Saksalainen vanhan koulukunnan sahametalli/paalujuntta-orkesteri on julkaissut sitten DVD-pläjäyksen. Joskus muinoin vuonna ö Acceptia tuli kuunneltua paljonkin, mutta nyt aika on jo ajanut hiukan ohi bändistä, ainakin omalla kohdallani. Kun tällainen pläjäys ilmestyy on aika palata ajassa takaisin ja palautella äijät ja biisit mieleen.
Kun DVD-plus -julkaisua piteli kaupassa käsissä ja katseli sisältöä niin paljoa oli luvassa. Kaikkea se saksalainen insinööri keksiikin. DVD-plus = Kaksipuoleinen levy, jossa toisella puolella on DVD ja toisella CD. Ettei ostajalla tulisi virhearviointia materiaalin paljoudesta niin kerrotaanpa hiukan mitä rahalla saa:
[B]Staying a life[/B]
Tunnin mittainen live-video (11 biisiä) Japanin Osakasta vuodelta -85. Materiaali on melko säälittävän suttuista kuvaa kun ajattelee, että kyseessä pitäisi olla DVD. Yleisöä tuskin näkee. Nyt viimeistään palautuu mieleen se tosiseikka, että ei Acceptissa ole oikeastaan mitään nähtävää. Keikka pitää kokea livenä tai luukuttaa stereoita niin että talo raikaa.
[B]Video clips[/B]
Bändin tekemiä musavideoita (7 kpl). Videoista on nähtävissä kuinka ukot muuttuu. Loistopalana pitäisin bändin varmaankin ensimmäistä musavideota, biisi on ”I’m a rebel”. Kyllä sitä ollaan niin nuoria, vetreitä ja energisiä.
[B]Live Sophia ’93[/B]
Kameratekniikka ja pöhotys kehittyy. Udo on nyt se oma itsensä eli maailman rumin ja rumaäänisin mies. Kolme biisiä otsikonmukaiselta vuodelta livenä. Ääni tulee suoraan kameran mikistä, sen kuulee heti. Melko ”röyhkeää” touhua.
[B]Behind the scenes[/B]
Kokonaisen kolmen minuutin mittainen tarinatuokio, jossa muutamat bändin jäsenet selittelevät suhdettaan bändiin ja musiikkiin.
[B]Photo gallery[/B]
Tämä osio pitää sisällään noin 10-15 ihan kieltämättä tyylikästä keikkavalokuvaa.
[B]Discography[/B]
Kaikki bändin albumit ja kaikkien julkaistujen biisien sanat. Kunnioitettava osio plätyllä, jos sanoista on kiinnostunut.
[B]Biography[/B]
22 sivuinen historiikki. Kuka näitä jaksaa TV-ruudulta lukea?
[B]Audio Selection[/B]
Minuutin (noin) mittaisia pätkiä biisestä. Mukaan on ängetty vähintään pari biisiä/levy. Tässä osiossa saa ainakin hyvän käsityksen mitä ukot ovat saaneet musiikillisella rintamalla aikaan.
[B]Web Sites[/B]
Oliskohan tässä ollut 6-7 linkkiä. Eipä jaksanut alkaa kokeilemaan.
Sitten kuunneltiin vielä päälle kääntöpuoli eli audio CD. Audio-osasto on oikeastaan ihan hauska (9 biisiä). Mukana on esim. viisi 8-raiturilla tehtyä demo-versiota Breaker-albumin biiseistä. Musiikin brutaalius ja riffien voima paljastuu viimeistään tässä vaiheessa.
Kaikenkaikkiaan plätty on hyvä yritys, mutta melkoinen pettymys. Sälää näyttää olevan otsikkotasolla enemmän kuin laki sallii, mutta tapaukseen tutustuttuani voin sanoa että se tärkein eli livevideomatsku on tosiaan laadullisesti aika kökköä. Muun oheismateriaalin tekninen laatu on kohdallaan. Plätty on kaikesta huolimatta hyvä nostalgiatrippi, joka löytää tiensä Accept -musan ystävien kokoelmiin, koska muutakaan tämän tyyppistä pläjäystä ei äijiltä ole saatavana.
