Käytinpä tuossa itsekin vähän aikaani yhden vanhan pirulaisen läpäisemiseen: Playstation ykkösen Tombin peittoamiseen ei ole ikinä aiemmin kärsivällisyys riittänyt. Monet kerrat olin pelannut tuon hauskan demon läpi ja haaveillut koko pelin läpijuoksusta. Muistan ensimmäisen kerran koettaneeni tuota jo kouluvuosina, ja päässeeni vain vähän sitä alkua pidemmälle ennen lopullista jämähtämistäni siihen “yhteen” kohtaan.

OIkeastaan Tombi paljastuikin tosi lyhkäiseksi 2D-pomppupeliksi Castlevania-aineksilla höystettynä. Erilaisia paikkoja tuossa on vain kourallinen, mutta niiden välillä sahataan jatkuvasti sitä mukaa kun pelaajalle avautuu uusia ominaisuuksia ja ovia. Tympeänä puolena kaikki tuossa pelissä tuntuu niin kauhean kryptiseltä, kuin sitä olisi menty pitkittämään tarkoituksella panemalla pelaaja arvailemaan mitä löytyy ja mistäkin ja missä järjestyksessä. Itse pelin läpäisee helposti parissa tunnissa jos tietää mitä tekee.

Vekkuli satukirjamainen audiovisuaalinen toteutus on aina ollut Tombissa omaan mieleeni. Yksinkertaisena juonena seitsemän porsasta on mennyt panemaan satumaailman asiat mullin mallin, ja pelaajan on saatava siat takaisin säkkiin ihan kirjaimellisesti. Viimeinen pomo on rahasta voimaa saava ahne pääsika. Itse tulkitsen viimeisen tekijöiden hienoiseksi piikiksi silloisen pelialan kaupallistumiselle ja korporatismille. Tombi itse oli siis muutaman alan kovan veteraanin perustaman pienstudion tekele.

Hauska peli, joskin hyvin epätäydellinen. Innostaa ainakin pelaamaan lisää näitä vanhoja kesken jääneitä herkkuja.