun pakettia aletaan avaamaan, saa tarina pientä piristysruisketta ylleen ja tästä jääkin ihan tyydyttävä mieli.

Al Pacino kannattelee rutiinilla koko elokuvaa ja tekee Jack Grammista toimivan hahmon. Taistelutovereiden Neal McDonough virnuilee sopivan kylmästi psykopaatti Forsterina vankilassaan ja William Forsythe vetää päättäväisen agentin roolin kuin unissaan. Loppupeleissä 88 Minuuttia on sujuva kertakäyttötrilleri, jonka kuitenkin Al Pacino ja suuhteellisen viihdyttävä arvailu mitä tapahtuu seuraavaksi, pitää silmät tiiviisti tv:ruudulla.

andy
Käyttäjä, 327 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 26.03.2008
Katsottu: Kotona

Al Pacino lain kummallakin puolella keikkuvana FBI-agenttina. Ei mitään uutta auringon alla siis.

Kuten kaikki tietävät, Al Pacino ei koskaan esitä roolihahmoaan. Hän esittää aina joko rikollista tai moraaliltaan kyseenalaista poliisia, ja hänen roolihahmonsa kirjoitetaan sitten jompaankumpaan muottiin. Jon Avnetin ohjaamassa trillerissä 88 minuuttia nähdään Pacino lain kummallakin puolella keikkuvana FBI-agenttina. Ei mitään uutta auringon alla siis, varsinkin kun homma etenee koko elokuvan ajan minuutilleen ”Näin ohjaat trillerin” –opaskirjan neuvojen mukaisesti.

Jack Gramm (Pacino) on siis opettaja-oikeuspsykiatri joka vajaa kymmenen vuotta aiemmin vaikutti todistuksellaan olennaisesti siihen, että oikeus lähetti sarjamurhaajapsykopaatti Jon Forsterin (McDonough) vankilaan. Mutta kaikki ei ehkä ole sitä miltä vaikuttaa, kuten vihjaisivat sitkeät väitteet siitä että Gramm passitti Forsterin putkaan henkilökohtaisen kaunan vuoksi. Nyt Forsterin olisi oikeuden päätöksellä aika kohdata luojansa, mutta samassa Forsteria matkivien rikosten aalto alkaa. Onko murhaaja Forsterin apuri, jonka tavoitteena saada oikeus uskomaan, että tämä oli viaton, vai oliko tämä viaton oikeasti? Entä mikä on Grammin osuus tapahtumiin? Näitä asioita jännitetään enemmän tai vähemmän kiinnostuneina sen jälkeen, kun Grammin uhataan kuolevan 88 minuutin kuluttua.

88 minuutin heikkous on sen ennalta-arvattavuus. Loppuratkaisun arvaa ensimmäisen puolen tunnin kuluessa, joten jännite jää vähäiseksi väkivaltaisempia kohtauksia lukuun ottamatta. Toinen silmiinpistävä piirre on leffan kliseisyys. Tai no, pikemminkin pitäisi kai sanoa muodikas, mutta jysähtävien ääniefektien säestämät nopeat leikkaukset, vähintään yksi homoseksuaalinen päähenkilö, kännykällä uhriaan kiusaava murhaaja ja kidutusporno (vaikka sitten K–15-ikärajan puitteissa, kuten tässä tapauksessa) ovat hyvin todennäköisesti niitä piirteitä, joiden kahdenkymmenen vuoden kuluttua katsotaan olleen 2000-luvun alun trillereille niitä kaikkein pakollisimpia piirteitä. Kenties Quentin Tarantino tai joku hänen seuraajansakin vielä käyttää niitä jossain elokuvassa, kuka tietää.

Jos kliseistä ja ”mysteerin” ajoittaisista ilmiselvyyksistä pääsee ylitse tai niitä ei huomaa, avautuu katsojalle ihan kiva trilleri useammallakin koukulla. Mukavana pikku lisänä elokuva kulkee Grammin saaman uhkauksen jälkeen kutakuinkin tosiaikaisesti. Räjähdyksiä ja toimintakohtauksia heitellään katsojalle sopivan paljon, ja elokuva sisältää erittäin paljon kohtauksia, joissa Al Pacino juoksee portaita ylösalas tai jonkun kännykkä putoaa ja rikkoutuu. Tarina itsessään keskittyy kovasti Aliin, joka on mukana täsmälleen jokaisessa kohtauksessa. Noh, häntähän tässä katsotaan ja hänen vuokseen 88 minuuttia -DVD:n ostin, joten siinä suhteessa pettymyksiä ei nähdä, kuten ei näyttelytyössäkään. Mies hoitaa roolinsa katsojasta riippuen ammattitaidolla tai rutiinilla, joskin riehaantunut ylinäytteleminen on Arpinaaman päiviin verrattuna muuttunut melko leppoisaksi patsasteluksi. Koska Pacinoon, tarkoitan Grammiin, on keskitytty niin paljon, jäävät muut täysin statistin rooliin. Alicia Witt naispääosassa on ihan hyvä mutta kovin laiha hahmo (muutenkin kuin fyysisesti) ja Neal McDonoughin katse on aina yhtä tyhjä. Pacinon lisäksi toimivimmat suoritukset nähdäänkin melko pienissä rooleissa olevilta Amy Brennemanilta ja Leelee Sobieskilta, joista ensimmäinen näyttelee Grammin sihteeriä ja jälkimmäinen oppilasta.

Kokonaisuutena 88 minuuttia on valitettavan epätasainen trilleri, joka kyllä viihdyttää ja kiehtoo katselun ajan, muttei juurikaan jää kiinnostamaan jälkikäteen. Leffa hukkaa jännitteensä jonnekin kauan ennen puoltaväliä ja löytää sen uudelleen vasta loppusuoralla. Positiiviseksi katselunautinnoksi leffan nostavatkin siis Al Pacinon karisma ja ajoittain ihan toimiva jännitys.

Miihkali
Tykittäjä, 159 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 06.01.2009
Katsottu: Kotona