Eräänä tavallisena iltana Lontoossa lähes tyhjillään olevassa kotitalossaan Adam (Andrew Scott) sattuu tapaamaan salaperäisen naapurinsa Harryn (Paul Mescal), joka sekoittaa täysin hänen päivittäiset rutiininsa. Heidän suhteensa kehittyessä Adam palaa muistoihinsa ja alkaa tuntea vetoa palata pikkukaupunkiin, jossa hän aikanaan kasvoi, ja lapsuudenkotiinsa, jossa näyttää kuin hänen vanhempansa (Claire Foy ja Jamie Bell) asuisivat edelleen aivan samanlaisina kuin kuolinpäivänään 30 vuotta aiemmin.
SISÄLTÄÄ SPOILEREITA!!!
Todella tunnelmallinen, melankolinen leffa kahdesta yksinäisestä miehestä, jotka rakastuvat toisiinsa. Kaunis, surullinen mutta silti lämmin. Andrew Scottin ja Paul Mescalin välinen kemia on puhdasta magiaa. Toisena juonenaiheena toimii oman menneisyytensä kohtaaminen ja asioiden hyväksyminen.
Koska en lukenut juonikuvausta ja olen näemmä huono lukemaan merkkejä, lopun paljastus Adamin vanhemmista tuli minulle osin yllätyksenä. Tiesin, että jotain hämärää heissä oli, ja olihan siitä merkkejä alusta saalla, mutta mieleni ei jostain syystä osannut yhdistää asioita. Tai ei halunnut. Kuvittelin vain, että onpa outo casting-valinta kun poika on vanhemman näköinen kuin vanhempansa (aluksi luulin että hänen isänsä oli mies jota hän oli iskemässä, kunnes selvisi että se olikin isä, se oli todella häiritsevää). Se oli pitkään ainut asia josta olisin antanut miinusta, mutta sekin pieni miinus lähti kun kaikki selvisi. Todella upea leffa jossa oli hyvää musaa.