Jumittunut hissi, autistinen tyttö pyörätuolissa, mystisesti hetkessä autioitunut sairaalarakennus, hirviöitä joka kerroksessa… Mysteereitä mysteerien jälkeen ja olemattomat selitykset. Isot kehykset joista jokin hyvin oleellinen puuttuu pahemman kerran.
Tässä se nyt nähtiin suomalaisvoimat tekemässä kauhuelokuvaa. Lopputuloksena syntyy kuusivarttinen taistelu selittämättömiä hirviöitä vastaan, joihin pyörätuolilla kulkevalla pienellä tyttöpololla on omituinen vaikutus. Yhden kerran tämän katsoo ja senkin mielellään elokuvateatterissa puhtaasta mielenkiinnosta. Tämän kaltainen fiilis minulle jäi käteen kun tämän kohutun pätkän olin nähnyt. Yhdesti katsottuna elokuva oli hieman viihdyttävä ja mielenkiinto tähän kauan odotettuun teokseen auttoi siihen, että jaksoi raahautua jopa teatteriin asti. Sinänsä en kadu kun maksoin tästä. Kuten yllä tuli varmaan jo liiankin selväksi, että kyllä tämä kerran täytyy kokea. Suomalaisen hirviöbändin monsterit omassa elementissään.
Aivot narikkaan ja nollat tauluun -elokuvana tämä juonellisesti susi pätkä toimii. Jos etsit syvällistä, psykologista, nerokasta tai pelottavaa laatukauhun helmeä niin älä vaivaudu turhaan, sitä et täältä löydä! Sieluton näyttelytyö ja vanhan mieheni järjettömät, sisällöttömät, tekoviisaat kommentit kuljettavat tätä päätöntä vuoristorataa yltiökliseiseen ’päivänsäde ja menninkäinen’- loppuratkaisuun.
Olihan tässä pari hyvää hetkeä, mutta pari hyvää hetkeä ei pelasta puolentoista tunnin mittaista älyvapautta. Suomalaisuudesta puolikas ja hirviöistä toinen.
