Kirjakustantaja Will Randallin elämä on valumassa tyhjiin. Hän saa potkut nuoremman kollegan tullessa hänen tilalleen ja samalla vaimokin lähtee nuoren tulokkaan matkaan. Will joutuu suden puremaksi ja alkaa löytää itsestään aivan uusia piirteitä. Pomon tytär ihastuu Williin, joka alkaa muuttua yhä vain eläimellisemmäksi.
Arviot
Ihan toimiva kauhukomedia.
Vanheneva kustannuspäällikkö ajaa yöllä kotiinsa erään metsän kautta. Metsässä hän ajaa vahingossa suden yli. Kun mies menee katsomaan onko eläin kuollut, se tietenkin käy päälle ja puraisee kädestä. Mies selviää sen suuremmitta vammoitta ja menee kotiinsa. Kaikki näyttäisi olevan ihan hyvin, mutta yhtenä aamuna mies pystyy haistamaan tarkasti kuin eläin, ei enää tarvitse silmälaseja, kuulee […]
Kehno kauhupläjäys, jonka olisi voinut toteuttaa tyylikkäämmin.
Joskus muinoin näin Wolfin ja pidin sitä hyvänä elokuvana. Mutta aika on kullannut muistot tai jotain vastaavaa, sillä eihän tämä nyt niin hyvä ole. Joissakin kohdissa pääosaa esittävä Jack Nicholson on kieltämättä elementissään, mutta kokonaisuus on perin heikko. Tarina on siis yksinkertainen: työhuoliensa kanssa painiva kustannuspäällikkö joutuu suden puremaksi ja siitäkös riemu alkaakin, kun yöllä […]
Kommenttien selaus
Tän katsominen onkin houkutellut jo pitkään, sikäli kun ysärillä tehtailtiin vähemmän tän tyyppisiä filmejä. Nyt tuli Mike Nicholsin Wolf sitten tsekattua ja vähän ristiriitainen tapaushan tämä on. Toisaalta elokuva on paikoitellen todella viihdyttävä, toisaalta taas kestoa on hiukan liikaa. Leffa onkin enemmänkin romanttinen draamaelokuva kuin kauhufilmi. Oikeastaan kauhuaspektia on merkittävästi vähemmän tässä. Leffa pelaileekin enemmän sellaisilla metaforilla ja ajatuksilla ihmisen primitiivisistä puolista ja tarpeista sekä tietynlaisesta eläimellisestä röyhkeydestä kilpailuyhteiskunnassa. Nää onkin todella mielenkiintoisia teemoja ja oikeastaan aika pirun hyvin toteutettu. Samaa voi sanoa etenkin Nicholsonin ja Pfeifferin roolisuorituksista. Myös James Spader on hyvässä vedossa, tosin mitään tässä nyt sen kummemmin spoilaamatta, se loppupuolella nähtävä Spader onkin melkein kalkkunaosaston tasoista ylinäyttelemistä. Muutenkin leffan viimeinen näytös on kyllä melkoista tahattoman komiikan juhlaa. Tästä jääkin vähän sellainen omituinen fiilis päälle, tavallaan leffa on todella laadukas mutta samaan aikaan myös melko pölhö. Mitään järisyttävää kauhukokemusta tästä ei ainakaan saa kirveelläkään irti. Ehkä elokuvan vahvuus onkin sitten juuri se hiukan pohdiskelevampi draama. Tosin ihan viimeinen otos on upea ja mielestäni jopa nerokas! Esiin voisi nostaa myös tietysti Rick Bakerin erinomaiset erikoistehosteet ja legendaarisen Ennio Morriconen musiikit. Toimii.
——————————————————
Kyllä tätä suositella voi, vaikkei kyseessä mitenkään päin täydellinen elokuva olekaan. Tässä on silti väkevää tunnelmaa ja tosiaankin ajatuksia herättävää meininkiä. En myöskään keksi parempaa näyttelijää ihmissuden rooliin kuin Jack Nicholson. Äijässä on sellaista vahvaa eläimellistä vibaa.
Kommenttien selaus