Arviot
Kiinalaiset soturit ovat supersankareita. Tosi taitavaa hameväkeä, jotka loikkivat puihin ja hyppivät seinille tosta vaan!
Todella piristävä tapaus hollykylämössön joukossa. Leffasta on vaahdottu jo aivan tarpeeksi. Ja todettava on että jokainen ylistyssana on varmasti ansaittu. Kiinalaiset sen tietää -väkivaltainen toimintaseikkailu voi olla todella kaunista katseltavaa! Pienenä varoituksena kuitenkin mainittakoon että ensin kannattaa kuitenkin varautua seuraaviin seikkoihin: Tämä leffa on kiinankielinen. Mandariini-kiinaa pölötetään ja puhe saattaa tuntua tottumattomalle todella oudolta. Kiinalaiset […]
Mistään pisto-puhallus-tukan oikaisu -touhusta ei toisaankaan voi puhua.
No niin. Sovitaan heti alkuun että ennakkoasenteet jätetään narikkaan. Kiinalaista leffaakin voi katsella ja ennen kaikkea kuunnella. Hyvä tarina ja hienosti toteutettu kokonaisuus voi viedä mukanaan kielellä kuin kielellä. Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme kertoo kinkki-saagan soturin varastetusta miekasta, urheudesta ja arvoeroista. Höysteeksi sopaan on heitetty ripaus romantiikkaa. Peruskamaa siis lähtökohdiltaan, mutta toteutus on kaikkea muuta. […]
Merkkiteos genressään, ja miksei yleisestikin kun elokuvista puhutaan.
Ang Leen vuonna 2000 ohjaama elokuva oli kunnollinen comeback fantasiamaista miekkabalettia sisältävälle wuxia-genrelle, joka kukoisti Kiinassa 60-luvulla, mutta jäi myöhemmin kung-fu-elokuvien jalkoihin. Vaikka tuotantoryhmässä oli vahva jenkkipanostuskin, Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme on vaikutelmaltaan kuitenkin hyvin perinteinen kiinalainen elokuva, joskin on selvää, että se on suunnattu miellyttäään länsimaalaista silmää. Mutta tämähän ei ole ollenkaan huono juttu, […]
Pitkän pitkästä aikaa tuli uusintakatseltua Ang Leen hittielokuva Hiipivä tiikeri piilotettu lohikäärme. Tämähän oli ilmestyessään ja pitkään sen jälkeenkin tosi iso juttu. Leffa palautti kiinalaisen wuxia-genren takaisin maailmankartalle ja ihmisten tietouteen. Wuxia on siis tietynlainen kiinalainen yhdistelmä martial-arts -elokuvaa sekä fantasiaa. Voisko mennä jopa niin pitkälle, että kutsuisi sitä aasialaiseksi miekka & magia -elokuvaksi. Lajityypin leffoissa seikkaillaan lähes aina muinaisessa Kiinassa ja niihin liittyy poliittista suhmurointia, kostotarinoita ja monesti myös elämää suurempia rakkaustarinoita. Itselleni wuxia ei genrenä ole mitenkään kovin lähellä sydäntä vaikka oon jokusia näitä tavannut katsoakin aina sillon tällön kun on vastaan sattunut. Ang Leen elokuva on sitä genren helppoa osastoa. Vaikka se sekoittelee sitä kuuluisaa liitelyä, taikuutta sekä mytologiaa kuvastoonsa se on silti helposti seurattava ja riittävän yksinkertainen juoneltaan. Leffa on myös visuaalisesti todella upea. Pidän kyllä muutenkin näistä vanhaan Kiinaan sijoittuvista tarinoista upeine maisemineen ja yliluonnollisine sotureineen. Tässäkin elokuvassa on liuta hienoja hahmoja, joista ehkä muistettavimmaksi itselleni on jäänyt “Jadekettu”. Vanhempi hieman ninjaa muistuttava ja erittäin katkeroitunut naissoturi, joka käyttää kaikenmaailman myrkkynuolia, ansoja ja muita vippaskonsteja taistelussa! Myös päähahmot on mielenkiintoisia, joskin osittain vähän yksiulotteisiksi jääviä. Erityisesti mongolisoturin kanssa käytävä rakkaustarina on vähän jotenkin päälleliimatun oloinen. No, siitä viis, sillä elokuvan ikimuistoiset kohtaukset pääpainoltaan on tietysti taisteluissa. Se puoli onkin tässä sitten niin kohdillaan kun olla ja taitaa. Koreografiat on ihan älyttömän upeasti toteutettu ja turpaanvetoa niin miekoin kuin ihan käsipelilläkin on riittämiin. Vaikka pidänkin enemmän perinteisestä martial arts -elokuvasta kuten vaikka Bruce Leen enemmän jalat maassa olevista leffoista, niin en voi kiistää etteikö Hiipivä tiikeri piilotettu lohikäärmekin olisi tällä saralla ihan a-luokan kamaa.
Hieno leffa joka kyllä viihdytti edelleen vallan mainiosti. Omassa genressään myös sellainen helposti lähestyttävä filmi jolla voi testailla, että maistuuko wuxia elokuvagenrenä itselle.