Benedetta

Joku

Verhoeven osaa shokeerata ja provosoida katsojaa vielä vanhoilla päivilläänkin varsin mallikkaasti. Mies on yksi mun lemppariohjaajiani kautta aikain, eikä Benedettakaan ole pettymys Verhoevenin mittavassa ja laadukkaassa filmografiassa. Tarina sekoittelee historiallista draamaa ja eroottista jännäriä, nojaten samalla paikoitellen lähes kauhuelokuvamaiseenkin kuvastoon. Tunnelma on todella latautunut ja kuten hyvissä elokuvissa on tapana, lopussa tuo jännittyneisyys puretaan todella sähäkällä tavalla. Benedetta kertoo siis nuoresta nunnasta, joka väittää olevansa ei sen enempää eikä vähempää kuin itse Jeesuksen vaimo. Nainen saa näkyjä Jessestä ja elääkin varsin harrasta elämää luostarissaan, kunnes mukaan pölähtää melkoisesti riettaammilla tavoilla varustettu Bartolomea, hieman Benedettaa nuorempi nainen. Tämä johdattaa Benedettan lihallisten ilojen pariin sitten sellaisella tavalla, mitä ei ole nähty kuin varsinaisissa nunsploitaatio-genren leffoissa joskus 70-luvulla. Eli seksuaalisesti varsin graafistakin kuvastoa on mukana. Hyvä niin, sillä Verhoeven jos joku osaa kyllä toteuttaa eroottisia kohtauksia vaikuttavalla tavalla. En kyllä yhtään ihmettele, että tästä leffasta kiihkouskovaiset veti taas herneen syvälle sieraimeen. Vaikka Benedetta ei mun mielestä edes ole mikään ultimaattisen uskontokriittinen teos. Tämä on sitä vähän samalla tapaa kuin Ken Russellin mestariteos, The Devils. Molemmat käsittelee uskontoa politiikan ja vallankäytön välineenä. Kriittinen ote löytyy, mutta se ei ole pakotettua eikä rautalangasta vääntämistä. Jokainen tehköön uskonnon suhteen omat johtopäätöksensä. Itse en ole lainkaan uskonnollinen ihminen, mutta kulttuurillisena ja historiallisena ilmiönä tälläiset jutut kyllä kiinnostaa. Benedetta on myös samaan tapaan rujo kuvaus vanhasta Euroopasta, kuten Verhoevenin jenkkidebyytti Flesh + Blood aikoinaan. Vaikkei nämä nyt ihan samalle vuosisadalle sijoitukaan, niin paljon yhtäläisyyksiä löytyy. Tässä raadollisessa historiakuvauksessa Verhoeven on mun mielestä myös omimmillaan, siinä missä eroottisen trillerinkin rakentelussa. Benedettassa molemmat osapuolet toimii mun mielestä saumattomasti, vaikka vois tietysti kritisoida, että ihmiset on ihan liian puhtaan ja siistin näköisiä taas kerran aikakauteen nähden. Mutta se on sivuseikka kun homma muuten toimii kuin rasvattu alusta loppuun. Leffa jättää vielä hyvällä tavalla lopetuksensa auki ja antaa katsojalle pohdittavaa. Näyttelijäsuorituksista myös pelkkää plussaa, joukosta ei heikkoa lenkkiä oikein löydy. Vahvaa tekemistä kaikilta.
++++
Tää menee hyllyyn ja varmasti tulee käymään soittimessa vielä useita kertoja. Voisi toimia jopa The Devilsin kanssa mainiona double-featurena. Tämä elokuva ainakin olisi väärti tuon mestariteoksen rinnalle. Todella hieno elokuva. Vahvat neljä tähteä.