Perhe on painajainen on esimerkki siitä, kun melko hyväkin parodia-ohjaaja (Roach) voi astua harhaan. Wilsonin owenit, stillerin benit tai edes de niron robertit eivät huonoa käsistä pysty pelastamaan. Stiller edellä mainituista on lisäksi lähinnä pelkkänä miinuksena.
Elokuvan käsikirjoitusta on ollut väsäämässä malkoinen kasa sakkia. IMDb:n mukaan kuusi henkeä, ja kuusikkoon kuusikkomme leffan taluttaa. Kukaan ei elokuvaa tehdessään ole kai huomannut, että genressä lukee komedia, joten tarinaa kuljetetaan siperialaisen kirahvi-dokumentin ja etelä-kongolaisen jääkarhufilmin vimmalla. Eli hitaasti ja mihinkään sen kummemmin syventymättä. Leffan perusrunko on kunnossa, mutta on yksi ISO mutta: leffassa ei ole mitään hauskaa saati mielenkiintoa ylläpitävää. Komea lääkäri on viemässä naisen ja perustunari se vain mokailee ja tuhoaa kaiken perusteellisesti. Ilkeä isäpappakin luimistelee valheenpaljastuskoneensa kanssa. So what? Vastaavaa on ennenkin nähty ja toimivassa kuosissa.
Näyttelijäosastolla se vähemmän hauska Stiller yrittää tehdä Jim Carreyt, mutta epäonnistuu yrityksessään (jälleen kerran). Robert De Niro näyttää yllättävän väsyneeltä harmaassa roolissaan. Jo leffan uusintakatselun ajattelu aiheuttaa harmaita hiuksia. Yritys on hyvä, hyvää mieltä joukossa kuin jouluna lapsosilla, mutta ajatus puuttuu. Haukottelua aiheuttava tapaus, josta on ilmiselvästi hankala keksiä mitään sanottavaa. No, ehkäpä yösaduksi ja unettomuudesta kärsiville det passar bra.
