Nimellä ratsastamista ja rahastamista.

3.12.2005 22:30

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:American Pie Presents: Band Camp
Valmistusvuosi:2005
Pituus:87 min

Vain videolevityksenä ilmestynyt American Pien nelososa on kieltämättä pohjanoteeraus mainioon sarjaan. Ihan ”tökerön huono” leffa ei silti ole kyseessä, onhan meininki hyvin samankaltaista aiempiin osiin verrattuna ja kyllä se kannattaa tarkistaa jos piti sarjan aiemmista leffoista. Joskin yhteydet edeltäjiinsä alkavat olla jo kohtuullisen löyhässä. Aiemmissa osissa nähdyt päästarat loistavat poissaolollaan ja ainakin itselleni American Pie on henkilöitynyt Jimiin (Jason Biggs) ja kaveria ei tässä nähdä ollenkaan.

Pääosassa on Steve Stiflerin pikkuveli. Stiflerihän oli alussa sivuhahmo, mutta vähitellen tämän rooli on kasvoi tasaisesti jatko-osien myötä. Ei olisi kuitenkaan odottanut että leffasarjan nelososa nojaa pikkuveli Matt Stiflerin edesottamuksten varaan. Alapäähuumori laitetaan geenien piikkiin ja tällä tavalla päähenkilön kuvioita ei tarvitse pahemmin selitellä ja saadaan samalla yhteys aiempiin osiin.

Ykkösessä ja kakkosessa nähty Chuck ”Shermanator” Sherman on päätynyt koulun reksiksi, joka pistää koulua vandalisoivan Mattin orkesterileirille oppimaan käytöstapoja. Orkesterileirin oudon letkeänä kurinpitovastaavana nähdään Jimin isä (Eugene Levy). Siinä kaikki tyypit mitä edellisistä osista on mukana.

Jenkkifutista pelaavalle ja koulun kovisten kanssa hengaavalle Mattille on kirous joutua hiljaisten orkkanörttihissukoiden kanssa viettämään aikaa. Matt päättää ottaa hyödyn irti ja pistää koko pakan sekaisin kuvatakseen leirillä oman softpornoleffan oikeasta elämästä. Samalla tämä nolaisi koko sakin. Matt tietysti kovistelee leiriläisille ja sitä ollaan niin wannabemachoa että oksat pois. Tässä peruskuvio.

Ettei leffa menisi lopputeksteihin saakka ihan höpöttämisenä niin tottakai pitää ystävystyä erilaisten ihmisten kanssa ja huomata elämän totuuksia. Ei tarvinne selittää enempää. Nolon ennalta-arvattavassa leffassa kuullaan väliin kohtuuhauskoja alapääsutkautuksia ja nähdään tyttöjä bikineissä. Tuo saattaa riittää joillekkin, mutta ei todellakaan kaikille.

Ei ole ihme että leffa ei kelvannut teattereihin, vai lieneekö sitä oikeasti edes koskaan sinne koitettu saadakkaan. Nimellä ratsastamista ja rahastamista sanon minä. Sarja jatkanee samalla tiellä kuin esim. Poliisiopistot, joku yhteinen nimittäjä pidetään mukana ja muulla porukalla ei ole niin väliä, kunhan meininki on vaan samanhenkinen. Nimestä voi jo päätellä että onko olemassa mahdollisuus että leffasta voi pitää. Hyvä toisaalta niin.

Arvosteltu: 03.12.2005

Lisää luettavaa