Ben Archer (Jean-Claude Van Damme) on kelmeilyyn kyllästynyt kelmi. Pyrkimys kiinalaistyttö Kimin (Valerie Tian) adoptointiin on osa sellaista prosessia. Yritys muuttua kunniallisemmaksi menee kuitenkin kiville kun Sun Quan (Simon Yam) haluaa pitää oman perheensä kasassa ja Archerin oma perhe joutuu huonon tuurin kohteeksi. Ben Archer alkaa siis valmistaa hapanimelää possua ja chow meiniä.
Philippe Martinez ohjastelee aika monen käsikirjoittajan (huono enne) rustailemaa äxön-pläjäystä missä veri turskii ilmoille, konnat ovat ilkeitä kiinalaisia ja veriturskintojen välissä kursitaan kasaan juonta ja draamaa. Kuvasto on onneksi kylmäsävyisen rasvaista ja meininki järeää. Meiningin ja draaman suhteen ei valituksia voi siis antaa, vaikka leffa aluksi laahaa jalkojaan aika raskaasti ja äxön-kohdissakin on saksia heiluteltu liian innokkaasti.
Silloin 80-luvun ja 90-luvun taitteessa äxön-starat remusivat Hollywoodissa. Aikaa on kulunut genren kulta-ajasta ja kulta-aikaa seuraa luonnollisesti kupariaika. Belgialainen (pahin haukkumasana koskaan) äxön-jämä Jean-Claude Camille François Van Varenberg ei ole enää se korskea komistus siltä ajalta, mutta Brüsselin muskelikasa jaksaa porskuttaa ja on onneksi myös oppinut leipätyönsä aakkoset. Tällaisen leffan sankari kykenee helvetillisen ilkeisiin tekoihin ja on pyrkinyt olla hyvä, mutta saa syyn kokeilla ilkeytensä rajoja ja Jean-Claude toimii mainiosti juuri sellaisena ukkona. Simon Yam on raaka kiinalaisgangsteri joka muuttaa siistin salakuljetuksen äxön-leffaksi. Noiden lisäksi leffassa on muutamia lisärooleja joilla ei ole paljoakaan merkitystä meiningille.
Hyvä meininki ja Jean-Claude suoriutuu työstään aika hyvin, vaikka leffa pahasti horjuu draaman ja puhtaan äxönin välillä. Onneksi veri turskii, nyrkit ja pyssyt puhuvat ja porakoneen moottoria testataan luihin. Jean-Clauden rivituotantoa ja ei sen enempää.
