Vanheneva kustannuspäällikkö ajaa yöllä kotiinsa erään metsän kautta. Metsässä hän ajaa vahingossa suden yli. Kun mies menee katsomaan onko eläin kuollut, se tietenkin käy päälle ja puraisee kädestä. Mies selviää sen suuremmitta vammoitta ja menee kotiinsa. Kaikki näyttäisi olevan ihan hyvin, mutta yhtenä aamuna mies pystyy haistamaan tarkasti kuin eläin, ei enää tarvitse silmälaseja, kuulee ylitarkasti, ja käyttäytyy muutenkin hieman, mutta vain hieman, eläimellisesti. Kun lääkäri ei löydä tälle mitään selitystä, mies alkaa uskoa suden hengen siirtyvän itseensä. Aluksi tämä on uutta, jännittävää ja miehen mielestä jopa mahtavaa, mutta pian hän huomaa että jutussa on myös kääntöpuoli. Mies huomaa suden ottavan yhä enemmän ja enemmän valtaa, ja kaveri jopa lähtee öisille harharetkille. Päivällä hän ei niitä tietenkään muista. Ja kun kuu kasvaa, karvoituskin lisääntyy, ja loppujen lopuksi sitten mennäänkin eikä meinata.
Jack Nicholson on esittänyt uransa aikana lähes kaikkea ja aina yhtä loistavasti. Katsotaas, psykopaattimurhaaja (Hohto), sympaattinen pikkuroisto (Yksi Lensi Yli Käenpesän), supersankarin arkkivihollinen (Batman), film-noir yksityisetsivä (Chinatown) ym. ym. Ja nyt ihmissutta. Vaikka jonkun roolin ei kuulemalta luulisi sopivan miehelle, niinn Nicholson osaa muokata roolin kuin roolin itselleen sopivaksi. Niin myös tämän. Suoritus on tietenkin hiton loistava. Myös muut näyttelijät onnistuvat hyvin. Ohjauskin toimii, ja musiikit. Musasta vastaakin virtuoosi Ennio Morricone, jonka tausta länkkärimusiikkien tekijänä kuuluu tässäkin. Musiikki ei tosin ota Wolfissa yhtä suurta asemaa kuin esim. Dollaritrilogiassa, eikä se ole yhtä mahtipontista, mutta sopii elokuvaan hyvin.
Wolf on esimerkki siitä, miten kauhuleffan ei tarvitse sisältää yletöntä silpomista, epämuodostunutta murhaajaa tai kirkuvia pilviveikkoteinejä. Wolf kehittyy pikkuhiljaa, tarjoillen kasvavaa jännitystä ja mustaa huumoria. Pelottavaksi leffa ei ylly missään kohtaa, mutta mielenkiintoinen se on. Miinuksiakin on reippaasti, ei Wolf mikään täydellinen leffa ole. Ihan toimiva kauhukomedia kuitenkin. Huonoista puolista suurin on varmasti se, että lopun veriläträyksen makuinen horrormättö ei sovi leffaan ollenkaan. Mutta, sekin kohta on tyylikkäästi toteutettu, ja onhan siinäkin taustalla Morriconen musiikit…
Kaikinpuolin ihan ok leffa, jota suosittelen kyllä.
