Kolme kaverusta kiertelevät eurooppaa bilettäen sanan kaikissa merkitysissä: Naisia riittää, huumeista tai viinasta puhumattakaan. Kolmikko saa vihiä Bratislavassa sijaitsevasta hostellista, josta löytyy kaikkea mitä he reissulleen ovat tulleet etsimään. Kuitenkin kauniiden naisten ja idyllisen kylpylän kulissien takana vaanii jotain todella järkyttävää, jonka olisi mieluummin voinut jättää kokematta…
Hostel-elokuva on helposti jaettavissa kahteen osioon. Ensimmäinen tunteroinen pyörähtää estottomissa merkeissä, seuratessa veikeän kaverusporukan toilailua ja armotonta biletystä. Ensimmäisen tunnin aikana elokuva hetkittäin vajoaa jopa teinileffan alalukemiin. Tässä elokuvassa se ei haittaa. Lienee jopa viisasta pohjustaa tulevia kauheuksia hieman vapaammissa merkeissä. Sitten toinen osio viimeinen puolituntinen räjäyttää kankaalle jotain mitä ei ihan joka päivä ollakkaan nähty. Käsittämättömät väkivaltaisuudet pääsevät valloilleen. Sanat armo ja sääli eivät kuulu näiden silmiä repivien mielipuolien sanavarastoon. Hostellin viimeinen kolmannes esittelee meininkiä joka saa varmasti useat jo kaiken nähneet gorefriikitkin jaloilleen. Sanotaan kauniisti että kysymyksessä on materiaalia, joka ei ole missään määrin mukavaa katsottavaa.
Ohjauksesta vastaa goreguru Eli Roth ja Tarantinokin on antanut filmille siunauksensa. Eräänlainen laaduntae on siis kasassa. Näyttelijätyö onnistuu ja nuorukaisten kokemia kauheuksia ei toivoisi edes vihollisilleen, joten myötätunto seisoo vakaasti kolmikon tukena.
Järkyttävä ja kauhukuvia herättävä Hostel lienee väkivaltaisimpien elokuvien kymmenikössä mitä on tullut nähtyä. Jos etsit biletystä, seksiä ja ultimaattista sadismia olet löytänyt etsimäsi. Genren joukoissa seisovana annan näinkin suuren pistemäärän, vaikka mielestäni tällainen väkivalta on sairasta ja kauheaa. Tämän lajityypin elokuvat muistuttavat meitä siitä, että maailma on sairas paikka jossa rahalla voi ostaa vaikka toisen hengen.
