Rocky-leffojen Paulieta esittänyt Burt Young on kuollut 83-vuotiaana. Burt oli nuoruudessaan myös sotilas ja menestyksekäs nyrkkeilijä.

Viime keväästä asti on tullut seurattua tällaista kanavaa kuin “Ushanka Show”, jossa eläkeikäinen ukrainalainen kaveri kertoo kaikenlaisia ruohonjuuritason faktoja ja tarinoita elämästä Neuvostoliitossa. Se on äärimmäisen kiehtovaa settiä ihan jo siksikin, että suunnitelmatalous toimi meikäläiseen järjestelmään verrattuna täysin nurinkurisesti. Sosialismissa oli kaikenlaisia aivan naurettavia ja surrialistisia tilanteita, joita ulkopuolisen on mahdotonta kuvitellakaan.

Yhdessä videossaan kaveri kertoo “nakrutskasta”, jolle ei varsinaisesti ole mitään kunnollista käännöstä. Neuvostoliitossa oli kirjanpidot tyypillisesti täysin sekaisin, tavaraa tuotettiin aivan miten sattuu ja jakelukin oli täyttä kaaosta. Tyypillisesti kauppojen hyllyillä oli vaikka kuinka paljon joutavaa ja käyttökelvotonta tavaraa, jota kukaan ei koskaan halunnut ostaa.

Ongelma koetettiin ratkaista nakrutskalla, eli aina kun kävi kaupassa ostamassa jotain oikeasti tarpeellista, joutui samalla ostamaan kylkiäisenä tätä joutavaa krääsää eli nakrutskaa. Pienempikin kaupustelu Neuvostoliitossa oli kertoman mukaan kamala kokemus, kun elintaso oli muutenkin huono ja ruoka arvossaan, ja sitten pakotettiin ostamaan kaikkea ylimääräistäkin.

Erään kerran yksi miehen tuntema perhe tilasi lapsille ja vanhemmille pari lehteä ja joutui tilaamaan ainakin viisi pravdaa nakrutskana. Perhe sopi naapureiden ja postinjakajan kanssa, että nämä saavat pitää ne ylimääräiset roskalehdet vaikka sytyke- ja vessapaperina.

James Clear – Atomic Habits: An Easy & Proven Way to Build Good Habits & Break Bad Ones

Pitkästä, pitkästä aikaa todella merkittävä ja positiivisia muutoksia ajattelumalleihin nopsaan nostattanut lukukokemus, ehkä paras koskaan kirjoitettu self help -kirjanen, joka keskittyy enemmän suoraan asiaan ja faktoihin menemättä turhaksi esimerkkien lateluksi tai itsensä toistoksi. Pieniä kauneusvirheitä on parissa kohtaa, mutta ne on helppo antaa anteeksi.

Kirjan ydin lähtee huomiosta, että ihmismieli on biologian rajoissa äärimmäisen mukautuvainen ja joustava: käytännössä kaikki opittu ja omaksuttu kokemus ja tieto muuttaa jonkin verran kokonaisuutta ja vaikuttaa sitä kautta omaan käyttäytymiseen ja näkemykseen itsestä ja maailmasta. Suuri osa identiteetistä koostuu erilaisista opituista assosiaatioista ja rutiineista, joiden logiikkaan Atomic Habits erityisesti keskittyy.

Rutiinilla tarkoitetaan toistuvaa opittua toimintaa, joka sisäistettynä on muuttunut osaksi identiteettiä ja toimii enemmän tai vähemmän automaatiolla. Identiteetti ja rutiini muodostavat tietynlaisen syklisen järjestelmän, jossa konkreettinen toiminta vahvistaa omaksuttua identiteettiä, ja identiteetti vastaavasti ohjaa ihmistä konkreettiseen toimintaan.

Kaksi tällaista sykliä, mitä on tullut elävässä elämässä nähtyä: Henkilö päätyy toistuvasti noloihin sosiaalisiin tilanteisiin, alkaa ajatella itsestään sosiaalisesti poikkeavana ja omaksuttu vääristynyt minäkuva johtaa yhä uusiin noloihin tilanteisiin tai peräti ihmisiltä sulkeutumiseen. Toisessa tapauksessa sarja epäonnistumisia johtaa masennukseen ja vääristyneeseen minäkuvaan, mikä edelleen johtaa itsensä sabotaasiin ja lannistumiseen, mikä edelleen vahvistaa epäonnistumisen tunnetta ja masennnusta ym.

Yhtenä esimerkkinä assosiaatioista kirjoittaja mainitsee unettomuudesta kärsivien hoidosta, jossa potilaat määrättiin menemään sänkyyn ainoastaan väsyneinä ja nukkumaan, jotta näiden aivot oppivat yhdistämään makuuhuoneen ja makuusijan nimenomaan nukkumiseen. Sängyssä pelaaminen, telkkarin katsominen ja kännykän räplääminen taas aiheuttaa pidemmän päälle unettomuutta juuri samasta syystä: aivot oppivat siinä yhdistämään nukkumiseen tarkoitetun tilan kaikenlaiseen aivoja uuvuttavaan säätämiseen. Tämä on Pavlovin koira -efekti käytännössä, tätä myös sovelletaan paljon Atomic Habitsin sivuilla.

Atomic Habitsin sanoma on, että näitä järjestelmiä ja syklejä on mahdollista oppia kokonaan uusia ja ulos vanhoista, ja suuri osa kirjasta keskittyy erilaisiin yksityiskohtiin ja menetelmiin, joita soveltamalla homma on mahdollista ottaa haltuun ja rakentaa itselleen erilaisiin elämäntilanteisiin optimaalisia kokonaisuuksia. Jos urheilu on tuttua, niin tämä on vähän kuin ruokavalioiden ja treeniohjelmien suunnittelua ja toteutusta, mutta tässä se tietty oman elämän hallinta viedään ihan nextille levelille.

Jos pystyy määrätietoisesti ja kärsivällisesti järjestelemään rutiinit kuntoon ja karsimaan kaikenlaisen matkan varrella opitun kuonan pois, niin tälläisella voi saada aika kovat lisäbuustit tuottavuuteen.

Tuli tuosta dbgirlin mainitsemasta eläinkanavasta mieleen Michael Jamisonin kanava. Kaveri on rikas eteläafrikkalainen, joka pitää ilokseen kaikenlaisille sirkuksesta ym. toiminnasta pelastetuille eläimille omistettua taloa ja niillä videoilla mies kerää vähän ylimääräistä näkyvyyttä ja rahaa sen toiminnan ylläpitoon. Jamisonin videoiden päätähtiä on kaksi pentuina pelastettua tiikeriä, joita ei tietenkään ole voinut vankeudessa eläneinä palauttaa luontoon.

Näiden videoiden parissa on tullut päästeltyä paljon hyöryjä.

Tuli katsottua pitkästä aikaa taas tuo Tom Hanksin tähdittämä Cast Away -tuuliajolla. Tästä vahvimmin on jäänyt mieleen, että aikoinaan kun se näytettiin maikkarilla joskus 2000-luvun alussa, niin sitä seurasi yksi kaikkien aikojen ennätysyleisöistä, siis aivan käsittämättömät määrät silmäpareja. Hankshan esittää tässä autiolle saarelle haaksirikkoutuvaa gaiffaria ja tarina seuraa tämän pyrkimyksiä saada yhteys ulkomaailmaan. Ehkä silmiinpistävinpänä puolena tämä on tungettu täyteen tökeröä tuotesijoittelua, kun se puolet leffasta nähtävä Wilson-lentopallo ja ne FedExin lentokoneet ym.

Mad-lehteä lukeneena on ikinä pysty katsomaan tuota leffaa kauhean vakavissani. Siinä Kanttuvei-nimisessä parodiassa Hanks muistaakseni kieltäytyy lopussa rakastamansa naisen seurasta ja meneekin treffeille mukanaan säkillinen niitä lentopalloja. 😀

Oma suhtautuminen Tom Hanksiin on viime aikoina muutenkin muuttunut positiivisempaan suuntaan, koska olen ollut opiskelemassa vähän ilmaisutaitoja, ja siellä on analysoitu Amerikan kultapojankin esiintymistä. Näissä leffoissaan Hanks tyypillisesti on varsin yksi-ilmeinen ja monotoninen, mutta sopivasti vapautuneessa tilanteessa oikeassa elämässä Tomppa onkin mitä värikkäin seuramies ja synnynnäinen viihdyttäjä. Ero näiden kahden välillä on kuin yöllä ja päivällä.

William Easttom: Modern Cryptography

Kun molempiin jalkoihin iski toissapäivänä “juoksijan polvi” ja joutui hetken olemaan taas aloillaan, päädyin lukemaan nopealla aikataululla muutaman tosi eksoottisen ja opettavaisen kirjan, joista tämä lienee se kaikkein hienoin ja mieltä avartavin. Nimensä mukaisesti kyseessä on viimeisintä huutoa oleva oppikirja/opas kryptografiaan eli salakirjoitukseen ym. koodikieleen. Ensimmäiset sata sivua kuvaa erilaisia historiallisia salakirjoitusmenetelmiä ja viimeiset kolmesataa enemmän tai vähemmän nykyisen tietotekniikan aikakaudella yleisessä käytössä olevia informaation salaus- ja suojausmenetelmiä ja niiden matemaattisia perusteita.

Olen jostain mukulasta asti halunnut tutustua tällaiseen, mutta nyt vasta osui käteen sopivan selkeä ja helppolukuinen johdatus aiheeseen. Ennen tietokoneita kehitetyt manuaaliset menetelmät on hauskaa ajanvietettä ja älyllisempää harrastusmateriaalia, ja monia näistä tekniikoista pystyy helposti yhdistelemäänkin. Oma suosikkini vanhoista on saksalaisten ensimmäisessä maailmasodassa käyttämä edistyksellinen koodikieli, joka suunniteltiin vartavasten helppoa morsettamista silmällä pitäen. Jos tästä siis haluaa kaiken ilon irti, niin kannattaa opetella myös oikeaoppisen viestintävälineen hallinta.

Olisi kyllä ollut joskus kouluvuosina vänkää, kun pojat muutenkin tykkäsi kaikesta sotaan liittyvästä, ja porukalla olisi vielä ollut tällainenkin kehittävä harrastus ja vanhat sotilaskoodit hanskassa.

Sadepäivään tuli katsottua alkuperäinen Aladdin.

En tiedä huomasiko tai ymmärsikö kukaan muu, mutta sen Aladdinin ekan laulun puolivälissä Al pöllähtää keskelle bordellia, missä naikkoset suhtautuvat hyväntahtoiseen päähenkilöön halveksuen tämän köyhyyden vuoksi. Sensuuriviranomainen ei ainakaan ymmärtänyt.