Hollywood jatkaa trendiä tehdä parin- tai kolmenkymmenen vuoden takaisen hitin jatko-osa uudelle vuosituhannelle. Jurassic World (tai aikaisemmin vain Jurassic Park 4) on tosin ollut tekeillä jo vuosia, mutta vasta nyt se näkee päivänvalon. Vuosien pitkää odotusta minulla ei ole takanani, koska ykkösosan näin vasta silloin kun se tuli pari vuotta sitten valkokankaille takaisin 3D:nä. Totta puhuen en kyllä odottanut rainaa missään vaiheessa, mutta en kuitenkaan kadu, että kaverini saivat minut mukaan elokuvateatteriin. En olisi voinut ainakaan pettyä näkemääni, kun odotukset olivat nollassa.
Juoni on yllättävän samanlainen kuin alkuperäisessä Jurassic Parkissa. Eksoottiselle saarelle avataan dinosauruspuisto, joka on turistimenestys. Sitten kaikki menee pieleen, kun dinosaurus pääsee vapaaksi ja alkaa teurastamaan kaikkea, mikä liikkuu. Seikkailun päähenkilöt yrittävät selvitä hengissä ja ratkaista tilannetta. Vuoden sisällä Hollywoodin ”isoksi nimeksi” noussut Chris Pratt esittää tarinan sankaria, dinosaurusten kouluttaja Owenia. Naispäähenkilö on The Villagesta tutun Bryce Dallas Howardin esittämä tutkija Claire. Mukana roikkuu myös Clairen kaksi siskonpoikaa (näyttelijöinä Nick Robinson ja Ty Simpkins), jotka joutuvat vaaraan jos toiseenkin.
Jurassic World on kuin onkin yllättävän viihdyttävä pätkä. Huumoria on mukana juuri sopivasti ja jopa jännittäviä hetkiä löytyy (joskaan ei kovin montaa). Tavallaan myös se, että leffa on brutaalimpi kuin odotin, on positiivista, koska se tekee touhusta tavallaan realistisempaa. Plussaa myös Chris Prattista, jonka karisma puree vähän niin kuin elokuvan dinosaurukset, paitsi että hieman eri mielessä.
Valitettavasti kliseitä, turhuuksia, epäloogisuuksia ja juoniaukkoja löytyy niin paljon, ettei niistä voi olla rokottomatta pisteitä. Esimerkiksi poikien keskustelut vanhempiensa avioerosta tuntuvat täysin turhilta. Ei voi kuin itkeä, kun keskelle dinosauruspuistoseikkailua luodaan perhedraamaa, jonka ainoa tarkoitus on liikuttaa katsojaa. Puhumattakaan Prattin ja Howardin hahmojen välisestä romanssista, jonka ehtii jo unohtaa taistelun tuoksinassa. Klisee ei enää edes riitä kuvaamaan, kuinka tylsä ratkaisu romanssi on.
Lopun kliimaksi on periaatteessa varsin komea, mutta loppujen lopuksi siinäkään ei ole mitään järkeä. Kohtauksen epäloogisuus vie sen hohdon osittain pois. Visuaalisesti elokuva tosiaan on ihan komea, vaikka erikoistehosteet eivät olekaan yhtä hienoja kuin 22 vuotta sitten ilmestyneessä ykkösosassa. Ainakaan jos vertaa siihen milloin ensimmäinen leffa julkaistiin. Se on sinänsä outoa, sillä kaksi vuosikymmentä on pitkä aika ja voisi luulla, että dinosauruksista olisi saatu tänä päivänä vielä aidomman näköisiä.
Vikojen listaa voisi jatkaa ties kuinka pitkään, mutta tyydyn vain lisäämään, että loppu on aivan liian sokerinen. Se muistuttaa enemmän jotain parodiaa kuin varsinaista elokuvaa. Sen, osan kliseistä ja vioista voi antaa anteeksi leffan viihdyttävyysarvon takia, mutta mitenkään erityisen hyvä paluu dinosauruspuistoon ei Jurassic World ole.
