Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Wishmaster 1 ja 2
Hiukka hiljaisempaa ollut viime aikoina tällä saralla, vaikka tulihan tässä ehdittyä onneksi katsomaan tällainen hauska ja aliarvostettu kauhukaksikko. Ensimmäisen tuotti Wes Craven ja ohjasi monista kauhuklassikoiden maskeerauksista tuttu Robert Kurzman. Huvittavia cameoita ekassa on suunnilleen kaikista genren merkkiteoksista aivan laidasta laitaan.
Perusideana Wishamstereissa on vanha kunnon pieleen mennyt toivomus. Tällä kertaa persialaisen patsaan sisältä löytyvästä rubiinista vapautuva paha henki toteuttaa ihmisten toiveita, mutta jokainen menee jotenkin todella graafisella ja väkivaltaisella tavalla päin prinkkalaa. Ehkä vähimmällä pääsee rahaa toivova miekkonen, joka tulee saaneeksi omansa kokonaisen matkustajalentokoneen pudottua ja räjähdettyä kappaleiksi suurkaupungin keskustassa.
Shit happens.
Samaa ideaa kierrätetään ihan sellaisenaan leffasta toiseen, mutta perusidea pitää jatkuvasti varpaillaan ja arvailemassa, mikä seuraavaksi tuhoutuu tai kuolee ja miten. Mitään suurta taidetta nämä eivät kyllä missään nimessä ole, mutta viihdettä Wishamstereista kyllä saa kosolti irti.
Morgan Spurlock (7.11.1970 – 23.5.2024)Morgan Spurlock tunnettiin erityisesti Super Size Me:stä, jossa mies eli 30 päivää pelkästään syömällä McDonald’sin roskasössöä ja dokumentoimalla ruokavalionsa vaikutuksia henkiseen ja fyysiseen terveyteensä. Sittemmin Spurlock hyödynsi ideaansa dokumentoimalla kaikenlaisia muitakin yhteiskunnallisia ilmiöitä, kuten halpatyövoiman käyttöä ja vankilaoloja.
Sittemmin on noussut pientä kohua Spurlockin omasta etiikasta ja avoimuudesta dokumenttiensa suhteen. Super Size Me:n koetta ei ole kyetty sellaisenaan toistamaan, eikä Mestari itsekään ole ollut erityisen halukas avaamaan tarkkoja syömisiään tai myöhemmin paljastunutta alkoholismiaan, joka saattoi vähän vaikuttaa niihin negatiivisiin tuloksiin.
Spurlock kuoli syöpään 54-vuotiaana.
Erasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys
Eurooppalaisen huumorikirjallisuuden ehdoton klassikko suoraan 1500-luvun alkuvuosilta. Kirjassa antiikin jumalhahmoista Tyhmyys esittelee ylpeästi hyveitään ja aikaansaannoksiaan hyvinkin räävittömään ja yliampuvaan sävyyn, ja teksti onkin täynnä suoraa kritiikkiä aikansa yhteiskuntaa ja kulttuuria kohtaan.
Mitä olisivatkaan rakastavaiset ilman aimo annosta iloista tyhmyyttä ja lapsellista naiiviutta toisen heikkouksille, mitäpä tulisikaan sodista ilman miessukupuolen typerää taipumusta ahneudelle ja väkivallalle. Entä kuinka onnistuisi kansan hengenelämä ilman aimo annosta puhdasta tyhmyyttä? Johan moni lurjuskin kuvittelee pääsevänsä synneistään jakamalla varastamalla keräämiään rahoja kirkolle aneina.
Periaatteessa moni kohta tästä kirjasta oli aikoinaan todella vaarallista materiaalia ja olisi voinut johtaa koviin rangaistuksiinkin, mutta Erasmuksen yllätykseksi kirjasta tulikin jättimäinen bestseller, ja paavikin nauroi sille vedet silmissä. Pidemmällä aikavälillä Erasmuksen naseva kritiikki luultavasti vaikutti myös uskonpuhdistuksen syttymiseen.
Tuli mieleen äsken tällainenkin kyssäri, että vaikka kaikkiin televisiosarjoihin ei haun kautta pääsekään suoraan käsiksi, niin voiko niihin silti lisätä arvosteluja? Onkohan tällaista vielä uudella sivustolla koetettukaan?
Roger Corman (5.4.1926 – 9.5.2024)Yksi kaikkien aikojen elokuvatuottajista ja Hollywoodin merkkimiehistä siirtyi ajasta ikuisuuteen 98-vuotiaana elämästä kyllikseen saaneena. Corman loi merkittävän uran b-leffojen sekä indien parissa ja auttoi valtavaa laumaa myöhempiä mestareita elokuvan eri osa-alueilta pääsemään urallaan alkuun. Näihin mainittuihin tekijöihin lukeutuu mm. James Cameron, Francis Ford Coppola, Martin Scorsese, Ron Howard, Jonathan Demme, Jack Nicholson… ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Cormania on luonnehdittu uuden Hollywoodin henkiseksi kummisedäksi ja viihde-elokuvan paaviksi.
Kaikenlaisten halpojen kulttielokuvien lisäksi Corman loi myös merkittävän uran eurooppalaisten ja aasialaisten taideleffojen sekä klassikoiden levittäjänä.
Little Trees – Help! I’m A Fish (I’m A Little Yellow Fish)
Tämä biisi alkoi jokin aika sitten taas soimaan päässä. Kyseessä on siis ammoiseen Apua, olen kala -elokuvaan sävelletty pop-biisi. Ne kirotut juutit tiesivät tarvitsevansa vähän jämäkämpää tavaraa päästäkseen maailmanmarkkinoille, joten hommaan värvättiin Tanskan johtavaa korvamato-osaamista tuottamaan niin koukuttava ja mieleenjäävä europop-kappale kuin mahdollista, ja ne perhanat pahus vieköön onnistuivat. Leffassa heti kun lopputekstit pärähtää käyntiin, kajahtaa tietysti ilmoille välittömästi tuo ikimuistoinen kertosäe. Kaikki tuossa huolettoman iloisessa biisissä on niin kyynistä ja laskelmoitua, että oikeasti tykkään jo siitä.
Bonnie Tyler – Loving You’s a Dirty Job (But Somebody’s Gotta Do It)
Ikäni olen fanittanut Jim Steinmanin kirjoittamaa musiikkia ja erityisesti Bonnie Tylerin (ja Meat Loafin) tulkitsemana. Jostain syystä kuulin tämän kyseisen mestariteoksen vasta edellispäivänä, eikä tässä pariin päivään ole muuta musiikkia sitten tarvinnut kuunnellakaan. Lyriikat kertovat riitelevistä rakastavaisista ja näiden vaikeasta suhteesta. Nuo laulumelodiat on aivan maagiset.
En ymmärrä yhtään, miksei tästä kappaleesta tullut Total Eclipse of the Heartin kaltaista jättihittiä. Tämähän on omasta mielestä aikas lähellä Tylerin, Steinmanin ja mieslaulusta vastaavan Todd Rundgrenin uran parasta osaamista, maailmanluokan pop-musiikkia.
Onkos tuossa kokoelmassa mukana ne MSX:llä julkaistut kaksi kasibittistä Metal Gearia? Ne on kanssa kovia, vaikkakin erilaisia.
ok, kiitos vastauksesta. Eli sarjoja siis piisaa, mutta pitäisi vain keksiä miten pääsisi niihin käsiksi.
Vähän hassusti vielä pelittää tuo hakutoiminto. Tuon kauttahan ei voi hakea vieläkään televisiosarjoja muuten kuin ehkä sellaisia mistä on arvosteluja. Sitten kun niistä televisiosarjoista koettaa painaa esimerkiksi jotain näyttelijää tai ohjaajaa, niin sieltä tuleekin ihan eri nimikkeitä kuin jos klikkaisi jonkin elokuvan kautta samaa henkilöä.
Edit. Aaah, tässä kävikin tällainen moka, että se antaa eri tuloksia sen mukaan, painaako ohjaajan vai näyttelijän nimeä. Jos painaa ohjaajaa, niin se näyttää saman ihmisen ohjaamat elokuvat eikä kaikkea mitä tämä on koskaan tehnyt niin kuin vanhassa sivustossa. Tuollaista en edes tiennyt aiemmin.
Joskus taidettiin mainita, että niitä televisiosarjojakin voi hakea googlen kautta, mutta toistaiseksi en ole ainakaan itse onnistunut silläkään. En ole edes varma, mahtaako puoliakaan niitä alkuperäisen sivuston sarjoja olla vielä tänne laitettu muuten kuin erikseen arvosteltuja yksilöitä.
Deftones: Around the Fur (1997)
Deftones: White Pony (2000)Deftonesia tai ylipäänsä vuosituhannen vaihteen vaihtoehtometallia en osannut silloin aikoinaan arvostaa yhtään. Kun takana on pienen eliniän edestä tullut kuuntelua sitä perinteisempää, alkaa tästäkin yhtäkkiä nauttimaan aivan uudella tavalla. Näissähän on vaikka mitä aikansa rytmimusiikista ammennettuja vaikutteita, mitä vanhakantaisemmassa metallimusiikissa ei käytännössä ole ollenkaan.
Vähän on tullut viime aikoina kyllä himmattua näiden levyjen hankintaa, kun kuuntelussa on ollut enemmän kaikenlaisia äänikirjoja, luentoja ja podcasteja. Aivan viimeisinä kuukausina tuli kuvioihin myös demot ja bootlegit, mitä ei tietenkään ole mahdollista kuunnella mistään virallisista kanavista. Välillä vastaan tulee kaikenlaisia tuntemattomia lahjakkuuksia, jotka eivät koskaan päässeet sitä yhtä c-kasettia pidemmälle, sitten on paljon tunnetummilta levyiltä jäänyttä hylsymateriaalia, studiokokeiluja, harjoitusnauhoja, jopa kokonaisia hyllytettyjä albumeja ja muuta jännittävää.
